Niin, mutta...

Nyt kun taas on ollu aikaa ajatella muutakin kun noita menojaan, niin oon tullu kiintosaan johtopäätökseen.

Mie en todennäkösesti edes pystys yhen illan juttuihin.

En varsinaisesti oo ettiny suhdetta, vaikka sellanen mukava oiski. Silti, vaikka ettisnki suhdetta, haluisin kestävän, koko elämän pitusen suhteen, mahollisuuden perustaa perheen ja hankkia lapsia. Ongelmana on, etten oikeen luota a) jätkiin yleensä b) että MÄ saisin mukavan ja luotettavan miehen joka kanssa haluaa perustaa perheen ja c) että kukaan vois pitää musta.

Ah tätä hyvän itsetunnon hurmaa.

Julmaa.

Bizarre

Sillon kun keksis hienoo kirjotettavaa, ei oo konetta millä kirjottaa, ja kun on kone ei keksi kirjotettavaa. Näinhän se aina menee.

Käytiin joku aika sitten kattomassa porukalla Liisa Ihmemaassa. On ollu siitä lähtien enempi tai vähempi fiilistelyt aiheeseen päällä. Luin sen takia sen alkuperäsen kirjan, ja petyin pahasti. Se oli vaan väärällä tavalla outo. Ei yhtään sellanen kun sen ois musta pitäny olla. Neko kanssa näytti mulle pari Alice aiheista youtube videoo, Alice of Human sacrifice. Se miellytti mun erikoisuudentajuani. Ne oli tarpeeks... bizarre. Ja sen leffan takii mulla on päällä sellanen... englanninkielinen, liila mielentila. Bizarre.Kirjotan ehkä jossain välissä aiheeseen liittyen fickinki. Jos vaan saan sopivan friikin mielentilan päälle. Ehkä saanki, tänään, koska tulee melko todennäkösesti valvottuuki ihan hyvin.

Viime aikoina oon nukkunu taas tosi huonosti. Se ei oo ollenkaan hauskaa, ja kaiken lisäks oon jo yheksän aikoihin illalla valmis meneen pehkuihin. Seki on aika syvältä, sanon minä. Nytkin on ihan hei meen nukkuun heti kohta olo. Varmaan meenki, tuntuu ainki siltä.

Väsyttääkö?

Väsymys on rasittavaa. Jatkuva väsymys vielä rassaavampaa. Ja iske siihen sitte kuudelta ylös-aamut. Erittäin rasittavaa.

Varsinkin kun on vaan yks tunti.

Tapaan tossa välissä yhen ihmisen pitkästä aikaa, syön koululla ja meen sitte Marden kaa taluttaa Nemiä <3

Sen jälkeen, en tiiän. Kai yritän tappaa aikaa. Käyn kirjastossa, tai jotain. Konettakaan ei voi avaa, niin en voi kirjottaa Randomia tai mun ja Ewwun tekstiä. Randomia on kyllä kieltämättä helpompi kirjottaa, siinä kun kaikki lyödään lekkeriks. Ja nyt kun sain Open Officenki.

Voi olla, että mennään lauantaina Iskun kaa vaateostoksille. Molemmilla on vaihteen vuoks rahaaki sellaseen. Sellanen 200€ kummalki, näin käsitin. Se vähän riippuu ilmeisesti Iskun jonkun kaverin suunnitelmista. Jos ne menee johki yhes, niin sitte mun täytyy kehittää lauantaille jotain muuta puuhaa, siivota (iyh) tai jotain vaikka. Todennäkösesti siivota. Sunnuntaihin mennessä pitäs saada työpötä inhimillisempään kuntoon, ainakin aikusten mielestä. Mietin vaan, et mihin helkkariin oikeesti tungen ne tavarat. Sängynaluslaatikoitaki pitäs käydä ostamassa jostain. Enttilasta kuulemma, Ikeasta löytys kai helpommin ja paremmin.

ARRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!!!
Mulla menee oikeesti käpy tän painon kaa taistelemisessa! Tiiän helkkarin hyvin, ettei se katoo sormia napsauttamalla, mutta tälläselta näyttäminen ja olonsa kauheen lihavaks tunteminen on oikeesti helvetin masentavaa, varsinkin kun tietää että vois olla, ja on ollukki, aika paljon hoikempi ihminen. Sellanen vaatekokoo 38 oon ollu, believe it or not.
Fuck it all. Man, really.

Lyhyt mutta ytimekäs.

Alottelin tässä nyt itekkin taas kiloklubin käytön. Sen lisäks mukana kulkee ruokapäiväkirjan virkaa toimittava vihko. Jos sillä sais pianonsa laskemaan.

Lyhyesti (jousiammuntaa!!)

Tänään on vasta tiistai ja tuntuu siltä kun ois koko viikko menny jo.

Ahistaa taas vaihteen vuoksi niin perkeleesti toi paino, ettää.... Taas vaihteen vuoks tullu vedettyy kaikkee mässyy ja sipsii naamariin oikeen olan takaa, ja se ahistaa. Varsinkin kun mun varsinainen ruokailu on täysin ok ja normaalia. Syön tasapainosesti ja hyviä ruokia, enkä nirsoo kouluruuasta. Ja sitten pilaan kaiken ja syön herkkuja. Enkä liiku.

Tähän mennessä liikunnanpuutteen on voinu laittaa lähinnä pitkien koulumatkojen syyks. Ja voi vielä tän jakson ajan. Mutta ens jaksossa vaihan koulua Hyvinkäälle joten mulle jää enemmän aikaaki, voisin jopa harrastaa jotain. En tiiä, liikuntaa. Sulkapallo on kivaa. Ultimate on ok.

Ja jousiammunta on upeeta.

Niin upeeta... niin ihanaa...
Oon aina ollu unelmoija, ja oon aina lukenu eniten fantasiakirjallisuutta, ja oon aika kauan haaveillu siitä et saisin testaa jousiammuntaa, siis ihan tosissaan. Ja nyt sain, hiihtoloman aikana. Ja se oli vaan... niin tyhjentävällä tavalla hienoa. Meditatiivista tavallaan. Katse tauluun, jousen jännitys oikeella tavalla, tähtäys, laukaus. Upeeta. Siinä ei paljon muuta ajattelekkaan. Jos ajattelee, ei tuu yhtä hyviä tuloksia. Ja nyt haluun kokeilla lisää... paremmalla jousella, pitemmällä matkalla maalitauluun, paremmalla ajalla...

Rakastin sitä.

Rakastan sitä vieläkin.

Uskonnollisuudesta

Tuli tossa junassa kuunneltua aika mielenkiintosta keskustelua.
Siinä oli nuori nainen, ehkä joku parikymppinen, joka alko juttelee siinä mun vieressä istuvalle nuorelle miehelle kristinuksosta ja Jeesuksesta. Se mies ei ollu kovin halukas kuuntelemaan, siis tulemaan uskoon tosta noin vaan.
Ja se mies heitti, entä jos tää nainen ois syntynykki Intiassa? Oisko se sitte kristinuskonen?

Kun kattoo historiaa, melkeen kaikki kansat on uskonu johonkin jumalaan, vähintään. Ihmisen perusolemukseen tuntuu kuuluvan kysmykset keitä me olemme ja mistä me tulemme.

Näihin vastaa uskonto. Uskonto myös vastaa siihen, miten meidän tulisi elää.

Kaikki ihmiset uskovat johonkin. Jossei muuhun niin sitten tieteeseen. Tiede vastaa myös kysymyksiin mistä me tulemme ja keitä me olemme.

Me kehityimme apinoista. Me olemme ihmisiä.

Itse asiassa, nykyään useimmat länsimaalaiset ihmiset heittävät uskonnolla vesilintua ja kääntyvät tieteen puoleen niin fanaattisesti, että se on jo uskonnollista.
Ihminen uskoo aina johonkin.

Uusi valtionuskonto siis on tiede.

Näitä Päiviä

Tää on taas näitä päiviä.

Jos mulla alkaa kaheksalta koulu (8.20, to be precise) niin mun tarttee herätä viimestaan kuudelta ja lähtee käveleen asemalle siinä 25 yli kuus. Ja juna lähtee 6.44.

Eli aikanen herätys.

Ja kaiken lisäks mulla ei oo tässä jaksossa perjantaisin kun se yks tunti.


Väsyttää niin vietävästi.
Mulla oli tossa jokua aika sitte, ennenkun toi koulunvaihto oli päätetty, kauhee stressi päällä ja kai sen takia nukuin huonosti. Kuukauden ajan suunnilleen, heräsin joka halvatun yö ainakin yhen kerran. Sitte oli viikko or so parempaa, ja nyt taas sama juttu. Enkä oikeen ees tiä miks. Mutta rassaavaa se on, olla kuolemanväsyny jatkuvasti.

Uskokaa pois.

Tilitystä

Äskön vääntelin tossa Minun sänkyni - haasteen. Ja nyt sitten ihan asiaankin.

Jossei nyt kukaan vielä tiedä, niin jään Hyvinkäälle asumaan ainakin reippaaks vuodeks, ja vaihan tän jakson jälkeen koulua sinne myös. Ja ens syksyllä vaihan iltalukioon. Ja sen takia voin kirjottaa jo syksyllä... Mikä on sinänsä aika pelottavaa. Sitte voinki hakea jo Keravalle kirjastonhoitajalinjalle.

Mutta, tosiasia on, että tulevaisuus on pelottava asia. On pelottavaa ajatella, miten pahasti kaikki voi mennä pieleen... Pelkään esimerkiks, etten saa töitä vaikka mitä tekisiin, tai jos saankin niin saisin potkut.

Toisaalta, tulevaisuutta ei pitäs pelätä ja ajatella liikaa, kai.

Pahinta on ollu huomata, että vaikka oon kuvitellu kulkevani koko ajan eteenpäin, oonkin vaan polkenu paikallaan. Ja sillon kun on tapahtunu etenemistä, joku muu on sysänny. Ei pelkästään antau vauhtia, vaan työntäny siihen pisteeseen missä nyt ollaan. Nyt olis jo korkee aika mennä omin voimin eteenpäin. Ottaa vihdoin ja viimein vastuu omista valinnoistaan.

Ja kai oon jo ottanukkin. Se, että jään Kaislikkoon, ja se, että vaihan koulun sinne on molemmat musta ittestäni lähteneitä päätöksiä. Kukaan ei ollu niitä tuputtanu, vaan se oli kokonaan oma valintani. Nyt täytyy vielä jaksaa käydä asia läpi Kunkun reksin kaa... Ja muidenkin. Vanhemmat tietää jo, ja hyväksyy sen.

Ja sen lisäksi on toi iänikunen painokysymys. Taas oli jollain kilolla noussu paino, kuun eilen puntarissa kävin. Ja se on hemmetin masentavaa. Mitään muutosta ei vyötärönympäryksessäkään ole tapahtunu >.<
Ja kun resepti siihenkin ois mässyn vähennys ja liikunnan lisäys.

Otta aivoon vaan niin massiivisesti toi. Tahon olla paremmassa kunnossa, mahtua vaatteisiin joihin mahuin vielä alle puol vuotta sitte. Haluun, vihdoin ja viimein, kokee itteni ees jossain määrin hyvännäköseks.

Haluun olla normaali.

Minun sänkyni!

Otinpa, vihdoin ja viimein, osaa Ewwun heittämään sänkyhaasteeseen. Eli täältä pesee.

1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?

Varmaankin... aaa, Lepopaikka? Sängyssä nukutaan, siinä voi istua, lukea, löhötä, sen päällä voi säilyttää tavaraa....

Ja juup, yleensä mun sänkyni on paljon, paljon sotkusempi ;D Koska säilytän sen päällä tavaraa :D
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?

Vaikee... Tätä sänkyä en ite valinnu, vaan se oli tossa huoneessa valmiiksi. Parasta ehkä on että se on oma.
3. Mistä taas et niin pidä?

Varsinkin alussa ärsytti kun sänky on jousipatjalla varustettu. Joka ikinen liikahus aiheuttaa kauheen metelin patjan sisällä, jouset vinkuu ja valittaa...
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?

Njet. Ei asu kukaan muu kuin minä. Lasketaanko jos sen päällä istutaan?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?

Petauspatjan. Se ryökäle yrittää koko ajan liukua pois sängystä. Mut mukanaan.
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?

Ha, paljastuksia ;D Mieluiten isoon, väjään t-paitaan, ei väliä onko miesten vai naisten, kuhan on väljä, ja alkkareihin. Jos on kylmä niin ihan kunnon yöpukuun, äidiltä perittyyn keltaseen Minni-yöpukuun.

ja viimeisenä boonuksena:

7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?

Ehm... En ketään? Ei sinne mahu kun yksi, tai jos on pakko kutsua joku niin joku kaveri sitten, mie nukkusin sillon lattialla.

Ja haasteloisen pohja:

Minun sänkyni!Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa!

Vastaa kysymyksiin:

1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?

2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?

3. Mistä taas et niin pidä?

4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?

5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?

6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?ja viimeisenä boonuksena: 7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?

Haasteen kysymyksistä vähintään yksi on kuvitettava, muttei kukaan kiellä kuvittamasta jokaista!Tämän jälkeen jaa haaste kahdelle valitsemallesi ihmiselle, jotka linkität haasteen loppuun. Muista myös linkittää ihminen jolta haasteen alunperin sait!