Kamat pois kirppikseltä ja UNKARIIN!!

Jotenkin vetämätön olo justiinsa nyt. Ei ollu vielä aikasemmin tänään.

Heräsin normaalisti kuudelta ja totesin, et voin koomata rauhassa vielä tunnin. Sen jälkeen kasasin itteni ja lähin kaheksan junalla puksuttelemaan Pasilaa kohden. Junassa luin Furubaa (Fruits Basket), kunnes päästiin perille. Juna, jolla pääsen kouluun ei onneks ollu myöhässä, mut pakkasen takia odotus oli aika ilkiän tuntunen. Ja tottakai siihen aikaan se juna oli lyhyt JA täys, eli en päässy mihinkään istumaan. Ja jäin siihen eteiseen, mikä tunnetusti ei oo niin mahottoman lämmin. Sit pysähyttiin, junan´kuljettaja ilmotti, et joku on jääny junan alle Leppävaarassa ja ettei se tiä kauanko joudutaan seisomaan. Ja aina kun joku jää junan alle, johdoista pistetään sähköt poikki: ei lämmitystä. Mun varpaat oli umpijäässä.

Juna pääsi sitten liikkeelle jonkun kahenkymmenen minuutin odottelun jälkeen. Leppävaarassa kyytiin nous nainen lastenvaunujen kanssa. Sillä oli mukana sellanen aika sulonen mut yskästä kärsivä taapero, joka osas jo puhua vähän. Päädyttiin just ennen Espoota keskustelemaan. Se ensin luuli mua vanhemmaks ku oon-sitä tapahtuu HYVIN harvoin.

Kun pääsin junasta Espoossa, nin olin vielä aikanst pirteä. Ja vielä mantsantunnillakin. Mut sitten ruokailussa alko tulla sellanen kauhee väsymys. Jotenkin... aika rassaavaa olla koko ajan väsyny. Varsinkin kun vois kuvitella et ois kovinkin pirtee ton säänki takia. Ja muidenkin asioiden.

Lähen nyt sitte sunnuntaina Unkariin! 20-31 tätä kuuta. Ootan sitä, joskaan se ei vieläkään oo tainnu tulla mulle "todelliseks". Eli sitä ei vielä oo kunnolla sisäistäny, tajunnu. Kuitenkin alkaa pikkuhiljaa olla jo täpinöissään... Sen verran, et pohtii matkalaukkujuttja ja vastaavia. Täytyy alottaa pakkaaminen pian. Ja muistaa pakkaa kaikennäköstä. Ja täytyy, vaan täytyy, muistaa pakkaa hammasharja ja -tahna mukaan. Niit ei vaan saa unohtaa. Mulla on niiden kanssa oikeesti joku henkilökohtanen ongelma -___-

Tänään täytyy koulun jälkeen hakea kamat kirppikseltäki pois. Olin varannu sen kirppiksen viikoks, ja eilen meni aika umpeen. Hain osan kamoista eilen pois, mut pari pussii jäi sinne sovitusti kun en vaan jaksanu kantaa niitä. Ja tänään siis haen ne pois, samalla haen tilityksen.

Ja, en tiiä, jostain syystä vaan oon ihan down justiinsa nyt, ihan ilman syytäkään. Ja mun sormeen sattuu. Ja... ÄÄÄÄÄÄÄÄ

-____-

Paino On vaan Ongelma

Eilen tuli illalla aika mahtikokonen masennushetki. Rupes taas vaihteen vuoksi masentaan tää paino-ongelma. Kun vieläkään ei mene edes numeroa pienemmät vaatteet, ja tuntuu välil siltä et lihoo ja lihoo ja lihoo vaan. Se on aika ahistavaa. Ja sit kun painon saralla ei oo tullu yhtään onnistumisiakaan, että näin nyt vaihteeksi.

On nimittäin harvinaisen ahistavaa käydä vaikka vaateostoksilla kun joutuu sinne "Grand Ladies" osastolle juosta. Eihän se noin periaatteessa ketään haittaa, paitsi mua itseäni. Ja hitoksesti paljon. Ja sit ashistaa vielä lisää kun mun silmissä hoikat/normaalipainoset, hyvännäköset ihimset rupee valittamaan painostaan. Tulee sellanen "hei kiitti vitusti vaan teillekin, tuntuu et oisin vielä läskimpi"-olo. Ei siis millään pahalla ystävät hyvät.

Kun painan siis 90 kiloa, suunnilleen (en ole käyny vaa'alla pariin viikkoon), ja hyvä paino mulle ois 60 kiloo. Ja siinä on aika vitusti eroo.

Ongelmana vaan on, että syön liikaa kaikkee hyvää ja liikun liian vähän. Mulle tulee vituksen nopee hiki, ja inhoon hikoilua ihan ylitse kaiken, ja hengästyn nopee, jo pelkistä rappusista. On niin ahistavaa nähä kauniita, hoikkia ihmisiä, kun vertaa itteään väkisinkin niihin. Vaikkei asia oo niin, tuntuu aina siltä et kun kävelee kadulla ihmisiä vastaan ne kattois tosi arvostelevasti. Se on niin hitoksen ahistavaa, varsinkin ku tiän et se on vaan mun päässäni.

Hyvää on se, et uskallan mennä ees uimaan ylipäätään. Tosin, en vielkään yksin, tarttee aina olla kaveri mukana. Mut kun miettii kuinka ihonmyötänen joku uimapuku kuitenkin on... se paljastaa armottomasti kaiken inhottavan kamalan ihran jota oon onnistunu kerään.

Meen tänään viemään kanssa kamoja kirppikselle. Ens viikon maanantaina hakee sitte ylimääräset pois. Toivoo vaan et mahollisimman suuri osa menee. Ja faija anto kanssa 100€ matkarahaa Unkarinmatkaa varten. Meen sinne siis 20-31 tätä kuuta, joulukuuta. Se oli samalla joululahja. On vaan aika "wut?" ku faija lätkäs sen rahan käteen. O___O Paljon rahaa.

Eipä, taas tälläinen masennuksentäyteinen blogimerkintä.