Muutto, muutos

Jaahas.

En ole kovin paljoa viime aikoina tänne rustaillu. Ensinnäkin, en ole päässyt koneelle ja sen jälkeen oon ollut liian busy muuton kanssa. Nyt asun uudessa kämpässä ja pitäs saada tavarat paikalleen. Helpommin sanottu kun tehty, khyl... Ottaen huomioon mun tavaran paljouden.

Enemmän nyt ärsyttää kyllä se, että ruokavalioni on taas kussu ja pahasti. Alotin karppaamisen tossa ehkä kuukaus, vähän reilu, sitten, ja pudotin kahessa viikossa kolme kiloa. Mutta, nyt kun asun uudessa mestassa ja syön muiden kanssa aamupalaa joudun syömään samoja kuin ne, aka paljon hiilareita joita yritän välttää. Leipää, perunaa, makaroonia... Ja sen huomaa. Muutin tänne maanantaina, ja jo nyt mun vatsa huutaa ja valittaa. Huomaa kyllä et karppaus sopii mun vatsaparalle paljon paremmin kuin ihan tavallinen ruokavalio. Ja pelkään että mun paino alkaa taas nousta. Ja sitä en todellakaan toivo.

Justiinsa nyt istun mun kämpillä ja koetan selvitä tästä kuumuudesta hengissä. Tossa jonkun ajan päästä lähden serkun synttäreille (ja toivottavasti muistan ottaa sen kypärän jonka sinne unohdin mukaan kun lähen!). Kaupassakin pitää sitte käydä, ostaa maitoa nyt ainakin, ehkä muutaki. Ja sitte pitää etsiä kaikki laskut ja maksaa ne. Oh so fun.

Onneks senään jo 16 päivä saa tietää mihin pääsee opiskelemaan. Vois sitten ryhtyä opintotukea anomaan.... Vien tänään asumistukihakemuksenkin postiin. Mutta jotain pitäs kyllä kesäkskin keksiä. Töitä tai jotain järkevää puuhaa.

Ohi On

YOT ON OHI!!!! Hurraaa! Ja sitten vielä ne ruotsinkurssit... kele.... Duh. Anywayyy, oon menossa jossain kohtaa ennen toukokuun loppua äidin kanssa Tallinaan, jeee :D Joo, ja en siis ole tätä kirjottaessani väsyny tai mitään, en. Asiaan. Saatan ens kesänä muuttaa, riippuen Kirkkonummen kunnasta, ehkä Kiloon. Se tietäs, että ehtisin nähä kaikkia rakkaita ihmisiä useammin kun nyt näen! Ja vaikka pääsisin edes Keravalle, näkisin silti useemmin populoita, on se sen verta lähempänä kun Hyvinkää kuitenkis. Niin, ja sain eilen mun koneen takas. Mutten saa käyttää sitä kuin viikonloppusin, joten se siitä :P

Kuinka hankkitua eroon puhelinmyyjistä

Kuinka moni inhoakaan puhelinmyyjien jatkuvia soittoja! Niiden lopettamiseen on kuitenkin keinonsa - ne vain pitää osata.

Aina kannattaa muistaa: puhelinmyyjälle räyhääminen ei oikeasti auta mitään. Ilkeily saa vain heidänkin päivänsä piloille. Ja kannattaa muistaa, että he soittavat aika monelle sen yhden päivän aikana!

Nopein keino päästä juuri sillä hetkellä olevasta puhelusta on sanoa olevansa pahassa paikassa. Silloin myyjä pahoittelee ja sanoo soittelevansa paremmalla ajalla. Ja ta-daa! Olet päässyt tästä puhelusta eroon. Mutta he soittavat uudestaan.

Jos kyseinen, tarjottu tuote ei vain kiinnosta, on tehkkaampiakin keinoja kuin jatkuvasti lyödä luuria korvaan. Puhelinmyyjillä, ainakin osalla, on soittolista, jonka mukaan he soittavat ja johon he tekevät merkintöjä.
Pointtina onkin se, ettei myyjä voi tehdä merkintää siitä ettet tilaa, ELLET kuuntele tarjousta loppuun. Jos siinä vaiheessa vielä kieltäydyt, pitäisi myyjän tehdä soittolistaansa merkintä ja tämän tuotteen osalta tältä firmalta soittojen loppua.

Jos haluat kaikkien soittojen kaikista firmoista loppuvan... niin on olemassa palveluja, jotka estävät numerosi antamisen soittofirmoille. Jos siitä huolimatta, että olet hankkinut eston viimeisen puolen vuoden aikana, saat soiton, se on todennäköisesti vahinko.
Ja näissä kannattaa muistaa, että estot usein joutuu uusimaan ajoittain.

Niin kovin hankalaa

On ollu taas vähän normaalia masentuneempi olo viime aikoina. En oo oikeen koulussa jaksanu ja nukkuminen on ollu tosi heikkoa. Mut ehkä se johtuu noista yoista, jonkun verran stressaan niitä tällä hetkellä. Väsymys on ehkä pahinta.

On ollu kanssa aika turhauttavaa, kun ei ole voinu kaikkia ideoitaan testailla kankaiden kaa kun ei ole mallinukkea. Ja ne taas maksaa aika hävyttömän paljon. Köyhän ei parane edes haaveilla niistä. Haluisin kanssa poljettavan ompelukoneen. Jostain syystä ne viehättää mua valtavasti.

Sen jälkeen kun täytin kakskyt on tuntunu asiat menevän aika riemukasta persliukua alamäkeen. En oo jaksanu tehä mitään, en oikeen ees asioita mistä pidän. Ja se ei ole hyvä.
Osasyy siihen etten oikeen oo jaksanu mitään, lienee kai se, että tuntuu ettei mikään kuitenkaan onnistu. Kaislikossakin on ahistavia tilanteita, kun sinne tulee välillä työharjotteluun opiskelijoita, jotka on suunnilleen samanikäsiä kun minä. Ja mä olen asukkina siellä! Sellanen syö pikkasen omanarvontuntoa.
Ja samoin paino. Liekö syy vai seuraus masennukseen, mutta se on lähteny taas nousuun. Ja mulla on jo olul pidempään sellanen tunne, etten vaan jaksa taistella sen kaa, etten saa aikaseks vaikka haluisin, ja että kaikki mun hyvät päätökset elämän muuttamisesta, nopeesti tai hitaasti, raukee heti kun pitäs alottaa.

Nyt ei mee ihan putkeen.

Mä en haluis edes ajatella koko asiaa. Mut on pakko. Se vaan on niin valtavan ahistavaa. Kaikki langat vaan luisuu käsistä, yhestä saa kiinni niin kolme muuta putoo.
Mitä mä voisin ees tehä?

Asumiskysymyksiä

On ollu hiukan raskasta koko viime syksy ja alkutalvi. Sen jälkeen kun täytin 20, on asiat menny aika railakkaasti pieleen. Ehkä yks ahdistavimista asioista Kaislikossa on se, että oon oikeesti se vanhin, JA, sinne tulee aika ajoin työherjottelijoita, jotka on about mun ikäsiä. Se ottaa koville.

Tosiasiahan on, että oon kussu siellä hommani sen verran että multa otettiin tietokone pois. Saan sen ens kuussa takas. Sitä ennen, täytyy tulla toimeen kirjaston ja koulun koneilla toimeen. Ei aina mikään helpoin homma. Saan toki konetta käyttään kotilomamestoilla, mutsilla ja faijalla. Ettei se nyt oikeesti niin kovin iso ongelma edes ole. Silti se periaatteessa ottaa aivoon. Mutten voi syyttää kun itteäni.

Ja sitten on se, että täytän ens elokuussa 21. Se tarkottaa sitä, että mun jälkihuolto lopetetaan, ja siirryn virallsiesti aikuispuolen asiakkaaksi. Ongelmana on se, etten voi siinä vaiheessa enää asia Kaislikossa, vaan pitää muuttaa muuanne. Minne, onkin nyt se suurin kysymys. Varsinkin kun, omasta mielestänikään, en kovin hyvin välttämättä pärjäisi jos asuisin yksin. Eli tarvitsisin tuettua asumista.
Nyt, onkin sellainen mahdollisuus, että Kirkkonummen kunta luokittelee mut tuettua asumista tarvitsevaks. Sitä varten tarvitaan lääkäriltä, Kaislikolta ja vissiin mua hoitavalta sossulta lausunnot. Ei oo suinkaan varmaa, että mut luokitellaan "väliaikaista asumistukea" tarvitsevaks. Mutta JOS luokitellaan... Saatan muuttaa Kiloon asumaan! Kilossa ois sellanen paikka missä voisin vissiin ainakin kaks vuotta tarvittaessa budjata. Ja jos vielä pääsen Keravalle opiskelemaan... Hyvin menee!

Ei muuta kun kädet ristiin, peukut pystyyn ja toivomaan!