Niin kovin hankalaa

On ollu taas vähän normaalia masentuneempi olo viime aikoina. En oo oikeen koulussa jaksanu ja nukkuminen on ollu tosi heikkoa. Mut ehkä se johtuu noista yoista, jonkun verran stressaan niitä tällä hetkellä. Väsymys on ehkä pahinta.

On ollu kanssa aika turhauttavaa, kun ei ole voinu kaikkia ideoitaan testailla kankaiden kaa kun ei ole mallinukkea. Ja ne taas maksaa aika hävyttömän paljon. Köyhän ei parane edes haaveilla niistä. Haluisin kanssa poljettavan ompelukoneen. Jostain syystä ne viehättää mua valtavasti.

Sen jälkeen kun täytin kakskyt on tuntunu asiat menevän aika riemukasta persliukua alamäkeen. En oo jaksanu tehä mitään, en oikeen ees asioita mistä pidän. Ja se ei ole hyvä.
Osasyy siihen etten oikeen oo jaksanu mitään, lienee kai se, että tuntuu ettei mikään kuitenkaan onnistu. Kaislikossakin on ahistavia tilanteita, kun sinne tulee välillä työharjotteluun opiskelijoita, jotka on suunnilleen samanikäsiä kun minä. Ja mä olen asukkina siellä! Sellanen syö pikkasen omanarvontuntoa.
Ja samoin paino. Liekö syy vai seuraus masennukseen, mutta se on lähteny taas nousuun. Ja mulla on jo olul pidempään sellanen tunne, etten vaan jaksa taistella sen kaa, etten saa aikaseks vaikka haluisin, ja että kaikki mun hyvät päätökset elämän muuttamisesta, nopeesti tai hitaasti, raukee heti kun pitäs alottaa.

Nyt ei mee ihan putkeen.

Mä en haluis edes ajatella koko asiaa. Mut on pakko. Se vaan on niin valtavan ahistavaa. Kaikki langat vaan luisuu käsistä, yhestä saa kiinni niin kolme muuta putoo.
Mitä mä voisin ees tehä?

Asumiskysymyksiä

On ollu hiukan raskasta koko viime syksy ja alkutalvi. Sen jälkeen kun täytin 20, on asiat menny aika railakkaasti pieleen. Ehkä yks ahdistavimista asioista Kaislikossa on se, että oon oikeesti se vanhin, JA, sinne tulee aika ajoin työherjottelijoita, jotka on about mun ikäsiä. Se ottaa koville.

Tosiasiahan on, että oon kussu siellä hommani sen verran että multa otettiin tietokone pois. Saan sen ens kuussa takas. Sitä ennen, täytyy tulla toimeen kirjaston ja koulun koneilla toimeen. Ei aina mikään helpoin homma. Saan toki konetta käyttään kotilomamestoilla, mutsilla ja faijalla. Ettei se nyt oikeesti niin kovin iso ongelma edes ole. Silti se periaatteessa ottaa aivoon. Mutten voi syyttää kun itteäni.

Ja sitten on se, että täytän ens elokuussa 21. Se tarkottaa sitä, että mun jälkihuolto lopetetaan, ja siirryn virallsiesti aikuispuolen asiakkaaksi. Ongelmana on se, etten voi siinä vaiheessa enää asia Kaislikossa, vaan pitää muuttaa muuanne. Minne, onkin nyt se suurin kysymys. Varsinkin kun, omasta mielestänikään, en kovin hyvin välttämättä pärjäisi jos asuisin yksin. Eli tarvitsisin tuettua asumista.
Nyt, onkin sellainen mahdollisuus, että Kirkkonummen kunta luokittelee mut tuettua asumista tarvitsevaks. Sitä varten tarvitaan lääkäriltä, Kaislikolta ja vissiin mua hoitavalta sossulta lausunnot. Ei oo suinkaan varmaa, että mut luokitellaan "väliaikaista asumistukea" tarvitsevaks. Mutta JOS luokitellaan... Saatan muuttaa Kiloon asumaan! Kilossa ois sellanen paikka missä voisin vissiin ainakin kaks vuotta tarvittaessa budjata. Ja jos vielä pääsen Keravalle opiskelemaan... Hyvin menee!

Ei muuta kun kädet ristiin, peukut pystyyn ja toivomaan!