Jotenkin vetämätön olo justiinsa nyt. Ei ollu vielä aikasemmin tänään.
Heräsin normaalisti kuudelta ja totesin, et voin koomata rauhassa vielä tunnin. Sen jälkeen kasasin itteni ja lähin kaheksan junalla puksuttelemaan Pasilaa kohden. Junassa luin Furubaa (Fruits Basket), kunnes päästiin perille. Juna, jolla pääsen kouluun ei onneks ollu myöhässä, mut pakkasen takia odotus oli aika ilkiän tuntunen. Ja tottakai siihen aikaan se juna oli lyhyt JA täys, eli en päässy mihinkään istumaan. Ja jäin siihen eteiseen, mikä tunnetusti ei oo niin mahottoman lämmin. Sit pysähyttiin, junan´kuljettaja ilmotti, et joku on jääny junan alle Leppävaarassa ja ettei se tiä kauanko joudutaan seisomaan. Ja aina kun joku jää junan alle, johdoista pistetään sähköt poikki: ei lämmitystä. Mun varpaat oli umpijäässä.
Juna pääsi sitten liikkeelle jonkun kahenkymmenen minuutin odottelun jälkeen. Leppävaarassa kyytiin nous nainen lastenvaunujen kanssa. Sillä oli mukana sellanen aika sulonen mut yskästä kärsivä taapero, joka osas jo puhua vähän. Päädyttiin just ennen Espoota keskustelemaan. Se ensin luuli mua vanhemmaks ku oon-sitä tapahtuu HYVIN harvoin.
Kun pääsin junasta Espoossa, nin olin vielä aikanst pirteä. Ja vielä mantsantunnillakin. Mut sitten ruokailussa alko tulla sellanen kauhee väsymys. Jotenkin... aika rassaavaa olla koko ajan väsyny. Varsinkin kun vois kuvitella et ois kovinkin pirtee ton säänki takia. Ja muidenkin asioiden.
Lähen nyt sitte sunnuntaina Unkariin! 20-31 tätä kuuta. Ootan sitä, joskaan se ei vieläkään oo tainnu tulla mulle "todelliseks". Eli sitä ei vielä oo kunnolla sisäistäny, tajunnu. Kuitenkin alkaa pikkuhiljaa olla jo täpinöissään... Sen verran, et pohtii matkalaukkujuttja ja vastaavia. Täytyy alottaa pakkaaminen pian. Ja muistaa pakkaa kaikennäköstä. Ja täytyy, vaan täytyy, muistaa pakkaa hammasharja ja -tahna mukaan. Niit ei vaan saa unohtaa. Mulla on niiden kanssa oikeesti joku henkilökohtanen ongelma -___-
Tänään täytyy koulun jälkeen hakea kamat kirppikseltäki pois. Olin varannu sen kirppiksen viikoks, ja eilen meni aika umpeen. Hain osan kamoista eilen pois, mut pari pussii jäi sinne sovitusti kun en vaan jaksanu kantaa niitä. Ja tänään siis haen ne pois, samalla haen tilityksen.
Ja, en tiiä, jostain syystä vaan oon ihan down justiinsa nyt, ihan ilman syytäkään. Ja mun sormeen sattuu. Ja... ÄÄÄÄÄÄÄÄ
-____-
tiistai 15. joulukuuta 2009
maanantai 7. joulukuuta 2009
Paino On vaan Ongelma
Eilen tuli illalla aika mahtikokonen masennushetki. Rupes taas vaihteen vuoksi masentaan tää paino-ongelma. Kun vieläkään ei mene edes numeroa pienemmät vaatteet, ja tuntuu välil siltä et lihoo ja lihoo ja lihoo vaan. Se on aika ahistavaa. Ja sit kun painon saralla ei oo tullu yhtään onnistumisiakaan, että näin nyt vaihteeksi.
On nimittäin harvinaisen ahistavaa käydä vaikka vaateostoksilla kun joutuu sinne "Grand Ladies" osastolle juosta. Eihän se noin periaatteessa ketään haittaa, paitsi mua itseäni. Ja hitoksesti paljon. Ja sit ashistaa vielä lisää kun mun silmissä hoikat/normaalipainoset, hyvännäköset ihimset rupee valittamaan painostaan. Tulee sellanen "hei kiitti vitusti vaan teillekin, tuntuu et oisin vielä läskimpi"-olo. Ei siis millään pahalla ystävät hyvät.
Kun painan siis 90 kiloa, suunnilleen (en ole käyny vaa'alla pariin viikkoon), ja hyvä paino mulle ois 60 kiloo. Ja siinä on aika vitusti eroo.
Ongelmana vaan on, että syön liikaa kaikkee hyvää ja liikun liian vähän. Mulle tulee vituksen nopee hiki, ja inhoon hikoilua ihan ylitse kaiken, ja hengästyn nopee, jo pelkistä rappusista. On niin ahistavaa nähä kauniita, hoikkia ihmisiä, kun vertaa itteään väkisinkin niihin. Vaikkei asia oo niin, tuntuu aina siltä et kun kävelee kadulla ihmisiä vastaan ne kattois tosi arvostelevasti. Se on niin hitoksen ahistavaa, varsinkin ku tiän et se on vaan mun päässäni.
Hyvää on se, et uskallan mennä ees uimaan ylipäätään. Tosin, en vielkään yksin, tarttee aina olla kaveri mukana. Mut kun miettii kuinka ihonmyötänen joku uimapuku kuitenkin on... se paljastaa armottomasti kaiken inhottavan kamalan ihran jota oon onnistunu kerään.
Meen tänään viemään kanssa kamoja kirppikselle. Ens viikon maanantaina hakee sitte ylimääräset pois. Toivoo vaan et mahollisimman suuri osa menee. Ja faija anto kanssa 100€ matkarahaa Unkarinmatkaa varten. Meen sinne siis 20-31 tätä kuuta, joulukuuta. Se oli samalla joululahja. On vaan aika "wut?" ku faija lätkäs sen rahan käteen. O___O Paljon rahaa.
Eipä, taas tälläinen masennuksentäyteinen blogimerkintä.
On nimittäin harvinaisen ahistavaa käydä vaikka vaateostoksilla kun joutuu sinne "Grand Ladies" osastolle juosta. Eihän se noin periaatteessa ketään haittaa, paitsi mua itseäni. Ja hitoksesti paljon. Ja sit ashistaa vielä lisää kun mun silmissä hoikat/normaalipainoset, hyvännäköset ihimset rupee valittamaan painostaan. Tulee sellanen "hei kiitti vitusti vaan teillekin, tuntuu et oisin vielä läskimpi"-olo. Ei siis millään pahalla ystävät hyvät.
Kun painan siis 90 kiloa, suunnilleen (en ole käyny vaa'alla pariin viikkoon), ja hyvä paino mulle ois 60 kiloo. Ja siinä on aika vitusti eroo.
Ongelmana vaan on, että syön liikaa kaikkee hyvää ja liikun liian vähän. Mulle tulee vituksen nopee hiki, ja inhoon hikoilua ihan ylitse kaiken, ja hengästyn nopee, jo pelkistä rappusista. On niin ahistavaa nähä kauniita, hoikkia ihmisiä, kun vertaa itteään väkisinkin niihin. Vaikkei asia oo niin, tuntuu aina siltä et kun kävelee kadulla ihmisiä vastaan ne kattois tosi arvostelevasti. Se on niin hitoksen ahistavaa, varsinkin ku tiän et se on vaan mun päässäni.
Hyvää on se, et uskallan mennä ees uimaan ylipäätään. Tosin, en vielkään yksin, tarttee aina olla kaveri mukana. Mut kun miettii kuinka ihonmyötänen joku uimapuku kuitenkin on... se paljastaa armottomasti kaiken inhottavan kamalan ihran jota oon onnistunu kerään.
Meen tänään viemään kanssa kamoja kirppikselle. Ens viikon maanantaina hakee sitte ylimääräset pois. Toivoo vaan et mahollisimman suuri osa menee. Ja faija anto kanssa 100€ matkarahaa Unkarinmatkaa varten. Meen sinne siis 20-31 tätä kuuta, joulukuuta. Se oli samalla joululahja. On vaan aika "wut?" ku faija lätkäs sen rahan käteen. O___O Paljon rahaa.
Eipä, taas tälläinen masennuksentäyteinen blogimerkintä.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Kipeä, Kipeämpi, Surkea
just nyt istun koulussa mediapäivänä. Katottiin elokuva "Espoon viimeinen neitsyt". Se oli.... sellanen ettei ois oikeen tehny mieli kattoo. Just nyt mun mielialanni ei oikeen taho kestää tollasia "vakavia" ja tietyssä mielessä masentaviaki leffoja.
just nyt virallisesti mun pitäs lukee yh:n kirjaa kokeeseen. Luenki, sitte jossain kohtaa. Jään kouluun sillai et syön, ja sit meen himaan. Ehin tehä keskiviikkosiivouksen ja siivoomaan oman huoneen. Jos saisin pyykkiiki pestyy nin ehtisin ehkä mennä viikonlopuks mutsille. Se vaan on kovin hankalaa, kun torstaina mulla on ruokavuoroki... onneks ei tartte käytävää siivota tällä kertaa. Eli, ke-siivous, oman huoneen siivous, pyykit ja ruokavuoro. Hyväl tuuril saisinki ne tehtyy... paitsi et en. Perjantaina tarttee Iituskan kanssa käydä hakeen ne tavarat pois. Pirulauta.
Meijän tarttee lukee ET:ssä joku utopia tai distopia. Ite lainasin eilen Aldous Huxleyn Uljas Uusia Maailman. Rasittavaa luettavaa, se on just sellasella tyylillä kirjotettu että menee pää sekasin. Hankala siis pysyä mukana. Mutta, oletan että tää on distopia ennemmin kuin utopia.
Jostain syystä mulla on ollu tänää sellasia mystisiä päänsärkyjä. Se ei varsinaisesti ole päänsärky, kun se ei ole jatkuvaa, vaan ennemminkin sellanen suhteellisen pistävä kipu pään oikeella puolella. Se on hetkellinen, ohimolle tai nenänvartee/poskionteloiden alueelle tuleva pistävä kipu.
Muutenkin on ollu kaikkea ikävää. Vatsa on olul aivan kuralla, niin että jouduin toissapäivänäkin juoksemaan vessaan puoleks tunniks. Ja vaikka menkat on jo kauan sitte ohi, mulla on sellasta vähän menkkakipuja muistuttavaa, ei ihan kipua mut epämukavaa tunnetta vatsanpohjassa.
Tästä tuli nyt taas tällanen valitusmerkintä, mutta... sellanen vaikutus sillä leffalla nyt sattu olemaan.
just nyt virallisesti mun pitäs lukee yh:n kirjaa kokeeseen. Luenki, sitte jossain kohtaa. Jään kouluun sillai et syön, ja sit meen himaan. Ehin tehä keskiviikkosiivouksen ja siivoomaan oman huoneen. Jos saisin pyykkiiki pestyy nin ehtisin ehkä mennä viikonlopuks mutsille. Se vaan on kovin hankalaa, kun torstaina mulla on ruokavuoroki... onneks ei tartte käytävää siivota tällä kertaa. Eli, ke-siivous, oman huoneen siivous, pyykit ja ruokavuoro. Hyväl tuuril saisinki ne tehtyy... paitsi et en. Perjantaina tarttee Iituskan kanssa käydä hakeen ne tavarat pois. Pirulauta.
Meijän tarttee lukee ET:ssä joku utopia tai distopia. Ite lainasin eilen Aldous Huxleyn Uljas Uusia Maailman. Rasittavaa luettavaa, se on just sellasella tyylillä kirjotettu että menee pää sekasin. Hankala siis pysyä mukana. Mutta, oletan että tää on distopia ennemmin kuin utopia.
Jostain syystä mulla on ollu tänää sellasia mystisiä päänsärkyjä. Se ei varsinaisesti ole päänsärky, kun se ei ole jatkuvaa, vaan ennemminkin sellanen suhteellisen pistävä kipu pään oikeella puolella. Se on hetkellinen, ohimolle tai nenänvartee/poskionteloiden alueelle tuleva pistävä kipu.
Muutenkin on ollu kaikkea ikävää. Vatsa on olul aivan kuralla, niin että jouduin toissapäivänäkin juoksemaan vessaan puoleks tunniks. Ja vaikka menkat on jo kauan sitte ohi, mulla on sellasta vähän menkkakipuja muistuttavaa, ei ihan kipua mut epämukavaa tunnetta vatsanpohjassa.
Tästä tuli nyt taas tällanen valitusmerkintä, mutta... sellanen vaikutus sillä leffalla nyt sattu olemaan.
lauantai 14. marraskuuta 2009
Jos Joku Ratkaisis Ongelmani Mun
Ja nyt, oikeestaan ekaa kertaa pienen elämäni aikana, miulla on jopa parisuhdeongelmia. Jotka on siis alkanu pohjimmiltaan jo vuosi sitte, mut saavutti eilen toistaseks huippunsa. Jesh.
Sen takii oon ollu tänää hiljanen ja hiukan maissa, kai. Ja nkäsittelinki sitä kai unien kautta, eli näin tosi outoja unia taas... Liittyen tällä kertaa aiheeseen.
Hankalaks asian tekee se, et toinen henkilöistä on ulkomaalanen jätkä, ja asuu käytännös toisella puolella maapalloa. Ja toinen on henkilö, joka ei ees tajua tilannetta vaikka sillois paljon mahiksii tajuta se.
...
Että ei sen vaikeempi tilanne mulla.
Sen takii oon ollu tänää hiljanen ja hiukan maissa, kai. Ja nkäsittelinki sitä kai unien kautta, eli näin tosi outoja unia taas... Liittyen tällä kertaa aiheeseen.
Hankalaks asian tekee se, et toinen henkilöistä on ulkomaalanen jätkä, ja asuu käytännös toisella puolella maapalloa. Ja toinen on henkilö, joka ei ees tajua tilannetta vaikka sillois paljon mahiksii tajuta se.
...
Että ei sen vaikeempi tilanne mulla.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Hajamielistä Haahuilua
Jaajaa, eilinen oli taas sellanen melkosen hajamielinen päivä...
Onnistuin useempaan otteeseen hukkamaan ulkovaatteita sinne tänne koulussa. Ensin pudotin pipon ja sormikkaat luokan ulkopuolelle. Sitte tuli paloharjotus, ja noukin ne tullessa kun kaveri sano nähneensä ne siellä. Sitte ekan tunnin jälkeen mulla oli hypäri, ja menin nettikahvilaan koneelle. Laitoin ponchotakin, pipon ja hanskat sivuun. Ja lähin onnellisena tunnille, ja vielä seuraavalle tunnille. Ja sitte piti mennä kaverin kaa samaa matkaa kotiin. Menin lokerolle, avasin lokeron ja totesin sen olevan tyhjä. Alko sit sellanen hauska pieni "WT FUCKING F?!?!?" meininki, kunnes Aichiko sano et ne oli siel nattikahvilan penkeilla. No ravattiin sinne sitte, ja sielhän ne, ilosesti penkillä. Oli vähän tyhmä olo.
Junamatkalla totesin mun kymenen matkan lipun olevan aika finaalissa, ja muistutin itteeni et pyytäsin rahat uuteen. Lopputulos oli se, et muistin sitte tänä aamuna siinä kello kuus,e ttä tartten sen lipun. Ja käteistäkää ei ollu. Joten menin varovasti koputtaan kanslian ovelle, pyytään aikuselta rahaa. Se oli NIIN ihastunu. NOT. Se anto kyl rahaa, mut upes mäkättään miten aina oon näiden asioiden kanssa myöhäs jne jne, ja olin vaan et joo mutten koskaan yleensä näiden kaa kämmää ja siit se keksi vääntää et kaiken MUUN kaa. Ja siin suurin piirtein pompin jalalta toiselle ku vessahätänen raukkaparka, ja yritin hoputtaa et juujuu, ymmäretään, saanko pliiis rahan et ehin junaan? Ja se kehtas sanoo, et ei oo sen ongelma eikä sitä kiinnostaa vähääkään et ehinkö kouluun. Tänks.
Että tuollaista. Sitte Iituska ilmotti et se ei saa auton ovii ja ikkunoi auki, joudutaan menee myöhemmin kirppikselle. Menin sit sen luo koulun jälkee, ja skrapattiin se auto. Siitä ajeltiin tänne Kaislikkoon, pakattiin kamat j ampastiin kirppikselle. ja juhuu! aika loppu kesken. Eli huomenna taas painelen tonne kirppikselle laittaan niit kamoi lisää.
Hahahaha, ja sit se more or less main thing. Mie pidän eräästä immeisestä (ne jotka tietää ei sano sitä ääneen täälä, GOT IT????), ja se immeinen ei ilmeisesti tajua, tai halua tajuta sitä. Ja sit ei itellä oo pokkaa kysyy, kuin oliskaan? Jajajaja, kuitenkin välillä tuntuu et hei, se hiffaaa! ja välillä taas, et ei hiffaa. Ja jos tuntuuki et se hiffaa, ni välil tuntuu et se ei pitäs siit, ja välil taas et se pitäs. I'm in the shadow, you know guys?
But, kaits mie jatkan tästä itkeskelyä muille.
Onnistuin useempaan otteeseen hukkamaan ulkovaatteita sinne tänne koulussa. Ensin pudotin pipon ja sormikkaat luokan ulkopuolelle. Sitte tuli paloharjotus, ja noukin ne tullessa kun kaveri sano nähneensä ne siellä. Sitte ekan tunnin jälkeen mulla oli hypäri, ja menin nettikahvilaan koneelle. Laitoin ponchotakin, pipon ja hanskat sivuun. Ja lähin onnellisena tunnille, ja vielä seuraavalle tunnille. Ja sitte piti mennä kaverin kaa samaa matkaa kotiin. Menin lokerolle, avasin lokeron ja totesin sen olevan tyhjä. Alko sit sellanen hauska pieni "WT FUCKING F?!?!?" meininki, kunnes Aichiko sano et ne oli siel nattikahvilan penkeilla. No ravattiin sinne sitte, ja sielhän ne, ilosesti penkillä. Oli vähän tyhmä olo.
Junamatkalla totesin mun kymenen matkan lipun olevan aika finaalissa, ja muistutin itteeni et pyytäsin rahat uuteen. Lopputulos oli se, et muistin sitte tänä aamuna siinä kello kuus,e ttä tartten sen lipun. Ja käteistäkää ei ollu. Joten menin varovasti koputtaan kanslian ovelle, pyytään aikuselta rahaa. Se oli NIIN ihastunu. NOT. Se anto kyl rahaa, mut upes mäkättään miten aina oon näiden asioiden kanssa myöhäs jne jne, ja olin vaan et joo mutten koskaan yleensä näiden kaa kämmää ja siit se keksi vääntää et kaiken MUUN kaa. Ja siin suurin piirtein pompin jalalta toiselle ku vessahätänen raukkaparka, ja yritin hoputtaa et juujuu, ymmäretään, saanko pliiis rahan et ehin junaan? Ja se kehtas sanoo, et ei oo sen ongelma eikä sitä kiinnostaa vähääkään et ehinkö kouluun. Tänks.
Että tuollaista. Sitte Iituska ilmotti et se ei saa auton ovii ja ikkunoi auki, joudutaan menee myöhemmin kirppikselle. Menin sit sen luo koulun jälkee, ja skrapattiin se auto. Siitä ajeltiin tänne Kaislikkoon, pakattiin kamat j ampastiin kirppikselle. ja juhuu! aika loppu kesken. Eli huomenna taas painelen tonne kirppikselle laittaan niit kamoi lisää.
Hahahaha, ja sit se more or less main thing. Mie pidän eräästä immeisestä (ne jotka tietää ei sano sitä ääneen täälä, GOT IT????), ja se immeinen ei ilmeisesti tajua, tai halua tajuta sitä. Ja sit ei itellä oo pokkaa kysyy, kuin oliskaan? Jajajaja, kuitenkin välillä tuntuu et hei, se hiffaaa! ja välillä taas, et ei hiffaa. Ja jos tuntuuki et se hiffaa, ni välil tuntuu et se ei pitäs siit, ja välil taas et se pitäs. I'm in the shadow, you know guys?
But, kaits mie jatkan tästä itkeskelyä muille.
maanantai 2. marraskuuta 2009
Kissoja siellä ja kissoja täällä
Kauhistus! Laitan nyt kaks merkintää yhen päivän aikana, ja aika lähekkäinkin vielä. Siihen on tosin syynsä: ensinnäkään en viittinyt tosta edellisestä tehä hullua metriheikkiä, ja toisekseen tää ei edes oikeesti liity aiheeseen.
Eli tän aiheena ompi miun kissani, ja mein muutkin kissat.
Meillä on siis pikkusiskon luona yhteensä neljä kissaa: Kakara sisällä, Viivi, Kultsi ja Tiikeri ulkona. Kuvassa oikeelta vasemmalle: Viivi, tiikeri ja Kultsi.
Viivi on Kakaran emo. Ne ei näytä erityisesti samalta, mut Kakara pitää samallailla hännänpäätä koukussa kun Viivi ja sipsuttelee aika lailla varpaillaan myös. Tiikeri ei oo sukua yhellekkään meijän kissoista. Se on otettu löytöeläintalosta joskus kun vielä asuttiin rivitalossa. Kultsi on meijän vanhan kissan Lullu-Pallon pentu. Lullu-Pallo katos aikanaan, ja on todennäkösesti jonkun toisen himisen hoivissa.
Kakara taas on kasvanut entisestä edelleen. Se ei tosiaan oo läskistyny niinkon edellisessäkin merkinnässä sanoin, vaan tullu... isommaks. Tässä kuvassa Kakaran kullankeltaset silmät näkyy harvinaisen hyvin.
Kakara intoutu myös leikkimään kun aloin sellasella pinkillä puuhkalla heilumaan. Sain muutaman mainion kuvan, tässä esimerkki.
Otin myös aiemmin kun kävin pikkusiskon luona, tossa vähän kesämpänä, lyhyen videon Kakarasta jahtaamassa mun kellosta heijastuvaa valoa. Se heijastuma ei juuri näy, tosin.
On myös toinen video, paljon vanhempi ja huonommalla näkyvyydellä, jossa minä ja Kakara leikitään banaabilaatikolla. Enjoy!
Viivi sai viime kesänä myös kolme pentua, joista yks meni naapurlle ja kaks Tampereelle tutuille. Kuvassa pennut on vielä iiihan pieniä. Kaks vaaleeta poikaa ja yks harmaa tyttö.
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Halloween
Hiano hiano viikonloppu takana. Nyt on sillai kivasti aivan sairaan väsyny olo. Silmät ihan sulkeutumispisteessä.
Näin siis Kakaran taas piiitkästä aikaa <3
Mut haki perjantaina täältä Kaislikosta pikkusiskon isä, menin niille yheks yöks. Mun kissahan on siellä hoidossa, Kakara, nin näin sitäkin unki samoin tein syliin kehräämään. mun ihanainen. Ja se ei siis ole ees läski, se on vaan iso. Mokoma höpöotus :3 Mun pikku pönttöläiseni. Ja kun menin nukkuun, se tuli sinne kehräilemään. Ja juoksi pikkusiskon ja mun petin väliä. Ja sitte se päätti kiivetä mun päälle kehräämään, vaihteen vuoks. Siinä ei sinänsä ole ongelmaa, mutta kun mokoma painaa kaits ainakin sen 5 kiloa. Jossain välissä kun heräsin yöllä niin se kiipes kehräämään viereen. Siinä sitte lojuttiin vierekkäin. Ja seuraavan päivänä otin siitä muutamia kuvia.
Tykkään kun tässä kuvassa sen silmät pahistelee. Mokoma otus :3 niin ihana. Otin kuvia myös meijän muista kissoista, mutten jaksa taistella niiden kuvien kanssa nyt, laitan vaikka ens blogimerkintään.
Menin sitte lauantaina Mii-chanille yöks. Pikkusiskon isä heitti mut sinne kanssa. Mii-chan asuu Kilossa, aika lähellä Nekoa. Nekolla oli menoo lauantaina nin en sinne voinu mennä yöks. Olin kaiken lisäks ihan ekaa kertaa Minuskalla. Katottiin King Kong, ja kerrankin pystyin kattoon sen ihan alusta ihan loppuun. Oli kyllä muutama kohta aivan sairaan ahistavia.
Sen jälkeen alettiin muuten vaan riehua. Otettiin íhan hemona kaikkii omtuisii kuvia ja muuta kivaa. Ja jostain syystä mua pieretti aihan sairaasti, niin että rutisin koko ajan. Ja kun Minuskasn mutsin kännykkään tuli tekstari, se päästi sellasen "trrt trrt" äänen, mie ja Minuska sanottiin tasan yhteen ääneen, tasan samalla äänenpainolla: "mä luulin et sä pierasit!!"Aika hitoksen lahjakasta. Riehuttiin muutenkin ihan fiilareissa.
Päästiin sit lopulta joskus nukkumaankin. Heräsin ite pariin otteeseen yöllä, ja Minuskan toinen kissa, Sissi, tuli viereen pörisemään. Jossain välissä se sit meni syömään, ja saman tien oksenti. Minuskan äiti korjas sen sitte aamulla ennen ku Minuska ja mie noustiin.
Lähettiin sitte kauppaan siinä vähän ennen kahtatoista. Olin pukeutunu jo sillon aika upeesti, mustat verkkosukkikset, mustat korkkarit, musta lolihame ja musta halterneck-paita. Ja meikkiä, punasta huulipunaa. Oli aika... horo olo.
Nekon luona sitte laitettiin paikat kuosiin ja alettiin tehdä kakkuun kermavaahtoa. Jostain syystä onnistuttiin saamaan siitä kermavaahdosta niillä karkkiväreillä vaan munavoin keltasta. Seki oli aika... mielenkiintosta. Omassa kamerassa ei siitä ikävä kyllä ole kuvaa. Leviteltiin kanssa serpentiinejä ja muuta mukavaa ympäriinsä, laitettiin kauhee kasa mässyy ja sipsii ihmisille ja sitte ku ooteltiin ni pelattiin wiillä. Oli... hämmentävää.
Ekana tuli Minuska :3 Ja sitte tiputteli muutkin immeiset paikalle. KävinMinuskan kaa hakeen Aichikon assalta, ja saatiin sen siskolta kyyti takasin. Lare tuli viimesenä, ja toi samalla Singstarsit. Väännettiin sitte paisteijat naamariin ja alotettiin kakku. Sen jälkeen riehuttiin muuten vaan, tanssittiin, kuunneltiin musaa. Ja sitte alotettiin singtarsin pelaaminen. Ite en oo oikeen koskaan osannu kunnolla niitä kaikkia biisejä, mut parhaiten mulla meni Queenin Radio Gaga. Ihana biisi, Queenilla on muutenkin kaikkia ihania kappaleita. Mut, kaikki ne laulo miuu paremmin >.<
Jossain välissä sitte pelattiin kanssa Hobittia. Se peli on muodostunu pieneks... sisäpiirivitsiks. Kavereiden kanssa about aina kun tavataan pelataan sitä. Sen pelaaminen kaiken lisäks ei oo mitään latsen korville sopivaa kuultavaa. Ja sitte kuunneltiin mun nuahottamaa Leijonakuningas-kasettia. Ekana tuli vanha kunnon Aatsuvengaa-biisi. Ja sen jälkeen tais tulla se missä Simba laulaa haluuvansa tulla kuninkaaks. Rallateltiin siinä sitten kavereiden kanssa sitä yhessä, siitä on lyhyt videokin.
Aika pian sen jälkeen täytykin jo lähteä. Mentiin Aichikon kanssa asemalle. Oon ollu Kilossa yläasteella, ja asuin sillon Kauniaisissa, joten menin vanhasta tottumuksesta sille väärälle puolelle. Onneks ehitiiin Aichikon kanssa juosta sille toiselle puolelle. aichiko sai kyydin ja mä ampasin junaan. Se oli aika täys, ja siel oli taas tää perinteinen kello kaheksan poppoo sisässä. Yäks. Otin kanssa kivan kuvan ilman salamaa ja pitkällä valotusajalla junassa.
Niinkun sanottu, tyksin tosta aika paljon.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Youtube vammaa, kone vamma, kaikki vammaa. Taas.
Tän videon haluisin kattoo youtubessa, mutta...!!!
a) Miun kone ei bufferoi sitä loppuun, eli ensimmäisii viittä sekuntii pidemmälle en pääse. Sei vaan lataa sitä, ei vaikka mikä piru ois.
ja b) Koulun koneet vammaa miulle, niist ei kuulu ääniä. Jes.
Nauttikaa te, jotka sen näätte.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Tavoitteita
Kamalaa, kamalaa. Ihmiset käskee miun kertoo, mitkä on miun tavoitteita erinäisten asioiden suhteen. Mistä mie tieän? En oo koskaan oikeesti kunnolla pohtinu pohtinu asiaa... Ja se kai tässä se ongelma onkin.
Joten kokeillaampas sitten ongelmanratkaisua.
Mulla annettiin lippulappu, mitä tavoitteita mulla on?? Jaajaa, alotetaans...
Joten kokeillaampas sitten ongelmanratkaisua.
Mulla annettiin lippulappu, mitä tavoitteita mulla on?? Jaajaa, alotetaans...
Mitä tavoitteita sinulla on koulun suhteen?
Helskarin hyvä kysmys. Pohditaanpa:
Alotin lukion koska en osannu ies ajatella ammaria oikeena vaihtoehtona. Toisaalt, ei mullois ollu hajuukaan siitä, mitä oisin halunnu tehä. Ja eka vuos jo meni perseelleen, kun nyt tosiasioita kohdataan. Se meni niin persiilleen, ja mie kuvittelin koko ajan et kaikki on hyvin, hyvin hyvin. Jaa, eipä ollu. No, sitte mie muutin omaan kämppään, ja aijaijai, sillonkos asiat meni pieleen. Mulla iski masennus, niin etten jaksanu nousta sohvalta muuallekku kauppaan ja vessaan, noin karkeesti ottaen. eli en menny kahteen vai kolmeen jaksoon kouluun, tarkottaa kahta tai neljää kuukautta.
Ja nyt on kolmas jakso, mulla on 30 (34 nyt) kurssii takana ja joudun todennäkösesti anoo viidettä vuotta. Ja jos joku puhuu tavoitteista, sanon tyyliin "kuhan nyt läpi pääsee..." Ilmeisesti väärä vastaus.
Onglma tässä on, et oon tottunu yläasteella pääsemään läpi ilman ongelmia... Ja se ei toimi nyt. Voisin saada äikästä ja enkusta molemmista kympin jos tekisin töitä. Voisin saada varmaan ruotsistakin seiskan, jos tekisin töitä. Voisin hyvässä lykyssä saada bilsastaki ainakin kasin tai ysin, jos tekisin töitä. Mun keskiarvo vois olla kasi, jos tekisin töitä. Eli, the great conclusion, mun tarttee tehä töitä. (mistä muistuu mieleen miun YH:n läksyt.... niiden kimppuun tän jälkeen siis).
Eli... miun tavoitteeni lukiossa just nyt on: Saada lukion läpipääsyyn vaadittava kurssimäärä suoritettua, saada ruotsista hyväksytty arvosana, nostaa englanti mahdollisuuksien mukaan kymppiin ja saada englannin YO-kokeesta laudaturi.
Mitkä ovat tavoitteeni oman huoneen siisteyden suhteen?
Huoneen siisteyden kanssa ON ongelmia. En siivoo sitä niin usein kun pitäis. Tai niin hyvin. Paitsi, tänään riehuin täysillä huoneen kanssa, ja nyt se on aika siisti, kirjahyllyä lukuunottamatta. Suurin taiselu oli mun täydellisen sekasen vaatekaapin kanssa, mut sekin saatiin selätettyä.
Tää on ehkä hiukan yksinkertasempaa kouluun verrattuna. Asia on niin, että mun pitäs mieltää oma huone mun omaks kämpäks, ja huolehtia että se on aina sellasessa kunnossa että sinne kehtaa päästää ihmisiä. Toisin sanoen, mun tavoitteeni tässä on tosiaan pitää huone sellaisessa kunnossa, että sen kelpaa esitellä ihmisille. Tarkottaa imuroitnia ja muuta.
Mitkä ovat tavoitteeni hygienian suhteen?
Ei sen henkilökohtasempi aihe taaskaan... Tosiasia on, että varsinkin hampaiden pesu jää aivan liian usein tekemättä. aikuset on heittäny ilmaan ajatuksen siitä, että jättäisin itteni laimin... kaiki nää ongelmathan liittyy muhun, useemmallakin tasolla, ja mun omaan hyvinvointiin. Siihen on paha sanoa mitään, just nyt ainkaan.
Mutta, taasen tavoitteeni: Pestä hampaat ainakin joka ilta (koska aamulla saattaa hyvinkin tulla kiire ja asia unohtua helpommin). Käydä suihkussa joka päivä, pstä hiukset tarpeen mukaan. Pestä vaatteet tarpeeksi usein, jotteivät ne haise hielle.Käyttää dödöä enemmän (se nimittäin unohtuu about AINA).
Mitkä ovat tavoitteeni raha-asioiden suhteen?
Heh, nytpä heititte pahan... Mulla on aina aika ajoin, joskus enemmän, joskus vähemmän, ongelmia rahan kanssa. Joissakin asioissa oon hitoksen tarkka, joissakin taas en yhtään. En esimerkiksi osta kovin helposti kallista ruokaa, mutta karkkia kyllä. Vaatteita tai kenkiä en myöskään osta kovin herkästi, mut sitten taas kirjoja kyllä.
koska saan opintotukea, on aikusten kanssa keskusteltu siitä, mitä maksan siitä ja mitä en. Just nyt maksan siitä nettilaskun ja kännykän laskun. Ja Unkarin matkan. Loput menee säästöön. Kaislikon viikkorahan (sillon kun sen saan) on vapaasti käytössä. Tavotteena on lopettaa turhan ja ylimääräsen ostaminen, kuten karkit sipsit jne.
Mikä on tavoitteeni Unkarinmatkan suhteen?
Päästä lähtemään sinne, tietysti. No shit Sherlock, tässä kohtaa. Mutta siihen liittyy useempia asioita. Kaislikon rastihommien on vaan sujuttava, ne ei saa jäädä tekemättä. Koulussa on käytävä jne. Mutta tavote yksinkertasesti on: Päästä sinne.
Mikä on tavoitteeni painonpudotuksen suhteen?
Yllättäen: päästä tavoitepainooni. Ja tavoitepaino on 60 kiloa. Välitavtteena on pysyä alle 90 kilon. Tässä apuna toimii kiloklubi.fi sivusto, jonne kirjaan aika ajoin painon ja vyötärönympärystän ja mistä näkee edistymisen. Siellä ois myös mahollista pitää ruokapäiväkirjaa, mutta en koskaan saa oikeesti pidettyä sitä, vaan asia unohtuu jossain välissä.
Kuitenkin, painonpudotukseen liittyy mässyn vähentäminen ja liikunna lisääminen. Mässyä syön nyt paaljon vähemmän kun sillon kun asuin omassa kämpässä. Kuitenkin, nyt taas vähän aikaa on ollu sellanen kausi et syö enemmän. Liikuntaharrastuksen oon jo alottanu, oon alkanu Nekon kanssa uimaan. Kerran viikossa on tavote, menkkaviikolla tuskin tulee luonnollisestikaan uitua. Sen lisäks on se liikunta minkä koulumatkoissa saa.
Kauanko tarvitsen vielä Kaislikkoa, eli minne siirryn seuraavaksi.
Voi veikkoset, kun tietäis! Tän hetkinen sopimus on tän lukuvuoden loppuun, eli muutto kesällä. Mutta sekään ei oo sataprosenttisen varmaa. Ja joudunko kuntoutuskotiin... En usko. en oikeen vaan jaksa uskoa... ja ainakin toivon etten joudu. Olenko mä niin huonossa kunnossa et joutusin? En omasta mielestä, ja multahan on useempaan otteeseen kysytty, olenko mä ylipäätään enää edes masentunu.
ongelma lienee oikeesti asioiden hoitaminen... ja ne pitäs vaan hoitaa.
Mutta... kauanko tarvitsen Kaislikkoa? Toivottavasti en enää ensi kesän jälkeen. Ja minne sitten? Omaan kotiin, yksin tai kimppakämppään.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Nyt läks meitin netti
Minnuu VITUTTAA niin maan helkkaristi justiinsa nyt. Kun kun, mun nettitukku ei toimi niinko pitäs, ja kyse ei siis ole omasta mokasta, vaan Elisan vammaamisesta. Jonkun pari viikkoa sitte kävin siellä kysymässä että mikä mättää, kun ei toimi, onko tikku rikki tai jotain. Ja nuo sano, eip ole rikki, vaan on jotain onkkelmaa ja häikkää Hyvinkäällä sijaitsevissa nettitikuissa, ja että otetaan yhteystiedot ylös ja laitetaan viestii kun on korjattu. Tämä siis pari kolme viikkoa sitten. Mitään viestiä ei oo kuulunu, ja mie olen niin maan totaalisen kyllästyny tohon temppuiliin, kun ei koskaan tiiä toimiiko netti ja jos toimii niin kuinka kauan. Eli käyn tällä viikolla sanomassa, että jossei ala toimia niin mie irtisanon tän, ja ettei mikään itkuparku auta kun kerran tyhjästä maksan. Piste, asia loppuunkäsitelty.
Mutta voi luoja että ottaa aivoon.
Mutta voi luoja että ottaa aivoon.
tiistai 13. lokakuuta 2009
Jo nyt on saattana...!
VITUTTAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Jo ehti herätessä vitutti niin maan perkeleesti, että...!!!! Ja väsyttä, ja pääki oli herätessä kipee. Mitä pieni ihminen on tehny ansaitakseen tämän?
Jeps. never mind me, tää oli taas näitä ýberlyhyitä itkuparkukohtaus-merkintöjä, joita tulee aika ajoin...
Eli tiivistäen: VITUTTAAAAAA!!!!
Jo ehti herätessä vitutti niin maan perkeleesti, että...!!!! Ja väsyttä, ja pääki oli herätessä kipee. Mitä pieni ihminen on tehny ansaitakseen tämän?
Jeps. never mind me, tää oli taas näitä ýberlyhyitä itkuparkukohtaus-merkintöjä, joita tulee aika ajoin...
Eli tiivistäen: VITUTTAAAAAA!!!!
maanantai 12. lokakuuta 2009
Univaikeuksia
Miksiii mun tarttee nukkuu taas niin huonosti? Olin pitkästä aikaa viikonlopun muuallakin kun Kaislikossa (oon ollu siellä kolme vai neljä viikonloppuu peräkkäin), ja nukuin siellä melkeen ihan ok, paitsi että mutsin uudella sohvalla puutu koko ajan käsi kun kyljellään nukuin.
Mut siis, oon nukkunu nyt viikon kaks sillai et herään jossain yhen viiden välil kerran tai kaks yössä. Enkä välttämättä ies vessaan, vaan noin muuten vaan. Ongelmaa on ollu ennenkin, ja se on kai kausittaista, mut ärimmäisen rasittavaa just sen takii et joudun jo kuudelta pomppimaan pystyssä.
Eli nyt eilen illalla menin siin yheksän maissa sänkyyn, kun meinasin et meen aikasin nukkuun just ton aikasen aamun takii. Ja sit nukahin joskus kymmenen ja kahentoista välillä, ettei oikeen sekään nyt natsannu niinko piti. Ja sit menin ja heräsin siinä... viiden tienoilla, ja kun kuudelta piti jo repii ittensä ylös, ei siinä oikeen ehtiny enää nukkuunkaan kunnolla, joten, väsy olen.
Ja närästääkin vielä. Enkä oikeen ehtiny taas aamulla syyä kunnolla, kaksleipää ja molempien päällä yks kinkkupala, vähärasvanen. Mikä ei siis ole paljoa kun ottaa huomioon et aamupalan jälkeen mulla seuraava ruoka on siinä... kuuden tunnin päästä? Ehtii tulla nälkä juu. Ja jostain syystä on nyt kylmäkin, seison tässä koulun koneella takki päällä.
Mutta, jos nyt siirrytään valitusaiheista ylistysaiheisiin. Eli sain sen iki-ihanan piirtopöydän tossa viime viikolla vihdoinkin. Oon niin tyytyväinen siihen, niin tyytyväinen, että...! Jaja, sitten sen lisäksi meen nyt joululomalla Unkarissa käymään, mun parhaan kaverin luona. Lentoliput ei oo kun sen 180€, plus tietty muut kulut. Eli säästän muuten vaan sen 300€, yht. sen 500€ karkeesti ottaen.
Ja sitten, ihmiset sanoo et näytän hoikemmalta, mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Sitä vaan ei aina ite huomaa kun näkee ittensä about joka päivö jos peiliin kattoo. Vaatekokoon sei oo vielä ikävä kyllä vaikuttanu. Tosin... on nyt vähän turvonnu oloki kun on menkat päällä. Joiden takia en voi nyt tällä viikolla uimaankaan mennä, eli sen uimisen alotus menee nyt ens viikolle.
Muuhta, ei kaits miul nyt sen ihmeempiä.
Mut siis, oon nukkunu nyt viikon kaks sillai et herään jossain yhen viiden välil kerran tai kaks yössä. Enkä välttämättä ies vessaan, vaan noin muuten vaan. Ongelmaa on ollu ennenkin, ja se on kai kausittaista, mut ärimmäisen rasittavaa just sen takii et joudun jo kuudelta pomppimaan pystyssä.
Eli nyt eilen illalla menin siin yheksän maissa sänkyyn, kun meinasin et meen aikasin nukkuun just ton aikasen aamun takii. Ja sit nukahin joskus kymmenen ja kahentoista välillä, ettei oikeen sekään nyt natsannu niinko piti. Ja sit menin ja heräsin siinä... viiden tienoilla, ja kun kuudelta piti jo repii ittensä ylös, ei siinä oikeen ehtiny enää nukkuunkaan kunnolla, joten, väsy olen.
Ja närästääkin vielä. Enkä oikeen ehtiny taas aamulla syyä kunnolla, kaksleipää ja molempien päällä yks kinkkupala, vähärasvanen. Mikä ei siis ole paljoa kun ottaa huomioon et aamupalan jälkeen mulla seuraava ruoka on siinä... kuuden tunnin päästä? Ehtii tulla nälkä juu. Ja jostain syystä on nyt kylmäkin, seison tässä koulun koneella takki päällä.
Mutta, jos nyt siirrytään valitusaiheista ylistysaiheisiin. Eli sain sen iki-ihanan piirtopöydän tossa viime viikolla vihdoinkin. Oon niin tyytyväinen siihen, niin tyytyväinen, että...! Jaja, sitten sen lisäksi meen nyt joululomalla Unkarissa käymään, mun parhaan kaverin luona. Lentoliput ei oo kun sen 180€, plus tietty muut kulut. Eli säästän muuten vaan sen 300€, yht. sen 500€ karkeesti ottaen.
Ja sitten, ihmiset sanoo et näytän hoikemmalta, mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Sitä vaan ei aina ite huomaa kun näkee ittensä about joka päivö jos peiliin kattoo. Vaatekokoon sei oo vielä ikävä kyllä vaikuttanu. Tosin... on nyt vähän turvonnu oloki kun on menkat päällä. Joiden takia en voi nyt tällä viikolla uimaankaan mennä, eli sen uimisen alotus menee nyt ens viikolle.
Muuhta, ei kaits miul nyt sen ihmeempiä.
lauantai 10. lokakuuta 2009
Itkuparkukohtaus
Aughiii...
Väsyttää niin maan vietävästi että juma...! Oon mutsilla nyt, ja kello näyttää yhtätoista. Juuh, useimpia tuskin viel tässä vaiheessa väsyttäs, mut useimmat ei herääkkään viikolla joika aamu kello kuus, siin vaihees alkaa oikeesti tipahtaan aikasemmin. Ja sit miulla on viel piientä univajetta sen takii et heräilen yöllä ylimääräsesti sen kerran kaks yössä, eli en saa nukuttuu niinko pitäs. Jaja, nyt pikkuveli kattoo tösöst Bondii ja mie en pääse nukkuun. Eli tulinpahan tänne itkeen nyt vaihteen vuoks.
Ihana, kun menkatki alko tänää, mikä tarkottaa, et mun vatsa on pipi. Alavatsaan sattuuuu....
Terkkari määräs mut vähäkaloriselle ruokavaliolle, eli en saa sapuskoida koulus ns. normiruokaa vaan tarttee hakee "dieettisafkaa", ja tarttee jättää kanamunat, äyriäiset, juustot, lauantaimakkarat, maksamakkarat jne pois. Koska niisson paljon rasvaa. Ja tää tarkottaa maksalaatikkoo ja, mikä nyt vaan sattuu olemaan mun lempiruoka. Onneks kanassa (eminasin kirjottaa kansassa, jes) on hyviä rasvoja, eli voin sitä aika huoletta vetää napaani.
yyyh... vetää varmaan jotain iltapalaa naamariin... Adios amigos.
Väsyttää niin maan vietävästi että juma...! Oon mutsilla nyt, ja kello näyttää yhtätoista. Juuh, useimpia tuskin viel tässä vaiheessa väsyttäs, mut useimmat ei herääkkään viikolla joika aamu kello kuus, siin vaihees alkaa oikeesti tipahtaan aikasemmin. Ja sit miulla on viel piientä univajetta sen takii et heräilen yöllä ylimääräsesti sen kerran kaks yössä, eli en saa nukuttuu niinko pitäs. Jaja, nyt pikkuveli kattoo tösöst Bondii ja mie en pääse nukkuun. Eli tulinpahan tänne itkeen nyt vaihteen vuoks.
Ihana, kun menkatki alko tänää, mikä tarkottaa, et mun vatsa on pipi. Alavatsaan sattuuuu....
Terkkari määräs mut vähäkaloriselle ruokavaliolle, eli en saa sapuskoida koulus ns. normiruokaa vaan tarttee hakee "dieettisafkaa", ja tarttee jättää kanamunat, äyriäiset, juustot, lauantaimakkarat, maksamakkarat jne pois. Koska niisson paljon rasvaa. Ja tää tarkottaa maksalaatikkoo ja, mikä nyt vaan sattuu olemaan mun lempiruoka. Onneks kanassa (eminasin kirjottaa kansassa, jes) on hyviä rasvoja, eli voin sitä aika huoletta vetää napaani.
yyyh... vetää varmaan jotain iltapalaa naamariin... Adios amigos.
perjantai 9. lokakuuta 2009
Itku pitkästä ilosta... vai toisinpäin?
"Nyt riimisi rupiset
reppuni jupiset
tai katkon sinulta nyörit.
Nyt korvaani karkeat juttusi jupiset,
kotona turhaan jaloissa pyörit.
Et jättää saa
pois sanakaan,
et sitä kaunistakaan."
Kaipa... aika outoa tuo. Luuilisin. Mutta tulipahan vaan mieleen, niinkuin tuosta omasta bloginotsikosta, Ihmislehman jupinat. Siitäpä, tuo säkeistö mieleen pulpahti. Juu.
Oli tosiaan koeviikon vika päivä eilen, ja kaikki kokeet je koeviikon korvaavat väännetty, ja uuri kurssi alotettu. Tässä jaksossa mulla on... Yh 1 ja 2, hissa 4 ja et 3. Ihhh.... Yhssa on Lalli ja hissassa Kettinen ja Etssä Laalaa. Ja... ja... ja en jaksas Kettistä nyt ainkaan. Laalaan kaa tuun toimeen - just ja just. Ja Mardelainen pyyti mua vielä Yhn yrityskurssille. Ja siin ois yks liikaa yhta, ja se on vielä Kettisen kurssi. Itkuparkukohtaus. Ja sarkasmia.
Mjoo, ei oo muuta, kuhan yleisesti ängstään ja itken täällä nyt.
SAIN PIIRTOPÖYDÄN!!!!!!!!!!!!!!
Heh.
maanantai 5. lokakuuta 2009
Pitkä päivä
Tänään on ollu... pitkä päivä. Meillä on nyt koeviikko koulussa meneillään, ja tarttis lukee kokeeseen jne... Mulla oli tossa aiemmin YHn koe ja nyt on edessä äikän ja bilsankoe. En muist kumpi enste. Bilsassa viel bioteknologia, yks vaikeimpii... oon jo nyt aika pihalla. Ja äikäs tarttee lukee joku lukukirja ja tehä siittä kirja-arvostelu... Ja lainasin vasta tänään kirjan. Tai oikeestaan kolme. Kun kerran en ollu varma MITÄ lukisin. Jaja... Lainasin Lokki Joonatanin, Työmiehen vaimon ja Ruttokoirat. Luin jo Joonatanin ja Työmiehen vaimon... ne oli molemmat uhteessa aika lyhyitä. Ja Ruttokoirat on nyt kesken, se on niin paljon pidempi.
En oikeen tajunnu Lokki Joonatania kovinkaan hyvin... Se oli... erikoinen, viihdyttävä kyllä, mut erikoinen. Ja... kai ite oon niitä jotka tekee jotain koska saa siitä jotain konkrettista hyötyä, kuin sen takii et on kiinnostunu tuleen täydelliseks siinä. Ja en tiiä... Toisaalta, piirrän ja luen koska haluun tehä niin, en sen takii et saan siitä sapuskaa naamariin. Mutten silti oikeen.... jaksa ymmärtää elämää vain sen takii et haluu tehä itestään täydellisen jossain. Ja kirja-arvostelun teko Lokki Joonatanista ois mulle hiukan hankalaa, koska en ymmärtäny sitä kunnolla.
Ja taas Työmiehen vaimo... Siinä oli itseasiassa toinen Canthin teos myö, novelli, Lehtori Hellmanin vaimo. Se oli enste, joten luinki sen enste. Sen päähenkilö oli tyttökoulussa elävä nuori, joka oli rakastunu lehtoriinsa, just tähän Hellmaniin. Ja käviki niin, et Hellman rupeskatteleen sitä tyttöparkaa sillä silmällä ja lopulta kosi tätä, johon likkaparka heti vastas kyllä. Hellmanin mielestä naisen paikka on kotona ja keittiössä tehden ruokaa, ja tää raukkaparka ei ruokaa osannu laittaa, ja kun niillä oli piika vielä, joka pilkkas rouvaparkaa...
Sitten tää pikkurouva tuli raskaaks, ja mies toivo tietty poikaa mut tyttö tuli. Ja kun lapsenpäästäjä ja Hellman luuli tytön nukkuvan, ne keskusteli siitä, jäiskö tyttölapsi eloon, ja tuore äiti kuuli sen, kauhistu, sai kuumeen ja kuoli....
Tavallaan varsin hämmentävää. Ne oli ollu vuoden naimisissa, ja tää tyttö huomas kuinka tunnekylmä tää äijä oli. Sitä miestä ei kiinnostanu tippaakaan, mitä tää tyttöparka ajatteli, ei halunnu sen näyttävän tunteita tai mitään... Jotenki... ahistavaa.
Ja sit ite Työmiehen vaimo. Se oli varsin samansuuntanen, itse asiassa. Siinä alotettiin hääkohtauksesta, missä tä Risto ja Johana oli just menny naimisiin, ja ulkona heilu ja kiekku joku tyttöraiska joka oli puoliks mustalainen. Johanna halus senki kutsuu paikalle, ja jotkut heebot sitä lähti hakemaan sitte. Ja tää mustalaislikka rupes huutaan ja syytteleen Ristoa, joka oli luvannu aiemmin mennä sen kaa naimisiin, et se on petturi jne.
Myöhemmin, joku vuos tän jälkeen suunnilleen, Johanna käy torilla ostaan leipää tai maitoa. Sillon vaan yks markka käytössä, ja Risto sen huomaa ja rahan ottaa. Johannan ystävä Vappu sille antaa leipää velaks, aj kaikenlisäks hankkii töitä kutojana. Samana päivänä Risto lähentelee tätä mustalaistyttöä jälleen, ja tyttöpähän iski sille hiekat silmiin, aiheuttaen melkeen Ristosen sokaistumisen. Tästä se likka kauhistuu ja alkaa paniikissa katumaan. Lopulta se pakenee mettään ja löytää mustalaisperheen joka sen ois valmis ottaan mukaansa. Mut se päättääkin lähtee Riston matkaan, kun tämä sitä uudelleen vekottelee.
Tällä välin Johanna on vääntäny useemman kyynärän verran kangastilaustaan, ja yhtenä päivänä pyytää ristoa lapsenvahdiks jäämään (joo, on niillä siis jo poikalapskin) kun ite käy ostoksilla tai jotain. Risto vastentahtosesti jää. Ja sitte paikalle osuu Risto juoppokaveri, ja ne varastaa kankaan pantatakseen sen ja käyttää rahat viinaan. Sillä välin Johanna joutuu asian takia ongelmiin, kun rouva jolle se sitä kangasta teki luulee et se on itse sen varastanu, ja alkaa syyttelemään tätä kaikenlaisesta. Ja lopulta Johanna suostuu ottamaan lainaa ja yrittää hyvittää kankaan, niin rouva kuvittelee Johannan myyneen itseään, ja sanoo aikovansa haastaa tämän raastupaan. Ja sitten tulee tieto, että Risto karkas mustalaisnaisen matkaan. Jihanna parka kuolee järkytykseen.
Jotenki tuli näistä olo, että ne vaan kaikki kuolee, niinkun niille ei muuta vaihtoehtoo ois ollu, oikeen alleviivataan niiden kurjuutta tappamalla ne, vaikkei kummankaan mies ollu väkivaltanen, ei lyöny... En oikeen osaa ymmärtää, mie raukka.
Ja kolmas, Ruttokoirat, on Richard Adamsin kirjottama, saman, joka kirjotti Ruohometsän Kansan, ja siin missä se oli yksinkertasesti loistav kirja, tää on... hämmentävä. Tässä on niin paljon hiukan sekavaa kieltä, etten pysy kärryillä ollenkaan. Ja jotenki... on hämmentävää, kun ei jaksa ymmärtää ollenkaan.
Kirjastossa käynnin jälken tallustin Lidliin, ja ostin chilipähkinöitä ja mu lempikarkkeja. Jaja... jotenkin taas tulee lievää itseinhoo, kun kuitenkin tietää ettei pitäs, ja tekee niin kuitenkin. Se ei oo yhtään hauskaa ollenkaan. Mut ehkä sitä sit kompensoi se et alan uimaan.
Ja nyt rupesin miettii koulussa tota vanhojen kurssia... Mullon muutenkin joka aamu kasin aamu, eli pompin jo kuudelta pystyssä, ja sen kurssin takii mullois kolme päivää ku pääsisin vasta neljältä, enkä oikeen jaksas sitä.... Joten varmaan otan sen sittenkin pois. Etten uuvu ihan täysin.
Sitten luin tänään ne kirjat, ja meillä oli ruokaa. Oli salaattia ja lihapullia, tykkäsin. Ja sitte oli AK. Se tarkottaa asukaskokousta, ja on tavallaan jokamaanantainen tilanne, jossa käydään tulevan viikon ohjelma läpi, keskutellaan joistain asioista (kuten ite tänään heitin et vessaan sais tuua lisää papruu ku käyttää vikat)ja vastaavia. Ja sit vähän vaikeempiikin asioita. Kuten tänään, ja mie toimin jotenkin.. puheenjohtajana siinä asiassa, ja olin ihan paniikissa, ja tärisin jaja.... ja kun en silleen koe oikeesti ees et asia koskee mua. Mut tuntu jotenki ettei aikuset ymmärtäny mitä me yritettiin sanoa joten koetin selventää sitä niille. Ja tärisin viel puol tuntii sen jälkeenki, kun oli niin... ahistunu olo. Kun vihaan olla valokeilassa.
Jeps, eli kirjotin tätä eilen vielä varmaan toisenkin metrin, mutta mun kone ja netti!!!!! vammas ihan tosissaan. Tai siis netti. Katkas yhteyden. Et jee, ja nytten en enää muista mitä mä sinne kirjotin.
URGH, olen puhunut.
En oikeen tajunnu Lokki Joonatania kovinkaan hyvin... Se oli... erikoinen, viihdyttävä kyllä, mut erikoinen. Ja... kai ite oon niitä jotka tekee jotain koska saa siitä jotain konkrettista hyötyä, kuin sen takii et on kiinnostunu tuleen täydelliseks siinä. Ja en tiiä... Toisaalta, piirrän ja luen koska haluun tehä niin, en sen takii et saan siitä sapuskaa naamariin. Mutten silti oikeen.... jaksa ymmärtää elämää vain sen takii et haluu tehä itestään täydellisen jossain. Ja kirja-arvostelun teko Lokki Joonatanista ois mulle hiukan hankalaa, koska en ymmärtäny sitä kunnolla.
Ja taas Työmiehen vaimo... Siinä oli itseasiassa toinen Canthin teos myö, novelli, Lehtori Hellmanin vaimo. Se oli enste, joten luinki sen enste. Sen päähenkilö oli tyttökoulussa elävä nuori, joka oli rakastunu lehtoriinsa, just tähän Hellmaniin. Ja käviki niin, et Hellman rupeskatteleen sitä tyttöparkaa sillä silmällä ja lopulta kosi tätä, johon likkaparka heti vastas kyllä. Hellmanin mielestä naisen paikka on kotona ja keittiössä tehden ruokaa, ja tää raukkaparka ei ruokaa osannu laittaa, ja kun niillä oli piika vielä, joka pilkkas rouvaparkaa...
Sitten tää pikkurouva tuli raskaaks, ja mies toivo tietty poikaa mut tyttö tuli. Ja kun lapsenpäästäjä ja Hellman luuli tytön nukkuvan, ne keskusteli siitä, jäiskö tyttölapsi eloon, ja tuore äiti kuuli sen, kauhistu, sai kuumeen ja kuoli....
Tavallaan varsin hämmentävää. Ne oli ollu vuoden naimisissa, ja tää tyttö huomas kuinka tunnekylmä tää äijä oli. Sitä miestä ei kiinnostanu tippaakaan, mitä tää tyttöparka ajatteli, ei halunnu sen näyttävän tunteita tai mitään... Jotenki... ahistavaa.
Ja sit ite Työmiehen vaimo. Se oli varsin samansuuntanen, itse asiassa. Siinä alotettiin hääkohtauksesta, missä tä Risto ja Johana oli just menny naimisiin, ja ulkona heilu ja kiekku joku tyttöraiska joka oli puoliks mustalainen. Johanna halus senki kutsuu paikalle, ja jotkut heebot sitä lähti hakemaan sitte. Ja tää mustalaislikka rupes huutaan ja syytteleen Ristoa, joka oli luvannu aiemmin mennä sen kaa naimisiin, et se on petturi jne.
Myöhemmin, joku vuos tän jälkeen suunnilleen, Johanna käy torilla ostaan leipää tai maitoa. Sillon vaan yks markka käytössä, ja Risto sen huomaa ja rahan ottaa. Johannan ystävä Vappu sille antaa leipää velaks, aj kaikenlisäks hankkii töitä kutojana. Samana päivänä Risto lähentelee tätä mustalaistyttöä jälleen, ja tyttöpähän iski sille hiekat silmiin, aiheuttaen melkeen Ristosen sokaistumisen. Tästä se likka kauhistuu ja alkaa paniikissa katumaan. Lopulta se pakenee mettään ja löytää mustalaisperheen joka sen ois valmis ottaan mukaansa. Mut se päättääkin lähtee Riston matkaan, kun tämä sitä uudelleen vekottelee.
Tällä välin Johanna on vääntäny useemman kyynärän verran kangastilaustaan, ja yhtenä päivänä pyytää ristoa lapsenvahdiks jäämään (joo, on niillä siis jo poikalapskin) kun ite käy ostoksilla tai jotain. Risto vastentahtosesti jää. Ja sitte paikalle osuu Risto juoppokaveri, ja ne varastaa kankaan pantatakseen sen ja käyttää rahat viinaan. Sillä välin Johanna joutuu asian takia ongelmiin, kun rouva jolle se sitä kangasta teki luulee et se on itse sen varastanu, ja alkaa syyttelemään tätä kaikenlaisesta. Ja lopulta Johanna suostuu ottamaan lainaa ja yrittää hyvittää kankaan, niin rouva kuvittelee Johannan myyneen itseään, ja sanoo aikovansa haastaa tämän raastupaan. Ja sitten tulee tieto, että Risto karkas mustalaisnaisen matkaan. Jihanna parka kuolee järkytykseen.
Jotenki tuli näistä olo, että ne vaan kaikki kuolee, niinkun niille ei muuta vaihtoehtoo ois ollu, oikeen alleviivataan niiden kurjuutta tappamalla ne, vaikkei kummankaan mies ollu väkivaltanen, ei lyöny... En oikeen osaa ymmärtää, mie raukka.
Ja kolmas, Ruttokoirat, on Richard Adamsin kirjottama, saman, joka kirjotti Ruohometsän Kansan, ja siin missä se oli yksinkertasesti loistav kirja, tää on... hämmentävä. Tässä on niin paljon hiukan sekavaa kieltä, etten pysy kärryillä ollenkaan. Ja jotenki... on hämmentävää, kun ei jaksa ymmärtää ollenkaan.
Kirjastossa käynnin jälken tallustin Lidliin, ja ostin chilipähkinöitä ja mu lempikarkkeja. Jaja... jotenkin taas tulee lievää itseinhoo, kun kuitenkin tietää ettei pitäs, ja tekee niin kuitenkin. Se ei oo yhtään hauskaa ollenkaan. Mut ehkä sitä sit kompensoi se et alan uimaan.
Ja nyt rupesin miettii koulussa tota vanhojen kurssia... Mullon muutenkin joka aamu kasin aamu, eli pompin jo kuudelta pystyssä, ja sen kurssin takii mullois kolme päivää ku pääsisin vasta neljältä, enkä oikeen jaksas sitä.... Joten varmaan otan sen sittenkin pois. Etten uuvu ihan täysin.
Sitten luin tänään ne kirjat, ja meillä oli ruokaa. Oli salaattia ja lihapullia, tykkäsin. Ja sitte oli AK. Se tarkottaa asukaskokousta, ja on tavallaan jokamaanantainen tilanne, jossa käydään tulevan viikon ohjelma läpi, keskutellaan joistain asioista (kuten ite tänään heitin et vessaan sais tuua lisää papruu ku käyttää vikat)ja vastaavia. Ja sit vähän vaikeempiikin asioita. Kuten tänään, ja mie toimin jotenkin.. puheenjohtajana siinä asiassa, ja olin ihan paniikissa, ja tärisin jaja.... ja kun en silleen koe oikeesti ees et asia koskee mua. Mut tuntu jotenki ettei aikuset ymmärtäny mitä me yritettiin sanoa joten koetin selventää sitä niille. Ja tärisin viel puol tuntii sen jälkeenki, kun oli niin... ahistunu olo. Kun vihaan olla valokeilassa.
Jeps, eli kirjotin tätä eilen vielä varmaan toisenkin metrin, mutta mun kone ja netti!!!!! vammas ihan tosissaan. Tai siis netti. Katkas yhteyden. Et jee, ja nytten en enää muista mitä mä sinne kirjotin.
URGH, olen puhunut.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Uimaan!(ko?)
Nyt on sitten mietinnässä uiminen. Että jos alkaisi koulun jälkeen vaikka parina päivänä viikossa kaverin kanssa uimaan. Neko oli, yllättäen, jopa halukas lähtmään mukaan. Mun ainoo ongelma siinä on, että koen olevani kauhean lihava. Siis ylipainoahan on, vaikka kaikki sanookin etten näytä ihan niin painavalta kun olen (mistähän sekin johtunee). En oo suostunu viimeseen kahteen tai kolmen vuoteen uimapuvussa esiintymään ollenkaan.
Toisaalta, ehkä se vähän auttas siihen, etten aristelis enää asiaa niin paljon... jos pystys sitten helpommin menemään uimaan ja vastaavaa. Siis ite tykkään uimisesta, mutten oo uimahallissakaan aikoihin käyny... kun kerran en oo uikkareita suostunu päälle laittaan, vaan oon aina uinu sitten jossain järvessä vaatteet päällä. Ja uiminen auttas myös tähän ylipaino-ongelmaan, joka mulla on. Tällä hetkellä paino pyörii tuolla 90 kilon korvilla, ja tarkotus on 60 kiloon päästä, välitavotteena pysyä alle 90 kilon. Kesällä se jo kävi 88,5 kilossa... voi olla, et oon ton aiemminki maininnu. Se vaan on just nyt niin tärkeetä mulle.
Ewwu toi just mulle Diana Wynne Jonesin kirjan, Aarnikotkan vuoden. Oon Wynneltä ennen lukenu Liikuvan Linnan ja Lentävän Linnan sekä tätä kirjaa edeltävän teoksen, jonka nimee en muista. Ja mietin, et pitäskö alkaa pitää myös lukupäiväkirjaa, mutten ehkä oikeen sitä sitten jaksas noin loppujen lopuks. Uuhhh, elämä on välillä aika vaikeeta.
Oon nyt ens viikonlopunkin Hyvinkäällä kun mulla on lauantaina eka koe, eli en voi mennä himalomalle. Oon just kaks viime viikonloppuu tossa homehtunu, enkä jaksais niin millään kolmatta. Vois tietysti järkkää jotain tekemistä sunnuntaille kyl, ettei tarttis olla Kaislikossa. Ja torstaina ja perjantaina häivyn Kaislikosta johonkin, kouluun, kirjastoon, mihin vaan, kun Kaislikossa ollessa joutus tehä kotitöitä ja ei siis niin yhtään kiinnostas, taas vaihteen vuoksi. Tänäänkin oli aiemmin kauhee vitutus ketutus potutus päällä, mut se onneks (toistaseks) meni jo ohi.
Ens viikon viikonloppuna meen sit Marden kaa taluttaan Nemii, sen koiraa. Hyvä et se on sovittu näin aikasin, muuten jompi kumpi unohtas sopii sen ja sit sei taas kävis. Ja mulla on ens viikolla Kaislikossa myös tulevaisuudensuunnitelma ja vaatekaapin läpikäyminen. Ja sit tarttee kai käydä ostaan uikkarit ja/tai farkut... Harmi, ettei vielä mee ees numeroo pienempi koko päälle.
Mutta, siinä kai kaikki tältä erää.
Toisaalta, ehkä se vähän auttas siihen, etten aristelis enää asiaa niin paljon... jos pystys sitten helpommin menemään uimaan ja vastaavaa. Siis ite tykkään uimisesta, mutten oo uimahallissakaan aikoihin käyny... kun kerran en oo uikkareita suostunu päälle laittaan, vaan oon aina uinu sitten jossain järvessä vaatteet päällä. Ja uiminen auttas myös tähän ylipaino-ongelmaan, joka mulla on. Tällä hetkellä paino pyörii tuolla 90 kilon korvilla, ja tarkotus on 60 kiloon päästä, välitavotteena pysyä alle 90 kilon. Kesällä se jo kävi 88,5 kilossa... voi olla, et oon ton aiemminki maininnu. Se vaan on just nyt niin tärkeetä mulle.
Ewwu toi just mulle Diana Wynne Jonesin kirjan, Aarnikotkan vuoden. Oon Wynneltä ennen lukenu Liikuvan Linnan ja Lentävän Linnan sekä tätä kirjaa edeltävän teoksen, jonka nimee en muista. Ja mietin, et pitäskö alkaa pitää myös lukupäiväkirjaa, mutten ehkä oikeen sitä sitten jaksas noin loppujen lopuks. Uuhhh, elämä on välillä aika vaikeeta.
Oon nyt ens viikonlopunkin Hyvinkäällä kun mulla on lauantaina eka koe, eli en voi mennä himalomalle. Oon just kaks viime viikonloppuu tossa homehtunu, enkä jaksais niin millään kolmatta. Vois tietysti järkkää jotain tekemistä sunnuntaille kyl, ettei tarttis olla Kaislikossa. Ja torstaina ja perjantaina häivyn Kaislikosta johonkin, kouluun, kirjastoon, mihin vaan, kun Kaislikossa ollessa joutus tehä kotitöitä ja ei siis niin yhtään kiinnostas, taas vaihteen vuoksi. Tänäänkin oli aiemmin kauhee vitutus ketutus potutus päällä, mut se onneks (toistaseks) meni jo ohi.
Ens viikon viikonloppuna meen sit Marden kaa taluttaan Nemii, sen koiraa. Hyvä et se on sovittu näin aikasin, muuten jompi kumpi unohtas sopii sen ja sit sei taas kävis. Ja mulla on ens viikolla Kaislikossa myös tulevaisuudensuunnitelma ja vaatekaapin läpikäyminen. Ja sit tarttee kai käydä ostaan uikkarit ja/tai farkut... Harmi, ettei vielä mee ees numeroo pienempi koko päälle.
Mutta, siinä kai kaikki tältä erää.
lauantai 26. syyskuuta 2009
Miesongelmia
Mulla on jo pitkään ollu teknisiä ongelmia miesten kaa. Tarkottaen sitä, etten oikeen jaksa sietää miehiä lähellä. Tai jaksanu. Nyt tilanne vaikuttaa helpottuvan pikkuhiljaa, ja siedän jopa jos jätkä halaa. Tosin, sekin riippuu jätkästä.
Kuitenkin, vihaan sitä jos junassa viereen istuu joku äijä, ja kun äijäthän tiettävästi istuu oikeen leviästä, on mulla a) vähän tilaa b) sen takia kauhian ahistunu olo. En pidä ollenkaan siitä et vierustoverin jalka tai kyynärpää osuu muhun.
Mut kun miettii asiaa, niin en viel puol vuotta sitten ois voinu kuvitella itteeni seurustelusuhteeseen, en jätkän tai likan kaa. Ja nyt voisin. Mutten kyllä vieläkään oikeen ymmärrä flirttiä vaikka sillä lyötäs mua naamaan. Ainakaan hienovarasta. Ja "meille vai teille" tyyliset saa multa vaan tuhahduksen, sellanen kun on mun mielestä aika säälittävää.
Mut, oon tässä myös tullu lopputulokseen, et miul on muutenkin ongelma fyysisen, jossei henkisenkin läheisyyden kanssa. Nyt kun muistelen, en muista oikeestaan et mua ois paljoakaan lapsena halailtu. En oikeestaan muista yhtäkään kertaa, vaikka on niitäkin varmaan ollu... mista sen tietää. Kun ei muista.
Nykyäänkään, en vois kuvitella halaavani mun veljiä, siskoa tai isää. Äitii kyllä, mut... Sei oikeen kuulu meijän kommunikaatioon, mutsin ja mun välillä. Ainkaan just nyt. Kavereiden kanssa tulee kyllä sitten halailtua, mut ne on oikeestaan kaikki tyttöjä, vaan pari jätkää ja niit en oo tainnu koskaan halaa. Tosin, mua halas elokuussa jätkä, ja sitä ennen se oli tuijotellu mua koko illan ja sanonu mua söpöks, eli olin jo valmiiks "eh, WUT?" fiiliksissä. Se ei tuntunu inhottavalta, mutten menis väittää samaa joka hyypiön kohalla.
Ja henkinen läheisyys... en oikeen ees osaa sanoa mitä se tarkottaa. Ehkä se asia tarttis selvittää itelle enste, ja vasta sitten siirtyä pohtimaan, oonko kenenkään kaa henkisesti läheinen. Mut fyysisesti en juuri oo.
Kieltämättä mielenkiintosta tämä, ja paohdin nyt ihan tosissani jo yksin tän tekstin perusteella, et oisko aika painua terpeutin puheille. Ehkä, ja siitäkin kai pitäs puhua kun käyn Jorvin sossun kaa jutskaan, niin asiaan tulis selvyys.
Kuitenkin, vihaan sitä jos junassa viereen istuu joku äijä, ja kun äijäthän tiettävästi istuu oikeen leviästä, on mulla a) vähän tilaa b) sen takia kauhian ahistunu olo. En pidä ollenkaan siitä et vierustoverin jalka tai kyynärpää osuu muhun.
Mut kun miettii asiaa, niin en viel puol vuotta sitten ois voinu kuvitella itteeni seurustelusuhteeseen, en jätkän tai likan kaa. Ja nyt voisin. Mutten kyllä vieläkään oikeen ymmärrä flirttiä vaikka sillä lyötäs mua naamaan. Ainakaan hienovarasta. Ja "meille vai teille" tyyliset saa multa vaan tuhahduksen, sellanen kun on mun mielestä aika säälittävää.
Mut, oon tässä myös tullu lopputulokseen, et miul on muutenkin ongelma fyysisen, jossei henkisenkin läheisyyden kanssa. Nyt kun muistelen, en muista oikeestaan et mua ois paljoakaan lapsena halailtu. En oikeestaan muista yhtäkään kertaa, vaikka on niitäkin varmaan ollu... mista sen tietää. Kun ei muista.
Nykyäänkään, en vois kuvitella halaavani mun veljiä, siskoa tai isää. Äitii kyllä, mut... Sei oikeen kuulu meijän kommunikaatioon, mutsin ja mun välillä. Ainkaan just nyt. Kavereiden kanssa tulee kyllä sitten halailtua, mut ne on oikeestaan kaikki tyttöjä, vaan pari jätkää ja niit en oo tainnu koskaan halaa. Tosin, mua halas elokuussa jätkä, ja sitä ennen se oli tuijotellu mua koko illan ja sanonu mua söpöks, eli olin jo valmiiks "eh, WUT?" fiiliksissä. Se ei tuntunu inhottavalta, mutten menis väittää samaa joka hyypiön kohalla.
Ja henkinen läheisyys... en oikeen ees osaa sanoa mitä se tarkottaa. Ehkä se asia tarttis selvittää itelle enste, ja vasta sitten siirtyä pohtimaan, oonko kenenkään kaa henkisesti läheinen. Mut fyysisesti en juuri oo.
Kieltämättä mielenkiintosta tämä, ja paohdin nyt ihan tosissani jo yksin tän tekstin perusteella, et oisko aika painua terpeutin puheille. Ehkä, ja siitäkin kai pitäs puhua kun käyn Jorvin sossun kaa jutskaan, niin asiaan tulis selvyys.
torstai 24. syyskuuta 2009
Nyyttäripiknik ja Ota Mitä Haluat
Ihana, ihana, ihana syksy on tullut! Oon syksyihmisiä,tähän lopputulokseen tulin viime syksynä. Kaikkialla on kauniita, kirkkaita värejä, ei oo enää niin tolkuttoman kuuma, ja sataakin paljon enemmän! syksy vaan on miun vuodenaikani.
Mutta, jos hypitään asiasta kukkaruukkuun, niin sunnuntaian olism iun, Kessun ja Aichikon yhteissyndet. Minkä ainua ongelma onkin vaan se, että olin sunnuntaina aatellut tuolla Hvyinkäällä "ota mitä haluat"-päivillä käydä. eli sen idea on, et lauantaina saa viä sinne kamaa, ja sunnuntaina hakea. Eikä sinne o tarvinnu viä mitään lauantaina et sais hakea. Tosin, aattelin ikivanhan putkinäytön sinne viä, ja ehk muutkin. Kattoo nyt.
Mutta ajatuksena tuohon oli, että immeiset tulis sinne Hyvinkäälle, vedettäs vaikka nyyttäripiknik, käytäs porukalla siellä hakemassa tavaraa... Josse vaan kaikille sopii. Siitä en sitten mekkään enää vannomaan, en olleskaan en.
Olivat Kaislikossa kovasti sitä mieltä että oon jotenkin pirteempi ollu taas viime ja tällä viikolla kun toissaviikolla. Paaljon mahollista. Ja multa kysyttiin, mistä vois johtua. ei hevonhaisua.
Muttah, ei kai mulla mitään sen ihmeempiä.
Mutta, jos hypitään asiasta kukkaruukkuun, niin sunnuntaian olism iun, Kessun ja Aichikon yhteissyndet. Minkä ainua ongelma onkin vaan se, että olin sunnuntaina aatellut tuolla Hvyinkäällä "ota mitä haluat"-päivillä käydä. eli sen idea on, et lauantaina saa viä sinne kamaa, ja sunnuntaina hakea. Eikä sinne o tarvinnu viä mitään lauantaina et sais hakea. Tosin, aattelin ikivanhan putkinäytön sinne viä, ja ehk muutkin. Kattoo nyt.
Mutta ajatuksena tuohon oli, että immeiset tulis sinne Hyvinkäälle, vedettäs vaikka nyyttäripiknik, käytäs porukalla siellä hakemassa tavaraa... Josse vaan kaikille sopii. Siitä en sitten mekkään enää vannomaan, en olleskaan en.
Olivat Kaislikossa kovasti sitä mieltä että oon jotenkin pirteempi ollu taas viime ja tällä viikolla kun toissaviikolla. Paaljon mahollista. Ja multa kysyttiin, mistä vois johtua. ei hevonhaisua.
Muttah, ei kai mulla mitään sen ihmeempiä.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Kananmunat Vessasta Alas
Heh, sain sitten oikeasti jousta vessassa eilen. Noin kuvainnollisesti. Oikeesti olin ottanu ämpärin huoneeseen varoiks. Inhaa, vihaan oksentamista. Sen jälkeen oli kurkku ku viilalla raspattu ja suu maistu pahalta. Painelin sitten puolilta öin viemässä roskapussin täynnä sitä ah niin upeeta tavaraa, pesemässä hampaat ja yritin mennä takas nukkuun. Pää oli vielä kipee, mut huono olo meni onneks veke.
Mut silti, mitä sitä ihminen on tehny ansaitakseen tän?
Kai se johtu siitä kananmunasta mitä vedin eilen... Outoo.
Mut silti, mitä sitä ihminen on tehny ansaitakseen tän?
Kai se johtu siitä kananmunasta mitä vedin eilen... Outoo.
perjantai 18. syyskuuta 2009
Taistojen Tie Vessasta Alas
Ärgh. Ollu taas niin vessasta alas vedettävä päivä että...!
Taistelin tänään vaihteeksi aikusten kanssa täällä Kaislikossa. Ihan asiaahan ne puhu, mut kun olin valmiiks jo ihan karvat pystyssä ja sähisemässä vastaan... Joten lopputuloksena oli nopeesti vihanen minä ja vihanen aikunen. Et niin.
Sen ansioista mulla on nyt pää helskutin kipee ollu koko päivän. Kun menin typeränä itkemään, se aiheuttaa mulla päänsärkyä. Luonnollisesti. Ja voi luoja, mie pieni ihminen olin vihanen, niin vihanen että...! Olin niin vihanen, niin puolustuskannalla, et istuin sohvannurkassa, kauimmassa nurkassa missä vaan pystyin, itkin ja tärisin. Kiesus, kun olin vihanen. Tai en ies vihanen, vaan niin vahvasti puolustuskannalla, et tärisin, ja sei ollu yhtään hauskaa.
Sitte kaiken muun ihanan hyvän ja upean lisäks mulla iski huono olo, sellanen et hetkenä minä hyvänsä sais juosta vessaan. Onneks se meni ohi, eikä tarvinnu pikavisiittii sinne tehä, mut silti.
Ja sitten tuli tänään yltiömassiivivaltava halu tehä kotarit. Siit on aikaa kun niit on viimeks halunnu tehä, mut mullei oo kunnollista aihetta olemassa, ja se tympii. Ja kaipaisin ehkä jonkun jelppii sen kaa, yksin en jaksais... Hethaa >8D
Yllämainittu näki kuulemma must untaki :'D Just pro, koska itekki näin siitä unta tossa joku aika sitten ^^
Phouh, luulis et tän päivän jälkeen ois paaljon sanottavaa, muttei oo. Oon kai liian väsyny kirjottaakseni nyt paljon mitään, joten ei muuta ku good night peoples!
Taistelin tänään vaihteeksi aikusten kanssa täällä Kaislikossa. Ihan asiaahan ne puhu, mut kun olin valmiiks jo ihan karvat pystyssä ja sähisemässä vastaan... Joten lopputuloksena oli nopeesti vihanen minä ja vihanen aikunen. Et niin.
Sen ansioista mulla on nyt pää helskutin kipee ollu koko päivän. Kun menin typeränä itkemään, se aiheuttaa mulla päänsärkyä. Luonnollisesti. Ja voi luoja, mie pieni ihminen olin vihanen, niin vihanen että...! Olin niin vihanen, niin puolustuskannalla, et istuin sohvannurkassa, kauimmassa nurkassa missä vaan pystyin, itkin ja tärisin. Kiesus, kun olin vihanen. Tai en ies vihanen, vaan niin vahvasti puolustuskannalla, et tärisin, ja sei ollu yhtään hauskaa.
Sitte kaiken muun ihanan hyvän ja upean lisäks mulla iski huono olo, sellanen et hetkenä minä hyvänsä sais juosta vessaan. Onneks se meni ohi, eikä tarvinnu pikavisiittii sinne tehä, mut silti.
Ja sitten tuli tänään yltiömassiivivaltava halu tehä kotarit. Siit on aikaa kun niit on viimeks halunnu tehä, mut mullei oo kunnollista aihetta olemassa, ja se tympii. Ja kaipaisin ehkä jonkun jelppii sen kaa, yksin en jaksais... Hethaa >8D
Yllämainittu näki kuulemma must untaki :'D Just pro, koska itekki näin siitä unta tossa joku aika sitten ^^
Phouh, luulis et tän päivän jälkeen ois paaljon sanottavaa, muttei oo. Oon kai liian väsyny kirjottaakseni nyt paljon mitään, joten ei muuta ku good night peoples!
torstai 17. syyskuuta 2009
Unkari, opintotuki ja siivoushommia
Tänään on ollu aika normaali päivä, noin loppujen lopuksi. Eilen tosin tuli taisteltua Kaislikon aikusten kanssa, vaihteen vuoksi. Mun pitäs saada siivottua se mun huone sellaseen kuntoon, et se kalpeais niille aikusillekkin, ei vaan mulle.
Ja muutenkin, just nyt tarttis tehä kaikki rastihommat mahollisimman tarkkaan. Jos kerran haluun mennä käymään Unkarissa, mun parhaan kaverin luona. Ehtona on, että hommat hoituu. Mulla on huomenna ruokavuoro, joten sen saa sillon. Täytyy kattoa, jos lauantaina laittas pyykkiä ja siivois sen huoneen. Käytävä ei kuulu mulle tällä viikolla, joten se on out.
Ilosiakin uutisia on, saan opintotukea! Sen 200€/kuukaus. Sillä rahalla painelen sitten Unkariin tapaan sitä frendii. Ajattelin myös käydä Fantsussa ostaan viimesen Il Gatto Sul Gn, ja sitäkin oon odottanu kauan.
Tavallaan oon kauheen väsyny nouseen joka aamu kuudelta, jotta ehtii kaheksaks kouluun. Mut toisaalta, en miillään jaksais vaihtaa koulua. En tunne Kaislikon ulkopuolelta Hyvinkäältä yhtään ketään, eli kaikki kaverit on täällä. Enkä oikeesti uskalla kovin helposti mennä puhumaan kenenkään kanssa. Ja kaiken muun kivan isäks vihdyn tässä koulussa. Olenhan mä aika väsyny joka päivän lopussa, enemminkin henkisesti kun fyysisesti. Mutta silti, ei kiinnosta koulun vaihtaminen ei.
Ja muutenkin, just nyt tarttis tehä kaikki rastihommat mahollisimman tarkkaan. Jos kerran haluun mennä käymään Unkarissa, mun parhaan kaverin luona. Ehtona on, että hommat hoituu. Mulla on huomenna ruokavuoro, joten sen saa sillon. Täytyy kattoa, jos lauantaina laittas pyykkiä ja siivois sen huoneen. Käytävä ei kuulu mulle tällä viikolla, joten se on out.
Ilosiakin uutisia on, saan opintotukea! Sen 200€/kuukaus. Sillä rahalla painelen sitten Unkariin tapaan sitä frendii. Ajattelin myös käydä Fantsussa ostaan viimesen Il Gatto Sul Gn, ja sitäkin oon odottanu kauan.
Tavallaan oon kauheen väsyny nouseen joka aamu kuudelta, jotta ehtii kaheksaks kouluun. Mut toisaalta, en miillään jaksais vaihtaa koulua. En tunne Kaislikon ulkopuolelta Hyvinkäältä yhtään ketään, eli kaikki kaverit on täällä. Enkä oikeesti uskalla kovin helposti mennä puhumaan kenenkään kanssa. Ja kaiken muun kivan isäks vihdyn tässä koulussa. Olenhan mä aika väsyny joka päivän lopussa, enemminkin henkisesti kun fyysisesti. Mutta silti, ei kiinnosta koulun vaihtaminen ei.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Sossuja, Star Warsia ja Painonpudotusta
Heh. Onnistuin eilen melkein myöhästymään sossupalaveristani. Mun piti siina khentoista maissa lähtee, et ehtisin kaheks Hyvinkäälle takas. Mut koska on eka jakso ja kaikki ykköset syö ekas vuoros, en tietenkään ehtiny syömään. Ekat nimittäin rynni samantien jonoon, niin että sen katoamiseen ois menny joku ainkin 20 minuuttia, ja mulla ei ollu aikaa odottaa sitä. Joten, lähin sitten kahvion kautta juna-asemalle.
Siellä oli tietenkin juna myöhässä, joten painelin huvin vuoksi läheiseen divariin, Poppa-Joehen. Oon siellä ihan pennusta pitäen käyny, joten paikka on tuttu. Harmittaa vaan, kun sielt ei enää löydy hyviä Rymä-X lehtiä... Niitä vanhempia ja paksumpia. Ja ne kaks mitkä oisin noin periaatteessa voinu ostaa, jo omistin. Oooh, Gambiitti on niin paras... <3
Löysin kuitenkin yhen Star Wars trilogian jonka ostin 12 eurolla. Nimittäin Han Solo trilogian, ja enkuks. Nyt oon jo ekan kirjan puolivälin tienoilla. Ja Han Solohan rokkaa ja lujaa. <3
Eilen kuitenkin siinä sossupalaverissa meni tunnin sijasta kaks tuntia, ja asiaa ois vielä riittäny kaheks tunniks lisää. Kun olen alkanu käyttäytymään vanhan mallin mukasesti, ja mun pitäs käyttäytyä jollain toisella, vähemmän vahingollisella tavalla. Mut kun alkaa turhauttaa, ja nousee niskakarvat pystyyn, ja vituttaa, nin kyllä älähänkin aika helposti, ja oon tympee, ja sitä ei sais niin paljon tapahtuu "syyttä suotta". Oon hankala lapsi, oon aina ollut.
Muuhta, nyt kun sais ekana painon pudotettua (tervepä terve eiliset karkit), niin oisin ainakin hetkellisesti hiukan paremmilla mielin. Se omn eka tavotteeni, kaikkein akuutein tällä hetkellä, ja se mikä häiritsee eniten. Se paino on hillunut nyt tuolla 91 kilon korvilla, ja se on rasittavaa kun se kertaalleen kävi jo 88,5 kilossa. Mutta ihmiset sanoo, et näytän hoikemmalta (ja tää päällä oleva paita ei enää kinttaa kainaloista), niin kai se pitää paikkansa. Lihasmassahan painaa enempi kun rasva. Ja tavotepainohan on 60 kiloa.
Ja miehän sinne pääsen. Ens vuoden puolella viimestään, ja tänä vuonna aion päästä alle 90 kilon ja pysyä siellä. Jotta näin.
Siellä oli tietenkin juna myöhässä, joten painelin huvin vuoksi läheiseen divariin, Poppa-Joehen. Oon siellä ihan pennusta pitäen käyny, joten paikka on tuttu. Harmittaa vaan, kun sielt ei enää löydy hyviä Rymä-X lehtiä... Niitä vanhempia ja paksumpia. Ja ne kaks mitkä oisin noin periaatteessa voinu ostaa, jo omistin. Oooh, Gambiitti on niin paras... <3
Löysin kuitenkin yhen Star Wars trilogian jonka ostin 12 eurolla. Nimittäin Han Solo trilogian, ja enkuks. Nyt oon jo ekan kirjan puolivälin tienoilla. Ja Han Solohan rokkaa ja lujaa. <3
Eilen kuitenkin siinä sossupalaverissa meni tunnin sijasta kaks tuntia, ja asiaa ois vielä riittäny kaheks tunniks lisää. Kun olen alkanu käyttäytymään vanhan mallin mukasesti, ja mun pitäs käyttäytyä jollain toisella, vähemmän vahingollisella tavalla. Mut kun alkaa turhauttaa, ja nousee niskakarvat pystyyn, ja vituttaa, nin kyllä älähänkin aika helposti, ja oon tympee, ja sitä ei sais niin paljon tapahtuu "syyttä suotta". Oon hankala lapsi, oon aina ollut.
Muuhta, nyt kun sais ekana painon pudotettua (tervepä terve eiliset karkit), niin oisin ainakin hetkellisesti hiukan paremmilla mielin. Se omn eka tavotteeni, kaikkein akuutein tällä hetkellä, ja se mikä häiritsee eniten. Se paino on hillunut nyt tuolla 91 kilon korvilla, ja se on rasittavaa kun se kertaalleen kävi jo 88,5 kilossa. Mutta ihmiset sanoo, et näytän hoikemmalta (ja tää päällä oleva paita ei enää kinttaa kainaloista), niin kai se pitää paikkansa. Lihasmassahan painaa enempi kun rasva. Ja tavotepainohan on 60 kiloa.
Ja miehän sinne pääsen. Ens vuoden puolella viimestään, ja tänä vuonna aion päästä alle 90 kilon ja pysyä siellä. Jotta näin.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Toinen Blogi
Aloitin nyt tänään toisen blogin, joka toimii unipäiväkirjana.
http://ihmislehmadreams.blogspot.com/
Varoitus: Saattaa sisältää VERY friikkiä tavaraa.
http://ihmislehmadreams.blogspot.com/
Varoitus: Saattaa sisältää VERY friikkiä tavaraa.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Juhlavaa Tunnelmaa
Eli lauantaina oli ne sen ah niin "rakkaan" mummon synttärit. Kai ne ihan jees oli, noin loppujen lopuks. Olin pukeutunu jne. Seisominen vaan otti jalkoihin kun oli aika korkeet korkkarit, enkä oo kovin tottunu niihin. Ja istuminen taas... siin mekos on jonkinlaiset luut, mut ne on aika lyhyet, joten ne otti just eikä melkeen mun rakkaisiin pikku vatsamakkaroihin. Mut, olin noin yleisesti ottaen ihan tyytyväinen. Kuva puhukoon puolestaan. Siinä on vasemmalta oikealle: Muori, Äiti, mie.
torstai 10. syyskuuta 2009
Uudet Tuulet Nyt Puhaltaa
Hahah, meenpäs sittenkin sinne Muorin synttäribileisiin. Enkä ollenkaan sen ihmisen takia, en, pois se minusta. Vaan koska.... koska voin vihdoin ja viimein laittaa vanhojenpuvun päälle! Oi onnea, oi autuutta! Viime vuonna kun jäi masennuksen takia vanhat väliin, ja nyt saan luvan kanssa leikkiä pientä prinsessaa!
Täytyy muistaa ottaa kaikki kiva mukaan, puvusta meikkeihin. Oi onnea.
Kaipa miekiin oon pohjimmiltani hiukan.... turhamainen. Rakastan nätteihin vaatteihiin pukeutumista, hiustenlaittoa... kaikkea.
I'll outshine you all!
Täytyy muistaa ottaa kaikki kiva mukaan, puvusta meikkeihin. Oi onnea.
Kaipa miekiin oon pohjimmiltani hiukan.... turhamainen. Rakastan nätteihin vaatteihiin pukeutumista, hiustenlaittoa... kaikkea.
I'll outshine you all!
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Minulla on Asiaa
Ja täällä taas.
Pitkä putki takana, flunssaa nimittäin. Olin tossa eilen aika kipiänä, omalla mittapuulla. Kuumettahan ei ollu, sitä mulle ei juur koskaan tule, mut kurkku oli kipee, korvat auttamattoman lukossa jne. Nyt on parempi, ja meen taas huomenna kouluun.
Meen nyt viikonloppuna äidin luo käymään. Lauantaina ois äidinäidin synttärit, se täyttää 60, mut mua ei oikeesti kiinnosta pisaraakaan mennä sinne. Istua enste jonkun nelja tai kuus tuntii autossa, kuunnella ja kattella sen kauhian omahyvästä naamaa, ja sit mokoma matka takas. Isoveli, pikkuveli ja isäkään ei mee. Pikkusiskosta ja sen isästä en tiä. Äiti menee sen nykysen miesystävän kanssa.
Oikiasti, tuntuu melkeen velvollisuudelta mennä, mut kun ei oikeesti KIINNOSTA. Se ei oo kovin hyvä ihminen ollu, tai ole vielkään. Lapsena asiaa ei ymmärtäny tai käsittäny ollenkaan, se oli vaan Muori, äidin äiti. Nyt, kun tietää millanen ihminen se on, millasia asioita se on tehny, nin en osaa enää olla sen kaa luontevasti. Se on ollu alkoholisti jo kun mun äiti oli lapsi, ja on edelleen. Ja ongelmahan ei Muorille ole olemassa, se on hys-hys. Yks pullo vielä. Ja miten äiti kerto, että se varasti kaikki äidin saamat synttärirahat viinaan...
Äidinisäkin kuoli tossa... viime syksynäkö se oli? En ees tiä millon hautajaiset pidettiin. En jäny itkemään perään. Viimeks näin sen joskus.... alle kymenvuotiaana. Ja oon nyt 19.
Ja ne asiat mitä se on tehny... Se oli väkivaltanen paska. Ite en muista muuta, ku et se keräs yöperhosii ja hio kiviä. Taiteellinen luonne, maalaskin kai. Sen vaimo halus ehdoin tahdoin antaa yhen maalauksen mulle. Nätti se oli, ei siin mitään. Mut mun mutsi pelkäs sitä niin paljon lapsena, et kusi housuunsa ku näki sen. Tästäkin oon mutsin kanssa jutellu, nyt kun oon vanhempi. Ja en tunne myötätuntoo koko äijää kohtaan.
Niinhän se on, ongelmat usein kasaantuu perheissä. Ja mullakin on periaatteessa kaksinkertanen riski jäädä koukkuun alkoholiin, kun kummaltakin puolelta sukua löytyy alkoholisteja. Että hiton kiva. En syytä mun vanhempia, en oo koskaan syyttänykkään. Ei se oo niiden vika, et niiden vanhemmat, mun isovanhemmat, on ollu juoppoja ja vastaavaa.
Mut sehän nyt ei tässä ole pääasia. En mene sinne synttäreille. Ei oikeasti kiinnosta. Ja tätähn en suoraan päin Muorin naamaa kehtaa sanoa. Paljon uskallan, tätä en.
Muutenkin, oon harvinaisen arka ihminen, tietyssä mielessä. Sellaset, jotka ei mua tunne, ei sitä todennäkösesti uskois. Mut tietynlaisessa seurassa meen hiljaseks, ja jään jonnekkin sivulle tarkkailemaan tilannetta. Ellei joku tuu puhumaan mulle, en mä puhu niille. Ne, jotka mut tuntee, tietäänkin tämän hyvin. Niin ristiriitasta se kun onkin.
Mutta.... mu perusongelmani taitaa kuitenkin olla se, etten oikeen osaa pohtia asioita. Munkin aknnattais varmaan mennä terapiaan, mut pelkään vaan, että tukkisin turpani harvinaisen tiukasti siellä. Ja että kun puhun kavereiden kanssa, ronttaan kaiken niiden niskaan. Ja tässä kun nyt on lukenut taas muiden blogimerkinnät, herää kaks kysymystä; Välittääkö muut musta? Välitänkö mä muista, oikeasti? Tota jälkimmäistä pohdin aina aika ajoin, jos sitä voi pohtimiseks sanoa. Se välähtää mielessä, ja on sitten poissa.
Oikeestaan, todennäkösesti kaikki pohtii, välittääkö muut niistä. Nykyään on niin karmivan vaikee luottaa ihmisiin. Munkaan elämässä ei nyt oo kun kaks ystävää, joiden kanssa riitelen, ihan oikeesti kunnolla. Ooon eri mieltä, äksähdän, tympäännyn, mutten riitele, tai suutu ihan oikeesti kunnolla. Voin väittää, ettei oikeestaan kukaan mun nykysistä koulukavereista oo nähny mua kunnolla suuttuneena, ja kaipa se et uskaltaa riidellä on jonkinlainen luottamuksen merkki mun puolelta. Mun yks ongelma on, etten oikeesti, pohjimmiltani luota ihmisiin, vaik saan ne tuntee olonsa sellaseks et luottasin.
Mutta, välitänkö MÄ muista? Vaikeempi kysmys. Mun perheessä kulkee sekä ADHDta, että autismia. Ja autismin oireitahan on kykenemättömyys ymmärtämään toisten ihmisten tunnetiloja. Mutta, mä olen ilmeisesti empaattinen ihminen. Mä itken helposti, luin sitte kirjaa, katoin leffaa tai kuuntelin kaverin ongelmia.
Mut... aina aika ajoin, tuntuu siltä, et mä käyttäsin mun ystäviä hyväks. Ja sillon tuntuu pahalta. En luota täysin, sataprosenttisesti edes mun parhaisiin ystäviin. Tai puhu niille asioista, niin paljon kun ne mulle. Jotenkin tulee niin kauhean ristiriitanen olo, kun itkee sen takia, ettei voi auttaa jotain itelleen tuntematonta, ja toisaalta tuntuu et käyttää parhaita ystäviään hyväks. En ite tiä mitä ne ajattelee, kumpikaan ei lue blogeja, tai ainkaan tiedä mun blogin olemassaolosta.
Tuntuu, et oisin halpamainen, kauhea ihminen.
Ja nyt ahistaa, enkä tiä mitä tehä.
Mitä mulle vielä tapahtuu?
Mä pelkään tulevaisuutta, kuollakseni.
Miksen osaa luottaa? Ja miks saan ihmiset luottaan itteeni niin kamalan paljon? Sellasetki, jotka oon tuntenu vasta vähän aikaa? MIKSI, miksi muhun luotetaan? Kun en itekkään luota itteeni?
Pitkä putki takana, flunssaa nimittäin. Olin tossa eilen aika kipiänä, omalla mittapuulla. Kuumettahan ei ollu, sitä mulle ei juur koskaan tule, mut kurkku oli kipee, korvat auttamattoman lukossa jne. Nyt on parempi, ja meen taas huomenna kouluun.
Meen nyt viikonloppuna äidin luo käymään. Lauantaina ois äidinäidin synttärit, se täyttää 60, mut mua ei oikeesti kiinnosta pisaraakaan mennä sinne. Istua enste jonkun nelja tai kuus tuntii autossa, kuunnella ja kattella sen kauhian omahyvästä naamaa, ja sit mokoma matka takas. Isoveli, pikkuveli ja isäkään ei mee. Pikkusiskosta ja sen isästä en tiä. Äiti menee sen nykysen miesystävän kanssa.
Oikiasti, tuntuu melkeen velvollisuudelta mennä, mut kun ei oikeesti KIINNOSTA. Se ei oo kovin hyvä ihminen ollu, tai ole vielkään. Lapsena asiaa ei ymmärtäny tai käsittäny ollenkaan, se oli vaan Muori, äidin äiti. Nyt, kun tietää millanen ihminen se on, millasia asioita se on tehny, nin en osaa enää olla sen kaa luontevasti. Se on ollu alkoholisti jo kun mun äiti oli lapsi, ja on edelleen. Ja ongelmahan ei Muorille ole olemassa, se on hys-hys. Yks pullo vielä. Ja miten äiti kerto, että se varasti kaikki äidin saamat synttärirahat viinaan...
Äidinisäkin kuoli tossa... viime syksynäkö se oli? En ees tiä millon hautajaiset pidettiin. En jäny itkemään perään. Viimeks näin sen joskus.... alle kymenvuotiaana. Ja oon nyt 19.
Ja ne asiat mitä se on tehny... Se oli väkivaltanen paska. Ite en muista muuta, ku et se keräs yöperhosii ja hio kiviä. Taiteellinen luonne, maalaskin kai. Sen vaimo halus ehdoin tahdoin antaa yhen maalauksen mulle. Nätti se oli, ei siin mitään. Mut mun mutsi pelkäs sitä niin paljon lapsena, et kusi housuunsa ku näki sen. Tästäkin oon mutsin kanssa jutellu, nyt kun oon vanhempi. Ja en tunne myötätuntoo koko äijää kohtaan.
Niinhän se on, ongelmat usein kasaantuu perheissä. Ja mullakin on periaatteessa kaksinkertanen riski jäädä koukkuun alkoholiin, kun kummaltakin puolelta sukua löytyy alkoholisteja. Että hiton kiva. En syytä mun vanhempia, en oo koskaan syyttänykkään. Ei se oo niiden vika, et niiden vanhemmat, mun isovanhemmat, on ollu juoppoja ja vastaavaa.
Mut sehän nyt ei tässä ole pääasia. En mene sinne synttäreille. Ei oikeasti kiinnosta. Ja tätähn en suoraan päin Muorin naamaa kehtaa sanoa. Paljon uskallan, tätä en.
Muutenkin, oon harvinaisen arka ihminen, tietyssä mielessä. Sellaset, jotka ei mua tunne, ei sitä todennäkösesti uskois. Mut tietynlaisessa seurassa meen hiljaseks, ja jään jonnekkin sivulle tarkkailemaan tilannetta. Ellei joku tuu puhumaan mulle, en mä puhu niille. Ne, jotka mut tuntee, tietäänkin tämän hyvin. Niin ristiriitasta se kun onkin.
Mutta.... mu perusongelmani taitaa kuitenkin olla se, etten oikeen osaa pohtia asioita. Munkin aknnattais varmaan mennä terapiaan, mut pelkään vaan, että tukkisin turpani harvinaisen tiukasti siellä. Ja että kun puhun kavereiden kanssa, ronttaan kaiken niiden niskaan. Ja tässä kun nyt on lukenut taas muiden blogimerkinnät, herää kaks kysymystä; Välittääkö muut musta? Välitänkö mä muista, oikeasti? Tota jälkimmäistä pohdin aina aika ajoin, jos sitä voi pohtimiseks sanoa. Se välähtää mielessä, ja on sitten poissa.
Oikeestaan, todennäkösesti kaikki pohtii, välittääkö muut niistä. Nykyään on niin karmivan vaikee luottaa ihmisiin. Munkaan elämässä ei nyt oo kun kaks ystävää, joiden kanssa riitelen, ihan oikeesti kunnolla. Ooon eri mieltä, äksähdän, tympäännyn, mutten riitele, tai suutu ihan oikeesti kunnolla. Voin väittää, ettei oikeestaan kukaan mun nykysistä koulukavereista oo nähny mua kunnolla suuttuneena, ja kaipa se et uskaltaa riidellä on jonkinlainen luottamuksen merkki mun puolelta. Mun yks ongelma on, etten oikeesti, pohjimmiltani luota ihmisiin, vaik saan ne tuntee olonsa sellaseks et luottasin.
Mutta, välitänkö MÄ muista? Vaikeempi kysmys. Mun perheessä kulkee sekä ADHDta, että autismia. Ja autismin oireitahan on kykenemättömyys ymmärtämään toisten ihmisten tunnetiloja. Mutta, mä olen ilmeisesti empaattinen ihminen. Mä itken helposti, luin sitte kirjaa, katoin leffaa tai kuuntelin kaverin ongelmia.
Mut... aina aika ajoin, tuntuu siltä, et mä käyttäsin mun ystäviä hyväks. Ja sillon tuntuu pahalta. En luota täysin, sataprosenttisesti edes mun parhaisiin ystäviin. Tai puhu niille asioista, niin paljon kun ne mulle. Jotenkin tulee niin kauhean ristiriitanen olo, kun itkee sen takia, ettei voi auttaa jotain itelleen tuntematonta, ja toisaalta tuntuu et käyttää parhaita ystäviään hyväks. En ite tiä mitä ne ajattelee, kumpikaan ei lue blogeja, tai ainkaan tiedä mun blogin olemassaolosta.
Tuntuu, et oisin halpamainen, kauhea ihminen.
Ja nyt ahistaa, enkä tiä mitä tehä.
Mitä mulle vielä tapahtuu?
Mä pelkään tulevaisuutta, kuollakseni.
Miksen osaa luottaa? Ja miks saan ihmiset luottaan itteeni niin kamalan paljon? Sellasetki, jotka oon tuntenu vasta vähän aikaa? MIKSI, miksi muhun luotetaan? Kun en itekkään luota itteeni?
Why
have I
been sealed away?
My soul
long gone mad
Alone, so
alone
My own
darkness
deep within
Watch out
for the broken glass
from the broken heart that
makes your soul bleed
Don't let my tainted soul reach for you
For all I hold is
sorrow
and longing so deep
it'll drive you off the edge
Too passionate for anyone to hold down
So
alone
torstai 3. syyskuuta 2009
Väsymys ja Animaatiokurssi
Tänäänkin on ollut taas kaikenlaista. En olis millään jaksanu nousta taas aamukuudelta ylös, mutten viittiny ottaa toista poissaoloo äikästä. Ja seki äikäntunti oli aika turha mun kannalta... ihmiset väitteli, eikä siinä ollu mitään tekemistä.
Tänään on myös kuviksen animaatiokurssia. Täytyy viimeistellä taustat ja sen jälkeen alkaa ite animaatiota tekemään. Idea on mulla ihan ok, mutten jaksaisi ettii siihen äänii tai mitään vastaavaa.
Ratkesin taas tänään ostamaan karkkiakin. Mun karkkipäivä on periaatteessa keskiviikkosin, eikä muulloin sais ostaa. Oikeutin sen sitte sillä, et olin eilen liian kipee ostaakseni mitään. Tosin, aikuset kävi ostaan meille limut. Sain 1.5 litran Sprite-pullon. se riittänee johonkin viikonloppuun ainakin.
Viikonloppuna joudun muutenkin siivoomaan. Kauhee duuni, enkä ehi käymään oikeen missään. Pikkusiskon isäkin kysy mua kissaa vahtimaan, sillä ois ollu menoa, mutten voi! Rasittavaa tämmönen.
Muuhta, ei mulla tällä kertaa ole mitään sen suurempaa ja mahtavampaa sanottavaa ollenkaan.
Tänään on myös kuviksen animaatiokurssia. Täytyy viimeistellä taustat ja sen jälkeen alkaa ite animaatiota tekemään. Idea on mulla ihan ok, mutten jaksaisi ettii siihen äänii tai mitään vastaavaa.
Ratkesin taas tänään ostamaan karkkiakin. Mun karkkipäivä on periaatteessa keskiviikkosin, eikä muulloin sais ostaa. Oikeutin sen sitte sillä, et olin eilen liian kipee ostaakseni mitään. Tosin, aikuset kävi ostaan meille limut. Sain 1.5 litran Sprite-pullon. se riittänee johonkin viikonloppuun ainakin.
Viikonloppuna joudun muutenkin siivoomaan. Kauhee duuni, enkä ehi käymään oikeen missään. Pikkusiskon isäkin kysy mua kissaa vahtimaan, sillä ois ollu menoa, mutten voi! Rasittavaa tämmönen.
Muuhta, ei mulla tällä kertaa ole mitään sen suurempaa ja mahtavampaa sanottavaa ollenkaan.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Tämä päivä oli huono päivä
Joopas, meinasin heti alkajaiksi kirjotta "päivä" "päivän" sijaan. Hauskaa niille jotka asiaa ymmärtää.
Siis, tänään jouduin taas heräämään kuudelta aamulla. Ja vain koska mentiin YHn ryhmän kanssa käräjäoikeuteen urkkimaan toisten asioita. Ilman sitä ei olis tarttenu herää ennen kaheksaa. Sielläki meni sen kaks tuntii, jonka jälkee mulla ois ollu bilsaa, mut koska ykkösille pidettiin nahkiaiset sitäkää ei ollu. En jaksanu ees koko nahkiaisiin mennä, menin koneelle dataan ja painuin sitte käymään vanhassa lastenkodissa. Muuten ois ollu ihan mukavaa, mut mun pää on ollu siit käräjäoikeudest asti kipee, niin maan perhanan kipee, et oon ollu ku persiille ammuttu karhuparka.
Tällä nimenomasella hetkellä muutenkin jaksaminen vähän finaalissa. Just nyt ei oikeesti jaksais mitään päänsärkyjä, kipeekstulemisia, kuuden aamuja koulussa, nalkuttavia maikkoja tai ylipäätänsä MITÄÄN. Henkinen painekki on aika rankkaa, eikä mulla sillai loppujen lopuks oo oikeen ketään jolle tilittää. Paitsi tietenkin tänne kaiken kansan ihailtavaks ja kommentoitavaks. Näinpä näin. Täytyy pohtia myös sitä, tarviiko alottaa terapia tässä jossain välis. Se nykynen heebo jolle käyn puheleen ei oikeestaan oo terapeutti, vaan sossu, jolla on vähän terapiakoulutusta.
Toisaalta, nää fiilistelyt on varmaan aika tiukkaan luettavissa mun päänsäryn syyks. Jeps, syytetään sitä kauheeta ilkiötä asiasta. Näin tehdään.
Siis, tänään jouduin taas heräämään kuudelta aamulla. Ja vain koska mentiin YHn ryhmän kanssa käräjäoikeuteen urkkimaan toisten asioita. Ilman sitä ei olis tarttenu herää ennen kaheksaa. Sielläki meni sen kaks tuntii, jonka jälkee mulla ois ollu bilsaa, mut koska ykkösille pidettiin nahkiaiset sitäkää ei ollu. En jaksanu ees koko nahkiaisiin mennä, menin koneelle dataan ja painuin sitte käymään vanhassa lastenkodissa. Muuten ois ollu ihan mukavaa, mut mun pää on ollu siit käräjäoikeudest asti kipee, niin maan perhanan kipee, et oon ollu ku persiille ammuttu karhuparka.
Tällä nimenomasella hetkellä muutenkin jaksaminen vähän finaalissa. Just nyt ei oikeesti jaksais mitään päänsärkyjä, kipeekstulemisia, kuuden aamuja koulussa, nalkuttavia maikkoja tai ylipäätänsä MITÄÄN. Henkinen painekki on aika rankkaa, eikä mulla sillai loppujen lopuks oo oikeen ketään jolle tilittää. Paitsi tietenkin tänne kaiken kansan ihailtavaks ja kommentoitavaks. Näinpä näin. Täytyy pohtia myös sitä, tarviiko alottaa terapia tässä jossain välis. Se nykynen heebo jolle käyn puheleen ei oikeestaan oo terapeutti, vaan sossu, jolla on vähän terapiakoulutusta.
Toisaalta, nää fiilistelyt on varmaan aika tiukkaan luettavissa mun päänsäryn syyks. Jeps, syytetään sitä kauheeta ilkiötä asiasta. Näin tehdään.
sunnuntai 30. elokuuta 2009
Kesäkuumalla, syksyviileällä, ja mielialat pomppii
Olin nyt sitten viikonlopun iskällä. Vuokrattiin pari leffaa ja katottiin ne, joku rokkileffa ja Jurassic Park ykkönen. Jurassic Parkin oon nähny viimeks joskus 8-kesäisenä natiaisena, etten sitten sen nuorempana lainkaan.
Pääideanahan iskällä käynnissä oli kaikkea muuta kuin leffat :3 Asuin puoli vuotta siinä aika lähellä ite, mutta joudun nyt luopumaan kämpästä. Kämppä on siistitty, siivottu ja luovutusvalmis, mutta siivouskamat ja pari muuta juttuu tartti vielä hakea pois, sen takia siellä päin pyörin. Huomenna tulee asunnonvälittäjä tarkastamaan kämpän ja ottamaan avaimet vastaan. Samallla tapaan pitkästä aikaa Katenkin.
On valtavan turhauttavaa joutua useimpina aamuina heräämään kuudelta, kun koulu alkaa kasin jälkeen. Asun sen verran huituntuutissa kouluun verrattuna, että joudun välissä vaihtamaan junaakin. Yhteen suuntaan matka kestää sen vähän alle kaks tuntia, riippuen miten junat menee. Ja milloinkas ne hyvin menis?
Mielialat on nyt onneks ollu paljon paremmat ku toss kesällä noin yleensä. Kaipa sillä on vaikutusta, ettei tullu otettuu lääkkeitä niin tasasesti ku ois pitäny, vaikka oma veikkaus mun ärtyneisyydestä onkin se, että kesällä oli niim KUUMA. yli 20 astetta on mulle kauhistus, ja musta tulee harvinaisen vittuuntunut olento. Nyt on ollu viileempi, ni on mielialatki ollu paremmat.
Siis, pohjatietona niille, jotka ehkä kummissaan lukee ja ihmettelee eikä mua alustavasti tunne: mulla on masennus. Oon jo todennäkösesti pahimman yli päässyt, koskaan en ole itsemurhaa harkinnu ja kovasti olen pirteempi ollut. Mut vielkii se painaa >.<
Silti, ei koskaan mitään niin pahaa etttei jotain hyvääkin. Ainakin tässä oppii koko ajan jotain uutta itestään.
Pääideanahan iskällä käynnissä oli kaikkea muuta kuin leffat :3 Asuin puoli vuotta siinä aika lähellä ite, mutta joudun nyt luopumaan kämpästä. Kämppä on siistitty, siivottu ja luovutusvalmis, mutta siivouskamat ja pari muuta juttuu tartti vielä hakea pois, sen takia siellä päin pyörin. Huomenna tulee asunnonvälittäjä tarkastamaan kämpän ja ottamaan avaimet vastaan. Samallla tapaan pitkästä aikaa Katenkin.
On valtavan turhauttavaa joutua useimpina aamuina heräämään kuudelta, kun koulu alkaa kasin jälkeen. Asun sen verran huituntuutissa kouluun verrattuna, että joudun välissä vaihtamaan junaakin. Yhteen suuntaan matka kestää sen vähän alle kaks tuntia, riippuen miten junat menee. Ja milloinkas ne hyvin menis?
Mielialat on nyt onneks ollu paljon paremmat ku toss kesällä noin yleensä. Kaipa sillä on vaikutusta, ettei tullu otettuu lääkkeitä niin tasasesti ku ois pitäny, vaikka oma veikkaus mun ärtyneisyydestä onkin se, että kesällä oli niim KUUMA. yli 20 astetta on mulle kauhistus, ja musta tulee harvinaisen vittuuntunut olento. Nyt on ollu viileempi, ni on mielialatki ollu paremmat.
Siis, pohjatietona niille, jotka ehkä kummissaan lukee ja ihmettelee eikä mua alustavasti tunne: mulla on masennus. Oon jo todennäkösesti pahimman yli päässyt, koskaan en ole itsemurhaa harkinnu ja kovasti olen pirteempi ollut. Mut vielkii se painaa >.<
Silti, ei koskaan mitään niin pahaa etttei jotain hyvääkin. Ainakin tässä oppii koko ajan jotain uutta itestään.
perjantai 28. elokuuta 2009
28.08.2009
JA HÄN ON SSAPUNUT!!
Tapahtuma jota kaikki ovat niin odottaneet syvällä sisimmässään, vaikkeivät sitä ole tiedostaneet 8D
Elis siis, Ihmislehma on saapunut blogien mahtavaan maailmaan. Verbaalisena ja sanavalmiina ihmisenä luulisi tekstiä tulevan, mutta tuo kauhea tyhjän paperin kammo vaivaa tätäkin henkilöä pahasti.
Yleisesti ottaen: olen uskomaton suupaltti, oli se tervetullutta tai ei. Luonne on äkkipikainen, impulsiivinen, temppermenttinen, osaltaan ujo, konstailematon... Ja ehdottomän ärsyttävä joillekkin. Pitkiä katseita on osakseni tullut PALJON. Johtuneeko käytöksen ja ulkonäön ristiriidasta...
Suurta hupia aiheuttaa se, että olen rääväsuinen. Moni karski kolli saanee sätkyn kuullessaan pienen kiltinnäköisen tytön suoltavan tekstiä kuin pahinkin motoristi konsanaan. Odotitko kilttiä tyttöä? Ei onnistu >8D
Kaiken muun mukavan lisäksi omistan hullun kissan, Kakaran (kyllä, kissan NIMI on Kakara). Erinomaisen upea otus, joskin tosiaan levoton sielu sekin. Ja kissan ja koiranomistajan erottaa naarmuista, jälkimmäisillä niitä ei niin pahasti yleensä ole.
Mutta tämä siis näin avaukseksi tähän aikaan yöstä, puolikuolleena ja umpiväsyneenä.
Ihmislehma kiittää ja kuittaa!
Tapahtuma jota kaikki ovat niin odottaneet syvällä sisimmässään, vaikkeivät sitä ole tiedostaneet 8D
Elis siis, Ihmislehma on saapunut blogien mahtavaan maailmaan. Verbaalisena ja sanavalmiina ihmisenä luulisi tekstiä tulevan, mutta tuo kauhea tyhjän paperin kammo vaivaa tätäkin henkilöä pahasti.
Yleisesti ottaen: olen uskomaton suupaltti, oli se tervetullutta tai ei. Luonne on äkkipikainen, impulsiivinen, temppermenttinen, osaltaan ujo, konstailematon... Ja ehdottomän ärsyttävä joillekkin. Pitkiä katseita on osakseni tullut PALJON. Johtuneeko käytöksen ja ulkonäön ristiriidasta...
Suurta hupia aiheuttaa se, että olen rääväsuinen. Moni karski kolli saanee sätkyn kuullessaan pienen kiltinnäköisen tytön suoltavan tekstiä kuin pahinkin motoristi konsanaan. Odotitko kilttiä tyttöä? Ei onnistu >8D
Kaiken muun mukavan lisäksi omistan hullun kissan, Kakaran (kyllä, kissan NIMI on Kakara). Erinomaisen upea otus, joskin tosiaan levoton sielu sekin. Ja kissan ja koiranomistajan erottaa naarmuista, jälkimmäisillä niitä ei niin pahasti yleensä ole.
Mutta tämä siis näin avaukseksi tähän aikaan yöstä, puolikuolleena ja umpiväsyneenä.
Ihmislehma kiittää ja kuittaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)