Tässä on nyt ollu melkeen pari viikkoa niin että on tullu nukuttua tosi huonosti. Sisältäen siis sekä nukahtamisvaikeuksia että yöheräilyjä. Ottaen tosiaan huomioon mun aikaset aamut, se ei aina oo se paras mahdollinen yhistelmä.
Tosin, viime yö oli ihan oma moka, mitäs piti pelaa Simsiä XD
Silti, huonompi juttu kun kuudelta piti pomppia jo pystyssä. Ja koska olin tyhmä ja unohdin hakea edellisenä päivänä viikonloppua varten rahaa Kaislikon kansliasta, a) tuli kiire, enkä ehtiny syödä aamupalaa b) jouduin herättämään aikusen sieltä kansliasta. Not nice, kummallekkaan.
Ja niinkun mainoksissa ja muualla aina sanotaan, eikä siinä vielä kaikki. Koska tosiaan tuli kiire niin jouduin kävelemään suht nopeesti asemalle. Juna tuli kerrankin ajallaan, mutta se sitten myöhästeli matkalla sen 20 minuuttia, jonka takia missasin onnellisesti vaihtjunan ja jouduin seuraavalla menemään, joka oli siis tottakai myös myöhässä. Ja, sitten osottautukin, ettei mulla tänään ole tuntia -____-'''
Joka tapauksessa, oon tänään menossa äidillä käymään, oon siellä yhen yön ja lauantaina pikkystserin isä hakee mut kattomaan siskoa ja Kakaraa, mun kissaa. Tuun sitten sunnuntaina takasin. Otin kameran mukaan ihan Kakaraa vartn <3, mutta voi olla että saan muistakin kissoista ihan jees kuvia. Ja voi sitä lähteä vaikka huvikseen hetkeks mettään rämpimään ja kattelemaan jos löytäs hyviä kuvauskohteita.
Pikkusiskon ja sen isän luona on siis myös kolme muuta kissaa, Tiikeri, Kultsi ja Viivi. Tiikerillä oli veli, Nitro, joka kuoli muutama vuos sitten virtsakiven takia. Se tuli koska Nitron oli ajanu toinen kissa niin korkeeseen kuuseen ettei palokuntakaan saanu sitä alas, ja se oli siellä viikon.
Tiikeristä tuli Nitron kuoleman jälkeen pahis, mutta sekin rakastaa olla silitettävänä kun siltä tuntuu. Juuri Tiikeri on se joka puólustaa meidän kissojen reviiriä. Ulkokissoja siis ovat.
Kultsi on yhden meidän vanhan kissan, Lullu-Pallon, pentu. Molemmat kollit on leikattu. Lullu-Pallo oli alle 7 viikkosena metsään hylätty pentu, jonka äiti haki eläinsuojeluyhdistykseltä samaan aikaan kuin Tiikerin ja Nitronkin. Lullu-Pallo kuitenkin karkas useemman kerran, ja kai nytkin elelee onnellisena jonkun mummon luona.
Viivi on Kakaran emo. Se siis ei ole vielä leikattu, vaikka pitäs kyllä. Ei sille itelleekkään ole helppoa saada pentuja, varsinkin kun se on niin pieni kissa. Viivi on kilpikonnavärinen kissa, valkosella pohjalla oranssia ja harmaata. Viivissä ilmeisesti on jotain itämaista kissaa, koska sillä on itämaisen kissan tapaan kapeehkot kasvot ja hoikat, kapeet tassut. Viivin turkki on kanssa silkkinen, ei karkee samalla lailla kuin useimpien maatiaisten on.
Kolme muuta kissaa on siis ulkikissoja, Kakara on sisäkissa.
Silti....
Mulla on vielä ainakin kaksi kouluvuotta edessä, ja joudun anomaan viidettä vuotta jos jatkan lukiossa. Vaihtoehtona tietenkin on mennä ammattikouluun. Jos sinne meen, meen todennäköisesti vaatetusalan artesaanilinjalle, tai sitten puutyöalan artesaanilinjalle. Joko lukion tai ammarin loputtua tarkotus ois hakea kirjastonhoitajaksi. Artesaanilinjathan ei siinä auta, mutta ne liittyy mun harrastuksiin ja kiinnostaa mua.
Tulevaisuudessa voisin työskennellä parhaassa tapauksessa kirjastossa ja hyvässä lykyssä pitää pientä yritystäkin pystyssä, vaatetusalaan liittyen. Lähinnä harrastepohjalta siis, tyylillä riittää kun homma kattaa kulut. Tosiasiahan on, ettei vaatetusalalla ole juuri työpaikkoja, koska se on trendiala. Kaikki hakee sinne. Toinen mokoma on datanomi. Se nyt ei oikeesti edes kiinnosta mua.
Jotenkin vaan ajottain ahistaa toi työllisyys. Tuntuu, että kouluihin menee aivan liian paljon aikaa, ja opiskeluun menee ikä ja terveys. JA sitten kun on tosiasia, ettei työtä saa niin kovin helposti. Isketään siihen vielä sekin, että nuoren ihmisen on vielä tavallistakin vaikeempi työllistyä. Se on rasittavaa. Kaikki tollanen, irtisanomiset, työllistymisen vaikeus ja muut vastaavat, lisää pelkoa tulevaisuudesta.
perjantai 29. tammikuuta 2010
perjantai 15. tammikuuta 2010
Niin Vihoviimeinen Tauti
On ollu harvinaisen paska päivä mulla tänään. Ensinnäkin, mulle tässä jaksossa perjantait on kuudelta herätys- aamuja. Ihanata. Sitte ku istun junassa, oon siinä jossain ehkä Keravan Tikkurilan välissä, iskee huono olo. mistä lie tullu, mut se alko ihan ykskaks, sormia napsauttaen. Yritin kyl soittaa kaislikkoon, muttei paljon auttanu, ilmeisesti siel ei joko oltu viel herätty ati sitte kännykkä ja henkilö oli eri paikoissa.
Joka tapauksessa, vaihoin junaa Pasilassa. Olo oli niin paska, et oli pakko ampasta junasta ulos Lepuskin kohalla, tuntu siltä et ois muuten vedelly pitkin junan lattioita, ja sekös ois naurattanu. Mitään ei sit tullukkaa, kärveistein siel Lepuskin assalla seuraavan junan tuloon saakka. Neko hyppäs Kilosta samaan junaan. Oli hiukan psyykkaamista ettei ois tarttenu hyppää taas Tuomarilassa junasta. Jotenki kestin Espooseen saakka.
Niinko sanotaan, raitis (ja mieluusti KYLMÄ) ilma auttaa huonovointisuuteen, ja oli suhteessa vähän parempi olo. Ilmotin kuitenkin Tatille, etten oo tunnille tulos, sen verta on paskanen olo nyt. Siitä sitte kattomaan josko terkka ois kerranki paikalla. Turha toivo seki, joten juoksin siitä koulusihteerille kysymään asiasta. Se lupas laittaa ovelle lapun, et terkka on sairaslomalla. Oli kuulemma kyllä infoa Kunkun sivuilla, mut kuka sieltä ne kattoo? Paitsi maikat.
Anyhoo, hengailin ympäri koulua, kävin kahviosta kattoo saisko vettä, ihan hiilihapotonta. Eip :P Sen jälkeen lähin vaeltaan kohden terkan vessaa, mut melkeen jouduin kääntymään uimahallin vessoille (lähempänä sitä kahvioo). Onneks ei tarttinu. Mut heti kun pääsin terkalle, iski huono oli ihan tosissaan niskan päälle, ja jouduin tekemään turhanki läheistä tuttavuutta terkan vessan pytyn kanssa. Sen jälkeen oli hitoksen paljon parempi olo.
Lähin matkaamaan takas Hyvinkäälle. Olo oli sen verta parempi, et uskoin voivani ehtiä takas himaan ennenku seuraavaa pukkaa. Aika turha luulo. Vaihoin Pasilassa junaa,, ja siel vitun rakennuksessa haisi niin viemärille, et pahaa teki. Ostin Ärrältä hiilihapotonta vettä ja maleksin raiteelle venttailemaan junaa. Ja taas, raitis ilma tekee ihmeitä. Mun juna ikävä kyllä vaan oli H-juna, joka pysähtyy Keravan jälkeen joka vituksen asemalla. Ja tietenkin mulla iski aivan valtavan huono olo Tikkurilassa, ja jouduin juoksemaan junasta ulos. Sieltä sitte tekemään tuttavuutta roskiksen takasen lumen kanssa, yrittäen pitää sen mahollisimman kaukan siit mistä ihmiset kävelee. Joku hiton akka katto mua nin nenänvarttaan pitkin, et teki TOSI pahaa. Kuvitteli tietenki et oon krapulainen nuori, vaikka pisaraakaan en ole elämäni aikana maistanu.
Siellä sai värjötellä sellasen puolisen tuntia, reilut. Sen jälkeen tuli sitte R-juna, joka on onneks aika paljon nopeempi kun toi H-juna on. Sielläki oli kyllä kevytta taistelemista ettei antanu ylen. Ois nimittäi laatta lentäny aika hiton tyylillä pitkin junaa, ja se ei oikeen houkuttele mua. Hyvinkäällä mua tultiin Kaislikosta vastaan, ja painelin sitte huoneeseen. Kattelin siinä Totoron, vedin jonkin sortin päikkäritki, tosin aika hankalaa ku kaikissa asennoissa on melkosen huono olo. Jossain kohtaa vedin naamariin pari mandariinia, jotka tuli rytinällä takas.
Nyt oon kyllä onneks saanu sapuskoituu peräti leivän ja yhen mandariinin. Toinen venttaa vieressä korkkaamista. Ja on sentään ees yks hyvä puoli, ei ainakaan paino tänä aikana tuu nousemaan. Harmittaa vaan ruotsti kun mun piti mennä yhden aikusen kanssa täältä kattomaan helsingin Kansallisteatteriin Viidoakkokirja. Ootin sitä aika innolla, mut se nyt stoppas tähän. Täytyy nyt sitte kattoa josko sinne sais myöhemmäks vaikka uudet liput, tai jotain vastaavaa.
Joka tapauksessa, vaihoin junaa Pasilassa. Olo oli niin paska, et oli pakko ampasta junasta ulos Lepuskin kohalla, tuntu siltä et ois muuten vedelly pitkin junan lattioita, ja sekös ois naurattanu. Mitään ei sit tullukkaa, kärveistein siel Lepuskin assalla seuraavan junan tuloon saakka. Neko hyppäs Kilosta samaan junaan. Oli hiukan psyykkaamista ettei ois tarttenu hyppää taas Tuomarilassa junasta. Jotenki kestin Espooseen saakka.
Niinko sanotaan, raitis (ja mieluusti KYLMÄ) ilma auttaa huonovointisuuteen, ja oli suhteessa vähän parempi olo. Ilmotin kuitenkin Tatille, etten oo tunnille tulos, sen verta on paskanen olo nyt. Siitä sitte kattomaan josko terkka ois kerranki paikalla. Turha toivo seki, joten juoksin siitä koulusihteerille kysymään asiasta. Se lupas laittaa ovelle lapun, et terkka on sairaslomalla. Oli kuulemma kyllä infoa Kunkun sivuilla, mut kuka sieltä ne kattoo? Paitsi maikat.
Anyhoo, hengailin ympäri koulua, kävin kahviosta kattoo saisko vettä, ihan hiilihapotonta. Eip :P Sen jälkeen lähin vaeltaan kohden terkan vessaa, mut melkeen jouduin kääntymään uimahallin vessoille (lähempänä sitä kahvioo). Onneks ei tarttinu. Mut heti kun pääsin terkalle, iski huono oli ihan tosissaan niskan päälle, ja jouduin tekemään turhanki läheistä tuttavuutta terkan vessan pytyn kanssa. Sen jälkeen oli hitoksen paljon parempi olo.
Lähin matkaamaan takas Hyvinkäälle. Olo oli sen verta parempi, et uskoin voivani ehtiä takas himaan ennenku seuraavaa pukkaa. Aika turha luulo. Vaihoin Pasilassa junaa,, ja siel vitun rakennuksessa haisi niin viemärille, et pahaa teki. Ostin Ärrältä hiilihapotonta vettä ja maleksin raiteelle venttailemaan junaa. Ja taas, raitis ilma tekee ihmeitä. Mun juna ikävä kyllä vaan oli H-juna, joka pysähtyy Keravan jälkeen joka vituksen asemalla. Ja tietenkin mulla iski aivan valtavan huono olo Tikkurilassa, ja jouduin juoksemaan junasta ulos. Sieltä sitte tekemään tuttavuutta roskiksen takasen lumen kanssa, yrittäen pitää sen mahollisimman kaukan siit mistä ihmiset kävelee. Joku hiton akka katto mua nin nenänvarttaan pitkin, et teki TOSI pahaa. Kuvitteli tietenki et oon krapulainen nuori, vaikka pisaraakaan en ole elämäni aikana maistanu.
Siellä sai värjötellä sellasen puolisen tuntia, reilut. Sen jälkeen tuli sitte R-juna, joka on onneks aika paljon nopeempi kun toi H-juna on. Sielläki oli kyllä kevytta taistelemista ettei antanu ylen. Ois nimittäi laatta lentäny aika hiton tyylillä pitkin junaa, ja se ei oikeen houkuttele mua. Hyvinkäällä mua tultiin Kaislikosta vastaan, ja painelin sitte huoneeseen. Kattelin siinä Totoron, vedin jonkin sortin päikkäritki, tosin aika hankalaa ku kaikissa asennoissa on melkosen huono olo. Jossain kohtaa vedin naamariin pari mandariinia, jotka tuli rytinällä takas.
Nyt oon kyllä onneks saanu sapuskoituu peräti leivän ja yhen mandariinin. Toinen venttaa vieressä korkkaamista. Ja on sentään ees yks hyvä puoli, ei ainakaan paino tänä aikana tuu nousemaan. Harmittaa vaan ruotsti kun mun piti mennä yhden aikusen kanssa täältä kattomaan helsingin Kansallisteatteriin Viidoakkokirja. Ootin sitä aika innolla, mut se nyt stoppas tähän. Täytyy nyt sitte kattoa josko sinne sais myöhemmäks vaikka uudet liput, tai jotain vastaavaa.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Reissuja ja Lupauksia
Heilou.
Vuoden ensimmäinen blogimerkintä, hurraat sille!
Eli tulin sitte pari päivää sitten takas Unkarista. Olin siel tosiaan 20-31 päivä välillä. (ja ina kun pitös kirjottaa "päivä" melkeen kirjotan "päivö").
Alku aina hankalaa. Lähdin lauantaina pikkusiskon luona käymään tuolla Otalammella. koska sinne ei mee bussei ja vielä vähemmän tulee busseja, menin enste Vihtiin bussilla ja pikkusysterin isä haki mut sitten sieltä. Koska asun Hyvinkäällä asti, tartti mun mennä Helsingin kautta bussiasemalle. Helsingin rautatieasemalla hajos lainatusta matkalaukusta vetokahva. Miten ihanaa. Ja siitä kantokahvasta vetäminen oli kyllä syvältä.
Sunnuntaiaamuna, kun piti lähtee lentokentälle, huomattiin et auton toinen takaovi oli jääny auki, eli auton akku oli kokonaan lopussa. Mulle se aiheutti akuutin itkuparkukohtauksen, mut onneks auto saatiin mäkilähdöllä käyntiin. Ahisti kuitenkin koko hemmetin automatkan ajan niin ruotosti, varsinki kun mäkilähtö saattaa hajottaa yhen auton osan jonka nimee en muista. Ja se saattaa aiheuttaa, ettei se auto pääse seuraavasta katsastuksesta läpi. Ja se ois mun syy.
Lentokentälle ehittiin kuitenkin ajoissa. Painelin sen siliän tien check-in:iin, ja annoin ison matkalaukun sinne. Sen jälkeen vaelsin portille. Siellä selviskin, et koneen valmistelu oli myöhässä. Koneeseen sisään päästiin sen 15 minuuttia myöhäs, mikä on suht hyvin kun Emsterdamin kone oli jo 8 tuntia aikataulustaan myöhässä. Koneessa istuin ihan mukavan vähän vanhemman pariskunnan viereen, ja juttelin niiden kaa. Osottautu aika hyväks onneks et sain juttuseuraa, kun istuttiin koneessa tyhjän panttina sen 6 tuntia ennenku päästiin lentoon. Eli noin 8 tunitia koneessa istumista tuli yhteen suuntaan harrastettua.
Rasittavaa oli myös se, et koneen turvasäädöksien takia henkilökunta ei voi tarjota ruokaa ennenkun kone on ilmassa. Vettä kyllä tarjottiin. Onneks kännykät sai laittaa päälle. Kauhee soittelu ihmisille siitä mikä tilanne on. Ja koska en saanu Annuun suoraan yhteyttä jouduin soittaa enste Mardelle ja se sitte Annulle siit et mun kone on myöhäs. Annu venttaili sen kuus tuntia seil kentällä tyhjänpanttina.
Missattiin sit kun vihdoinkin pääsin Unkariin asti Annun kanssa vika bussi ja jouduttiin viettämään yö niiden perhetuttujen luona. Annu sano, ettei se saanu juur nukuttuu, mut mie taas nukuin ku tukki senki edestä. Väsymys paino isosti päälle.
Seuraavana päivänä (tai samana, koska päästiin itseasiassa vasta puol yhen maissa nukkumaan) meijät heitettiin bussiasemalle, mistä sitte jatkettiin bussilla Veszprémiin. Siellä oltiin joskus 12-13 välillä päivällä. Kun päästiin bussista ulos ja lähettiin kävelemään kohtin Annun kotia, myös matkalaukun kantokahva irtos. Siin vaiheessa tuli lievä "tää ei voi olla totta, sano ettei se oo totta!" olo. Koska se oli painava, ja Annulla ja mulla ei ollu toivookaa kantaa sitä niiden talolle asti, Annu soitti faijansa hakemaan laukun. Onneks kuitenkin päästiin perille asti.
Toi alku oli melosta sähellystä tosiaankin. Kaikkein eniten tossa laukkujupakassa harmittaa, et se laukku oli lainassa. Mut omistaja sano, et se on ostettu Turkista, mikä saattaa selittää sen et se hajos niin kovin helposti. Mene ja tiedä. Toivon vaan, ettei se kovin kallis laukku kuitenkan ollu, jos ja kun sen joudun maksaan.
Unkarissa sitte mentiin Annun ja sen jonkun kaverin kanssa kattomaan sen kaverin joulujuhlaa. Se oli aika... kammottava. ne tyypit ei oikeesti osaa laulaa sitten yhtään. Yhetki heebot veti jotain ihme karjumishowta, ja mie toivoin vaan ettei mun korvaparat joutus kärsimään niin mahottoman paljon. Sitte siel oli pari tyyppii, jotka yritti laulaa System Of a Downin kappaleen Atwa, mut feilas niin täysillä et sydämeen sattuu. Se oli jotain niin kammottavaa, se oli suorastaan pyhäinhäväistys.
Kuitenkin siel oli myös yks hyvä esitys, joskaan kaikki ei tuntunu sitä arvostavan samassa mielessä kun minä. Kyseessä oli ikäsekseen tosi taitava napatanssija. Jätkät tietty rakastaa, kerran kyseessä on paljasta pintaa, mutta oma kokemus on, et se tyttö oli tosi taitava. Ohessa video ammattimaisesta napatanssijasta, joka ei siis oo sen yhen koulun tyttö, vaan silkka esimerkki kuinka hienoa se napatanssi voi olla parhaimmillaan.
Ton joulujuhlan lisäks käytiin annun kanssa ostamass autliaisia. Löysin myös itelle kaikkea tosi nättiä. koska en jaksa nyt ottaa kuvaa, laitan myöhemmässä merkinnässä kuvat ;D
Ja sitte, uusvuos. Uudenvuoden lupausten aikaa. Miun pikku lupaukset on aina tähän mennessä menny rikki. mutta tässä jotain joita aion nyt tänä vuonna yrittää pitää.
1. En juo minkäänlaista alkoholia ennen kuin täytän 20 vuotta (eli elokuun 19. päivään mennessä ei yhtään alkomahoolia).
2. Teen tulevan vuoden aikana tavaroistani inventaarion ja hankkiudun ylimääräisestä tavalla tai toisella eroon.
3. Laitan kuukaudessa ainakin 70€ säästöön kuukauden tuloista, jos tuloja on tarpeeksi paljon tuon summan sivuun laittoon.
4. Lisään liikuntaa mm. uimalla, kävelemällä ja uudella lihastreenillä jonka löysin tämän kuukauden cosmosta.
5. Saavutan alle 80 kilon pysyvän painon ja mahdun samalla 40-44 kokoisiin vaatteisiin, vähintään.
6. keskityn koulunkäyntiin aktiivisemmin, eli luen kokeisiin paremmin ja teen läksyt.
7. Muistan pestä hampaani vähintään kerran päivässä. (Kyllä, tämä on mulle ongelma).
siinä oli mun uudenvuoden lupaukset. Ne ehkä vaikuttaa kovin isoilta, mutta osa niistä liittyy niin kiinteesti toisiinsa, että niiden toteuttaminen yhdessä lienee helpompaa kuin jomman kumman yksistään. Toivon kanssa, että kaverit tukis mua tämän kanssa ja lähtis mukaan kävelylle, uimaan jne. ^^
Mulla on myös yksi pienenpieni unelma jonka haluisin toteuttaa jonkun kaverin kanssa tänä vuonna :D ahluisin tehä kirjastossa jonkun kanssa läksyt. Jostain syystä se on yksi mun unelmista. Yksinkään kun ei oikeen kehtaa mennä... Ja kaksin aina kaunihimpi ;D
Vuoden ensimmäinen blogimerkintä, hurraat sille!
Eli tulin sitte pari päivää sitten takas Unkarista. Olin siel tosiaan 20-31 päivä välillä. (ja ina kun pitös kirjottaa "päivä" melkeen kirjotan "päivö").
Alku aina hankalaa. Lähdin lauantaina pikkusiskon luona käymään tuolla Otalammella. koska sinne ei mee bussei ja vielä vähemmän tulee busseja, menin enste Vihtiin bussilla ja pikkusysterin isä haki mut sitten sieltä. Koska asun Hyvinkäällä asti, tartti mun mennä Helsingin kautta bussiasemalle. Helsingin rautatieasemalla hajos lainatusta matkalaukusta vetokahva. Miten ihanaa. Ja siitä kantokahvasta vetäminen oli kyllä syvältä.
Sunnuntaiaamuna, kun piti lähtee lentokentälle, huomattiin et auton toinen takaovi oli jääny auki, eli auton akku oli kokonaan lopussa. Mulle se aiheutti akuutin itkuparkukohtauksen, mut onneks auto saatiin mäkilähdöllä käyntiin. Ahisti kuitenkin koko hemmetin automatkan ajan niin ruotosti, varsinki kun mäkilähtö saattaa hajottaa yhen auton osan jonka nimee en muista. Ja se saattaa aiheuttaa, ettei se auto pääse seuraavasta katsastuksesta läpi. Ja se ois mun syy.
Lentokentälle ehittiin kuitenkin ajoissa. Painelin sen siliän tien check-in:iin, ja annoin ison matkalaukun sinne. Sen jälkeen vaelsin portille. Siellä selviskin, et koneen valmistelu oli myöhässä. Koneeseen sisään päästiin sen 15 minuuttia myöhäs, mikä on suht hyvin kun Emsterdamin kone oli jo 8 tuntia aikataulustaan myöhässä. Koneessa istuin ihan mukavan vähän vanhemman pariskunnan viereen, ja juttelin niiden kaa. Osottautu aika hyväks onneks et sain juttuseuraa, kun istuttiin koneessa tyhjän panttina sen 6 tuntia ennenku päästiin lentoon. Eli noin 8 tunitia koneessa istumista tuli yhteen suuntaan harrastettua.
Rasittavaa oli myös se, et koneen turvasäädöksien takia henkilökunta ei voi tarjota ruokaa ennenkun kone on ilmassa. Vettä kyllä tarjottiin. Onneks kännykät sai laittaa päälle. Kauhee soittelu ihmisille siitä mikä tilanne on. Ja koska en saanu Annuun suoraan yhteyttä jouduin soittaa enste Mardelle ja se sitte Annulle siit et mun kone on myöhäs. Annu venttaili sen kuus tuntia seil kentällä tyhjänpanttina.
Missattiin sit kun vihdoinkin pääsin Unkariin asti Annun kanssa vika bussi ja jouduttiin viettämään yö niiden perhetuttujen luona. Annu sano, ettei se saanu juur nukuttuu, mut mie taas nukuin ku tukki senki edestä. Väsymys paino isosti päälle.
Seuraavana päivänä (tai samana, koska päästiin itseasiassa vasta puol yhen maissa nukkumaan) meijät heitettiin bussiasemalle, mistä sitte jatkettiin bussilla Veszprémiin. Siellä oltiin joskus 12-13 välillä päivällä. Kun päästiin bussista ulos ja lähettiin kävelemään kohtin Annun kotia, myös matkalaukun kantokahva irtos. Siin vaiheessa tuli lievä "tää ei voi olla totta, sano ettei se oo totta!" olo. Koska se oli painava, ja Annulla ja mulla ei ollu toivookaa kantaa sitä niiden talolle asti, Annu soitti faijansa hakemaan laukun. Onneks kuitenkin päästiin perille asti.
Toi alku oli melosta sähellystä tosiaankin. Kaikkein eniten tossa laukkujupakassa harmittaa, et se laukku oli lainassa. Mut omistaja sano, et se on ostettu Turkista, mikä saattaa selittää sen et se hajos niin kovin helposti. Mene ja tiedä. Toivon vaan, ettei se kovin kallis laukku kuitenkan ollu, jos ja kun sen joudun maksaan.
Unkarissa sitte mentiin Annun ja sen jonkun kaverin kanssa kattomaan sen kaverin joulujuhlaa. Se oli aika... kammottava. ne tyypit ei oikeesti osaa laulaa sitten yhtään. Yhetki heebot veti jotain ihme karjumishowta, ja mie toivoin vaan ettei mun korvaparat joutus kärsimään niin mahottoman paljon. Sitte siel oli pari tyyppii, jotka yritti laulaa System Of a Downin kappaleen Atwa, mut feilas niin täysillä et sydämeen sattuu. Se oli jotain niin kammottavaa, se oli suorastaan pyhäinhäväistys.
Kuitenkin siel oli myös yks hyvä esitys, joskaan kaikki ei tuntunu sitä arvostavan samassa mielessä kun minä. Kyseessä oli ikäsekseen tosi taitava napatanssija. Jätkät tietty rakastaa, kerran kyseessä on paljasta pintaa, mutta oma kokemus on, et se tyttö oli tosi taitava. Ohessa video ammattimaisesta napatanssijasta, joka ei siis oo sen yhen koulun tyttö, vaan silkka esimerkki kuinka hienoa se napatanssi voi olla parhaimmillaan.
Ton joulujuhlan lisäks käytiin annun kanssa ostamass autliaisia. Löysin myös itelle kaikkea tosi nättiä. koska en jaksa nyt ottaa kuvaa, laitan myöhemmässä merkinnässä kuvat ;D
Ja sitte, uusvuos. Uudenvuoden lupausten aikaa. Miun pikku lupaukset on aina tähän mennessä menny rikki. mutta tässä jotain joita aion nyt tänä vuonna yrittää pitää.
1. En juo minkäänlaista alkoholia ennen kuin täytän 20 vuotta (eli elokuun 19. päivään mennessä ei yhtään alkomahoolia).
2. Teen tulevan vuoden aikana tavaroistani inventaarion ja hankkiudun ylimääräisestä tavalla tai toisella eroon.
3. Laitan kuukaudessa ainakin 70€ säästöön kuukauden tuloista, jos tuloja on tarpeeksi paljon tuon summan sivuun laittoon.
4. Lisään liikuntaa mm. uimalla, kävelemällä ja uudella lihastreenillä jonka löysin tämän kuukauden cosmosta.
5. Saavutan alle 80 kilon pysyvän painon ja mahdun samalla 40-44 kokoisiin vaatteisiin, vähintään.
6. keskityn koulunkäyntiin aktiivisemmin, eli luen kokeisiin paremmin ja teen läksyt.
7. Muistan pestä hampaani vähintään kerran päivässä. (Kyllä, tämä on mulle ongelma).
siinä oli mun uudenvuoden lupaukset. Ne ehkä vaikuttaa kovin isoilta, mutta osa niistä liittyy niin kiinteesti toisiinsa, että niiden toteuttaminen yhdessä lienee helpompaa kuin jomman kumman yksistään. Toivon kanssa, että kaverit tukis mua tämän kanssa ja lähtis mukaan kävelylle, uimaan jne. ^^
Mulla on myös yksi pienenpieni unelma jonka haluisin toteuttaa jonkun kaverin kanssa tänä vuonna :D ahluisin tehä kirjastossa jonkun kanssa läksyt. Jostain syystä se on yksi mun unelmista. Yksinkään kun ei oikeen kehtaa mennä... Ja kaksin aina kaunihimpi ;D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)