Nyt on sitten mietinnässä uiminen. Että jos alkaisi koulun jälkeen vaikka parina päivänä viikossa kaverin kanssa uimaan. Neko oli, yllättäen, jopa halukas lähtmään mukaan. Mun ainoo ongelma siinä on, että koen olevani kauhean lihava. Siis ylipainoahan on, vaikka kaikki sanookin etten näytä ihan niin painavalta kun olen (mistähän sekin johtunee). En oo suostunu viimeseen kahteen tai kolmen vuoteen uimapuvussa esiintymään ollenkaan.
Toisaalta, ehkä se vähän auttas siihen, etten aristelis enää asiaa niin paljon... jos pystys sitten helpommin menemään uimaan ja vastaavaa. Siis ite tykkään uimisesta, mutten oo uimahallissakaan aikoihin käyny... kun kerran en oo uikkareita suostunu päälle laittaan, vaan oon aina uinu sitten jossain järvessä vaatteet päällä. Ja uiminen auttas myös tähän ylipaino-ongelmaan, joka mulla on. Tällä hetkellä paino pyörii tuolla 90 kilon korvilla, ja tarkotus on 60 kiloon päästä, välitavotteena pysyä alle 90 kilon. Kesällä se jo kävi 88,5 kilossa... voi olla, et oon ton aiemminki maininnu. Se vaan on just nyt niin tärkeetä mulle.
Ewwu toi just mulle Diana Wynne Jonesin kirjan, Aarnikotkan vuoden. Oon Wynneltä ennen lukenu Liikuvan Linnan ja Lentävän Linnan sekä tätä kirjaa edeltävän teoksen, jonka nimee en muista. Ja mietin, et pitäskö alkaa pitää myös lukupäiväkirjaa, mutten ehkä oikeen sitä sitten jaksas noin loppujen lopuks. Uuhhh, elämä on välillä aika vaikeeta.
Oon nyt ens viikonlopunkin Hyvinkäällä kun mulla on lauantaina eka koe, eli en voi mennä himalomalle. Oon just kaks viime viikonloppuu tossa homehtunu, enkä jaksais niin millään kolmatta. Vois tietysti järkkää jotain tekemistä sunnuntaille kyl, ettei tarttis olla Kaislikossa. Ja torstaina ja perjantaina häivyn Kaislikosta johonkin, kouluun, kirjastoon, mihin vaan, kun Kaislikossa ollessa joutus tehä kotitöitä ja ei siis niin yhtään kiinnostas, taas vaihteen vuoksi. Tänäänkin oli aiemmin kauhee vitutus ketutus potutus päällä, mut se onneks (toistaseks) meni jo ohi.
Ens viikon viikonloppuna meen sit Marden kaa taluttaan Nemii, sen koiraa. Hyvä et se on sovittu näin aikasin, muuten jompi kumpi unohtas sopii sen ja sit sei taas kävis. Ja mulla on ens viikolla Kaislikossa myös tulevaisuudensuunnitelma ja vaatekaapin läpikäyminen. Ja sit tarttee kai käydä ostaan uikkarit ja/tai farkut... Harmi, ettei vielä mee ees numeroo pienempi koko päälle.
Mutta, siinä kai kaikki tältä erää.
maanantai 28. syyskuuta 2009
lauantai 26. syyskuuta 2009
Miesongelmia
Mulla on jo pitkään ollu teknisiä ongelmia miesten kaa. Tarkottaen sitä, etten oikeen jaksa sietää miehiä lähellä. Tai jaksanu. Nyt tilanne vaikuttaa helpottuvan pikkuhiljaa, ja siedän jopa jos jätkä halaa. Tosin, sekin riippuu jätkästä.
Kuitenkin, vihaan sitä jos junassa viereen istuu joku äijä, ja kun äijäthän tiettävästi istuu oikeen leviästä, on mulla a) vähän tilaa b) sen takia kauhian ahistunu olo. En pidä ollenkaan siitä et vierustoverin jalka tai kyynärpää osuu muhun.
Mut kun miettii asiaa, niin en viel puol vuotta sitten ois voinu kuvitella itteeni seurustelusuhteeseen, en jätkän tai likan kaa. Ja nyt voisin. Mutten kyllä vieläkään oikeen ymmärrä flirttiä vaikka sillä lyötäs mua naamaan. Ainakaan hienovarasta. Ja "meille vai teille" tyyliset saa multa vaan tuhahduksen, sellanen kun on mun mielestä aika säälittävää.
Mut, oon tässä myös tullu lopputulokseen, et miul on muutenkin ongelma fyysisen, jossei henkisenkin läheisyyden kanssa. Nyt kun muistelen, en muista oikeestaan et mua ois paljoakaan lapsena halailtu. En oikeestaan muista yhtäkään kertaa, vaikka on niitäkin varmaan ollu... mista sen tietää. Kun ei muista.
Nykyäänkään, en vois kuvitella halaavani mun veljiä, siskoa tai isää. Äitii kyllä, mut... Sei oikeen kuulu meijän kommunikaatioon, mutsin ja mun välillä. Ainkaan just nyt. Kavereiden kanssa tulee kyllä sitten halailtua, mut ne on oikeestaan kaikki tyttöjä, vaan pari jätkää ja niit en oo tainnu koskaan halaa. Tosin, mua halas elokuussa jätkä, ja sitä ennen se oli tuijotellu mua koko illan ja sanonu mua söpöks, eli olin jo valmiiks "eh, WUT?" fiiliksissä. Se ei tuntunu inhottavalta, mutten menis väittää samaa joka hyypiön kohalla.
Ja henkinen läheisyys... en oikeen ees osaa sanoa mitä se tarkottaa. Ehkä se asia tarttis selvittää itelle enste, ja vasta sitten siirtyä pohtimaan, oonko kenenkään kaa henkisesti läheinen. Mut fyysisesti en juuri oo.
Kieltämättä mielenkiintosta tämä, ja paohdin nyt ihan tosissani jo yksin tän tekstin perusteella, et oisko aika painua terpeutin puheille. Ehkä, ja siitäkin kai pitäs puhua kun käyn Jorvin sossun kaa jutskaan, niin asiaan tulis selvyys.
Kuitenkin, vihaan sitä jos junassa viereen istuu joku äijä, ja kun äijäthän tiettävästi istuu oikeen leviästä, on mulla a) vähän tilaa b) sen takia kauhian ahistunu olo. En pidä ollenkaan siitä et vierustoverin jalka tai kyynärpää osuu muhun.
Mut kun miettii asiaa, niin en viel puol vuotta sitten ois voinu kuvitella itteeni seurustelusuhteeseen, en jätkän tai likan kaa. Ja nyt voisin. Mutten kyllä vieläkään oikeen ymmärrä flirttiä vaikka sillä lyötäs mua naamaan. Ainakaan hienovarasta. Ja "meille vai teille" tyyliset saa multa vaan tuhahduksen, sellanen kun on mun mielestä aika säälittävää.
Mut, oon tässä myös tullu lopputulokseen, et miul on muutenkin ongelma fyysisen, jossei henkisenkin läheisyyden kanssa. Nyt kun muistelen, en muista oikeestaan et mua ois paljoakaan lapsena halailtu. En oikeestaan muista yhtäkään kertaa, vaikka on niitäkin varmaan ollu... mista sen tietää. Kun ei muista.
Nykyäänkään, en vois kuvitella halaavani mun veljiä, siskoa tai isää. Äitii kyllä, mut... Sei oikeen kuulu meijän kommunikaatioon, mutsin ja mun välillä. Ainkaan just nyt. Kavereiden kanssa tulee kyllä sitten halailtua, mut ne on oikeestaan kaikki tyttöjä, vaan pari jätkää ja niit en oo tainnu koskaan halaa. Tosin, mua halas elokuussa jätkä, ja sitä ennen se oli tuijotellu mua koko illan ja sanonu mua söpöks, eli olin jo valmiiks "eh, WUT?" fiiliksissä. Se ei tuntunu inhottavalta, mutten menis väittää samaa joka hyypiön kohalla.
Ja henkinen läheisyys... en oikeen ees osaa sanoa mitä se tarkottaa. Ehkä se asia tarttis selvittää itelle enste, ja vasta sitten siirtyä pohtimaan, oonko kenenkään kaa henkisesti läheinen. Mut fyysisesti en juuri oo.
Kieltämättä mielenkiintosta tämä, ja paohdin nyt ihan tosissani jo yksin tän tekstin perusteella, et oisko aika painua terpeutin puheille. Ehkä, ja siitäkin kai pitäs puhua kun käyn Jorvin sossun kaa jutskaan, niin asiaan tulis selvyys.
torstai 24. syyskuuta 2009
Nyyttäripiknik ja Ota Mitä Haluat
Ihana, ihana, ihana syksy on tullut! Oon syksyihmisiä,tähän lopputulokseen tulin viime syksynä. Kaikkialla on kauniita, kirkkaita värejä, ei oo enää niin tolkuttoman kuuma, ja sataakin paljon enemmän! syksy vaan on miun vuodenaikani.
Mutta, jos hypitään asiasta kukkaruukkuun, niin sunnuntaian olism iun, Kessun ja Aichikon yhteissyndet. Minkä ainua ongelma onkin vaan se, että olin sunnuntaina aatellut tuolla Hvyinkäällä "ota mitä haluat"-päivillä käydä. eli sen idea on, et lauantaina saa viä sinne kamaa, ja sunnuntaina hakea. Eikä sinne o tarvinnu viä mitään lauantaina et sais hakea. Tosin, aattelin ikivanhan putkinäytön sinne viä, ja ehk muutkin. Kattoo nyt.
Mutta ajatuksena tuohon oli, että immeiset tulis sinne Hyvinkäälle, vedettäs vaikka nyyttäripiknik, käytäs porukalla siellä hakemassa tavaraa... Josse vaan kaikille sopii. Siitä en sitten mekkään enää vannomaan, en olleskaan en.
Olivat Kaislikossa kovasti sitä mieltä että oon jotenkin pirteempi ollu taas viime ja tällä viikolla kun toissaviikolla. Paaljon mahollista. Ja multa kysyttiin, mistä vois johtua. ei hevonhaisua.
Muttah, ei kai mulla mitään sen ihmeempiä.
Mutta, jos hypitään asiasta kukkaruukkuun, niin sunnuntaian olism iun, Kessun ja Aichikon yhteissyndet. Minkä ainua ongelma onkin vaan se, että olin sunnuntaina aatellut tuolla Hvyinkäällä "ota mitä haluat"-päivillä käydä. eli sen idea on, et lauantaina saa viä sinne kamaa, ja sunnuntaina hakea. Eikä sinne o tarvinnu viä mitään lauantaina et sais hakea. Tosin, aattelin ikivanhan putkinäytön sinne viä, ja ehk muutkin. Kattoo nyt.
Mutta ajatuksena tuohon oli, että immeiset tulis sinne Hyvinkäälle, vedettäs vaikka nyyttäripiknik, käytäs porukalla siellä hakemassa tavaraa... Josse vaan kaikille sopii. Siitä en sitten mekkään enää vannomaan, en olleskaan en.
Olivat Kaislikossa kovasti sitä mieltä että oon jotenkin pirteempi ollu taas viime ja tällä viikolla kun toissaviikolla. Paaljon mahollista. Ja multa kysyttiin, mistä vois johtua. ei hevonhaisua.
Muttah, ei kai mulla mitään sen ihmeempiä.
maanantai 21. syyskuuta 2009
Kananmunat Vessasta Alas
Heh, sain sitten oikeasti jousta vessassa eilen. Noin kuvainnollisesti. Oikeesti olin ottanu ämpärin huoneeseen varoiks. Inhaa, vihaan oksentamista. Sen jälkeen oli kurkku ku viilalla raspattu ja suu maistu pahalta. Painelin sitten puolilta öin viemässä roskapussin täynnä sitä ah niin upeeta tavaraa, pesemässä hampaat ja yritin mennä takas nukkuun. Pää oli vielä kipee, mut huono olo meni onneks veke.
Mut silti, mitä sitä ihminen on tehny ansaitakseen tän?
Kai se johtu siitä kananmunasta mitä vedin eilen... Outoo.
Mut silti, mitä sitä ihminen on tehny ansaitakseen tän?
Kai se johtu siitä kananmunasta mitä vedin eilen... Outoo.
perjantai 18. syyskuuta 2009
Taistojen Tie Vessasta Alas
Ärgh. Ollu taas niin vessasta alas vedettävä päivä että...!
Taistelin tänään vaihteeksi aikusten kanssa täällä Kaislikossa. Ihan asiaahan ne puhu, mut kun olin valmiiks jo ihan karvat pystyssä ja sähisemässä vastaan... Joten lopputuloksena oli nopeesti vihanen minä ja vihanen aikunen. Et niin.
Sen ansioista mulla on nyt pää helskutin kipee ollu koko päivän. Kun menin typeränä itkemään, se aiheuttaa mulla päänsärkyä. Luonnollisesti. Ja voi luoja, mie pieni ihminen olin vihanen, niin vihanen että...! Olin niin vihanen, niin puolustuskannalla, et istuin sohvannurkassa, kauimmassa nurkassa missä vaan pystyin, itkin ja tärisin. Kiesus, kun olin vihanen. Tai en ies vihanen, vaan niin vahvasti puolustuskannalla, et tärisin, ja sei ollu yhtään hauskaa.
Sitte kaiken muun ihanan hyvän ja upean lisäks mulla iski huono olo, sellanen et hetkenä minä hyvänsä sais juosta vessaan. Onneks se meni ohi, eikä tarvinnu pikavisiittii sinne tehä, mut silti.
Ja sitten tuli tänään yltiömassiivivaltava halu tehä kotarit. Siit on aikaa kun niit on viimeks halunnu tehä, mut mullei oo kunnollista aihetta olemassa, ja se tympii. Ja kaipaisin ehkä jonkun jelppii sen kaa, yksin en jaksais... Hethaa >8D
Yllämainittu näki kuulemma must untaki :'D Just pro, koska itekki näin siitä unta tossa joku aika sitten ^^
Phouh, luulis et tän päivän jälkeen ois paaljon sanottavaa, muttei oo. Oon kai liian väsyny kirjottaakseni nyt paljon mitään, joten ei muuta ku good night peoples!
Taistelin tänään vaihteeksi aikusten kanssa täällä Kaislikossa. Ihan asiaahan ne puhu, mut kun olin valmiiks jo ihan karvat pystyssä ja sähisemässä vastaan... Joten lopputuloksena oli nopeesti vihanen minä ja vihanen aikunen. Et niin.
Sen ansioista mulla on nyt pää helskutin kipee ollu koko päivän. Kun menin typeränä itkemään, se aiheuttaa mulla päänsärkyä. Luonnollisesti. Ja voi luoja, mie pieni ihminen olin vihanen, niin vihanen että...! Olin niin vihanen, niin puolustuskannalla, et istuin sohvannurkassa, kauimmassa nurkassa missä vaan pystyin, itkin ja tärisin. Kiesus, kun olin vihanen. Tai en ies vihanen, vaan niin vahvasti puolustuskannalla, et tärisin, ja sei ollu yhtään hauskaa.
Sitte kaiken muun ihanan hyvän ja upean lisäks mulla iski huono olo, sellanen et hetkenä minä hyvänsä sais juosta vessaan. Onneks se meni ohi, eikä tarvinnu pikavisiittii sinne tehä, mut silti.
Ja sitten tuli tänään yltiömassiivivaltava halu tehä kotarit. Siit on aikaa kun niit on viimeks halunnu tehä, mut mullei oo kunnollista aihetta olemassa, ja se tympii. Ja kaipaisin ehkä jonkun jelppii sen kaa, yksin en jaksais... Hethaa >8D
Yllämainittu näki kuulemma must untaki :'D Just pro, koska itekki näin siitä unta tossa joku aika sitten ^^
Phouh, luulis et tän päivän jälkeen ois paaljon sanottavaa, muttei oo. Oon kai liian väsyny kirjottaakseni nyt paljon mitään, joten ei muuta ku good night peoples!
torstai 17. syyskuuta 2009
Unkari, opintotuki ja siivoushommia
Tänään on ollu aika normaali päivä, noin loppujen lopuksi. Eilen tosin tuli taisteltua Kaislikon aikusten kanssa, vaihteen vuoksi. Mun pitäs saada siivottua se mun huone sellaseen kuntoon, et se kalpeais niille aikusillekkin, ei vaan mulle.
Ja muutenkin, just nyt tarttis tehä kaikki rastihommat mahollisimman tarkkaan. Jos kerran haluun mennä käymään Unkarissa, mun parhaan kaverin luona. Ehtona on, että hommat hoituu. Mulla on huomenna ruokavuoro, joten sen saa sillon. Täytyy kattoa, jos lauantaina laittas pyykkiä ja siivois sen huoneen. Käytävä ei kuulu mulle tällä viikolla, joten se on out.
Ilosiakin uutisia on, saan opintotukea! Sen 200€/kuukaus. Sillä rahalla painelen sitten Unkariin tapaan sitä frendii. Ajattelin myös käydä Fantsussa ostaan viimesen Il Gatto Sul Gn, ja sitäkin oon odottanu kauan.
Tavallaan oon kauheen väsyny nouseen joka aamu kuudelta, jotta ehtii kaheksaks kouluun. Mut toisaalta, en miillään jaksais vaihtaa koulua. En tunne Kaislikon ulkopuolelta Hyvinkäältä yhtään ketään, eli kaikki kaverit on täällä. Enkä oikeesti uskalla kovin helposti mennä puhumaan kenenkään kanssa. Ja kaiken muun kivan isäks vihdyn tässä koulussa. Olenhan mä aika väsyny joka päivän lopussa, enemminkin henkisesti kun fyysisesti. Mutta silti, ei kiinnosta koulun vaihtaminen ei.
Ja muutenkin, just nyt tarttis tehä kaikki rastihommat mahollisimman tarkkaan. Jos kerran haluun mennä käymään Unkarissa, mun parhaan kaverin luona. Ehtona on, että hommat hoituu. Mulla on huomenna ruokavuoro, joten sen saa sillon. Täytyy kattoa, jos lauantaina laittas pyykkiä ja siivois sen huoneen. Käytävä ei kuulu mulle tällä viikolla, joten se on out.
Ilosiakin uutisia on, saan opintotukea! Sen 200€/kuukaus. Sillä rahalla painelen sitten Unkariin tapaan sitä frendii. Ajattelin myös käydä Fantsussa ostaan viimesen Il Gatto Sul Gn, ja sitäkin oon odottanu kauan.
Tavallaan oon kauheen väsyny nouseen joka aamu kuudelta, jotta ehtii kaheksaks kouluun. Mut toisaalta, en miillään jaksais vaihtaa koulua. En tunne Kaislikon ulkopuolelta Hyvinkäältä yhtään ketään, eli kaikki kaverit on täällä. Enkä oikeesti uskalla kovin helposti mennä puhumaan kenenkään kanssa. Ja kaiken muun kivan isäks vihdyn tässä koulussa. Olenhan mä aika väsyny joka päivän lopussa, enemminkin henkisesti kun fyysisesti. Mutta silti, ei kiinnosta koulun vaihtaminen ei.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Sossuja, Star Warsia ja Painonpudotusta
Heh. Onnistuin eilen melkein myöhästymään sossupalaveristani. Mun piti siina khentoista maissa lähtee, et ehtisin kaheks Hyvinkäälle takas. Mut koska on eka jakso ja kaikki ykköset syö ekas vuoros, en tietenkään ehtiny syömään. Ekat nimittäin rynni samantien jonoon, niin että sen katoamiseen ois menny joku ainkin 20 minuuttia, ja mulla ei ollu aikaa odottaa sitä. Joten, lähin sitten kahvion kautta juna-asemalle.
Siellä oli tietenkin juna myöhässä, joten painelin huvin vuoksi läheiseen divariin, Poppa-Joehen. Oon siellä ihan pennusta pitäen käyny, joten paikka on tuttu. Harmittaa vaan, kun sielt ei enää löydy hyviä Rymä-X lehtiä... Niitä vanhempia ja paksumpia. Ja ne kaks mitkä oisin noin periaatteessa voinu ostaa, jo omistin. Oooh, Gambiitti on niin paras... <3
Löysin kuitenkin yhen Star Wars trilogian jonka ostin 12 eurolla. Nimittäin Han Solo trilogian, ja enkuks. Nyt oon jo ekan kirjan puolivälin tienoilla. Ja Han Solohan rokkaa ja lujaa. <3
Eilen kuitenkin siinä sossupalaverissa meni tunnin sijasta kaks tuntia, ja asiaa ois vielä riittäny kaheks tunniks lisää. Kun olen alkanu käyttäytymään vanhan mallin mukasesti, ja mun pitäs käyttäytyä jollain toisella, vähemmän vahingollisella tavalla. Mut kun alkaa turhauttaa, ja nousee niskakarvat pystyyn, ja vituttaa, nin kyllä älähänkin aika helposti, ja oon tympee, ja sitä ei sais niin paljon tapahtuu "syyttä suotta". Oon hankala lapsi, oon aina ollut.
Muuhta, nyt kun sais ekana painon pudotettua (tervepä terve eiliset karkit), niin oisin ainakin hetkellisesti hiukan paremmilla mielin. Se omn eka tavotteeni, kaikkein akuutein tällä hetkellä, ja se mikä häiritsee eniten. Se paino on hillunut nyt tuolla 91 kilon korvilla, ja se on rasittavaa kun se kertaalleen kävi jo 88,5 kilossa. Mutta ihmiset sanoo, et näytän hoikemmalta (ja tää päällä oleva paita ei enää kinttaa kainaloista), niin kai se pitää paikkansa. Lihasmassahan painaa enempi kun rasva. Ja tavotepainohan on 60 kiloa.
Ja miehän sinne pääsen. Ens vuoden puolella viimestään, ja tänä vuonna aion päästä alle 90 kilon ja pysyä siellä. Jotta näin.
Siellä oli tietenkin juna myöhässä, joten painelin huvin vuoksi läheiseen divariin, Poppa-Joehen. Oon siellä ihan pennusta pitäen käyny, joten paikka on tuttu. Harmittaa vaan, kun sielt ei enää löydy hyviä Rymä-X lehtiä... Niitä vanhempia ja paksumpia. Ja ne kaks mitkä oisin noin periaatteessa voinu ostaa, jo omistin. Oooh, Gambiitti on niin paras... <3
Löysin kuitenkin yhen Star Wars trilogian jonka ostin 12 eurolla. Nimittäin Han Solo trilogian, ja enkuks. Nyt oon jo ekan kirjan puolivälin tienoilla. Ja Han Solohan rokkaa ja lujaa. <3
Eilen kuitenkin siinä sossupalaverissa meni tunnin sijasta kaks tuntia, ja asiaa ois vielä riittäny kaheks tunniks lisää. Kun olen alkanu käyttäytymään vanhan mallin mukasesti, ja mun pitäs käyttäytyä jollain toisella, vähemmän vahingollisella tavalla. Mut kun alkaa turhauttaa, ja nousee niskakarvat pystyyn, ja vituttaa, nin kyllä älähänkin aika helposti, ja oon tympee, ja sitä ei sais niin paljon tapahtuu "syyttä suotta". Oon hankala lapsi, oon aina ollut.
Muuhta, nyt kun sais ekana painon pudotettua (tervepä terve eiliset karkit), niin oisin ainakin hetkellisesti hiukan paremmilla mielin. Se omn eka tavotteeni, kaikkein akuutein tällä hetkellä, ja se mikä häiritsee eniten. Se paino on hillunut nyt tuolla 91 kilon korvilla, ja se on rasittavaa kun se kertaalleen kävi jo 88,5 kilossa. Mutta ihmiset sanoo, et näytän hoikemmalta (ja tää päällä oleva paita ei enää kinttaa kainaloista), niin kai se pitää paikkansa. Lihasmassahan painaa enempi kun rasva. Ja tavotepainohan on 60 kiloa.
Ja miehän sinne pääsen. Ens vuoden puolella viimestään, ja tänä vuonna aion päästä alle 90 kilon ja pysyä siellä. Jotta näin.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Toinen Blogi
Aloitin nyt tänään toisen blogin, joka toimii unipäiväkirjana.
http://ihmislehmadreams.blogspot.com/
Varoitus: Saattaa sisältää VERY friikkiä tavaraa.
http://ihmislehmadreams.blogspot.com/
Varoitus: Saattaa sisältää VERY friikkiä tavaraa.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Juhlavaa Tunnelmaa
Eli lauantaina oli ne sen ah niin "rakkaan" mummon synttärit. Kai ne ihan jees oli, noin loppujen lopuks. Olin pukeutunu jne. Seisominen vaan otti jalkoihin kun oli aika korkeet korkkarit, enkä oo kovin tottunu niihin. Ja istuminen taas... siin mekos on jonkinlaiset luut, mut ne on aika lyhyet, joten ne otti just eikä melkeen mun rakkaisiin pikku vatsamakkaroihin. Mut, olin noin yleisesti ottaen ihan tyytyväinen. Kuva puhukoon puolestaan. Siinä on vasemmalta oikealle: Muori, Äiti, mie.
torstai 10. syyskuuta 2009
Uudet Tuulet Nyt Puhaltaa
Hahah, meenpäs sittenkin sinne Muorin synttäribileisiin. Enkä ollenkaan sen ihmisen takia, en, pois se minusta. Vaan koska.... koska voin vihdoin ja viimein laittaa vanhojenpuvun päälle! Oi onnea, oi autuutta! Viime vuonna kun jäi masennuksen takia vanhat väliin, ja nyt saan luvan kanssa leikkiä pientä prinsessaa!
Täytyy muistaa ottaa kaikki kiva mukaan, puvusta meikkeihin. Oi onnea.
Kaipa miekiin oon pohjimmiltani hiukan.... turhamainen. Rakastan nätteihin vaatteihiin pukeutumista, hiustenlaittoa... kaikkea.
I'll outshine you all!
Täytyy muistaa ottaa kaikki kiva mukaan, puvusta meikkeihin. Oi onnea.
Kaipa miekiin oon pohjimmiltani hiukan.... turhamainen. Rakastan nätteihin vaatteihiin pukeutumista, hiustenlaittoa... kaikkea.
I'll outshine you all!
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Minulla on Asiaa
Ja täällä taas.
Pitkä putki takana, flunssaa nimittäin. Olin tossa eilen aika kipiänä, omalla mittapuulla. Kuumettahan ei ollu, sitä mulle ei juur koskaan tule, mut kurkku oli kipee, korvat auttamattoman lukossa jne. Nyt on parempi, ja meen taas huomenna kouluun.
Meen nyt viikonloppuna äidin luo käymään. Lauantaina ois äidinäidin synttärit, se täyttää 60, mut mua ei oikeesti kiinnosta pisaraakaan mennä sinne. Istua enste jonkun nelja tai kuus tuntii autossa, kuunnella ja kattella sen kauhian omahyvästä naamaa, ja sit mokoma matka takas. Isoveli, pikkuveli ja isäkään ei mee. Pikkusiskosta ja sen isästä en tiä. Äiti menee sen nykysen miesystävän kanssa.
Oikiasti, tuntuu melkeen velvollisuudelta mennä, mut kun ei oikeesti KIINNOSTA. Se ei oo kovin hyvä ihminen ollu, tai ole vielkään. Lapsena asiaa ei ymmärtäny tai käsittäny ollenkaan, se oli vaan Muori, äidin äiti. Nyt, kun tietää millanen ihminen se on, millasia asioita se on tehny, nin en osaa enää olla sen kaa luontevasti. Se on ollu alkoholisti jo kun mun äiti oli lapsi, ja on edelleen. Ja ongelmahan ei Muorille ole olemassa, se on hys-hys. Yks pullo vielä. Ja miten äiti kerto, että se varasti kaikki äidin saamat synttärirahat viinaan...
Äidinisäkin kuoli tossa... viime syksynäkö se oli? En ees tiä millon hautajaiset pidettiin. En jäny itkemään perään. Viimeks näin sen joskus.... alle kymenvuotiaana. Ja oon nyt 19.
Ja ne asiat mitä se on tehny... Se oli väkivaltanen paska. Ite en muista muuta, ku et se keräs yöperhosii ja hio kiviä. Taiteellinen luonne, maalaskin kai. Sen vaimo halus ehdoin tahdoin antaa yhen maalauksen mulle. Nätti se oli, ei siin mitään. Mut mun mutsi pelkäs sitä niin paljon lapsena, et kusi housuunsa ku näki sen. Tästäkin oon mutsin kanssa jutellu, nyt kun oon vanhempi. Ja en tunne myötätuntoo koko äijää kohtaan.
Niinhän se on, ongelmat usein kasaantuu perheissä. Ja mullakin on periaatteessa kaksinkertanen riski jäädä koukkuun alkoholiin, kun kummaltakin puolelta sukua löytyy alkoholisteja. Että hiton kiva. En syytä mun vanhempia, en oo koskaan syyttänykkään. Ei se oo niiden vika, et niiden vanhemmat, mun isovanhemmat, on ollu juoppoja ja vastaavaa.
Mut sehän nyt ei tässä ole pääasia. En mene sinne synttäreille. Ei oikeasti kiinnosta. Ja tätähn en suoraan päin Muorin naamaa kehtaa sanoa. Paljon uskallan, tätä en.
Muutenkin, oon harvinaisen arka ihminen, tietyssä mielessä. Sellaset, jotka ei mua tunne, ei sitä todennäkösesti uskois. Mut tietynlaisessa seurassa meen hiljaseks, ja jään jonnekkin sivulle tarkkailemaan tilannetta. Ellei joku tuu puhumaan mulle, en mä puhu niille. Ne, jotka mut tuntee, tietäänkin tämän hyvin. Niin ristiriitasta se kun onkin.
Mutta.... mu perusongelmani taitaa kuitenkin olla se, etten oikeen osaa pohtia asioita. Munkin aknnattais varmaan mennä terapiaan, mut pelkään vaan, että tukkisin turpani harvinaisen tiukasti siellä. Ja että kun puhun kavereiden kanssa, ronttaan kaiken niiden niskaan. Ja tässä kun nyt on lukenut taas muiden blogimerkinnät, herää kaks kysymystä; Välittääkö muut musta? Välitänkö mä muista, oikeasti? Tota jälkimmäistä pohdin aina aika ajoin, jos sitä voi pohtimiseks sanoa. Se välähtää mielessä, ja on sitten poissa.
Oikeestaan, todennäkösesti kaikki pohtii, välittääkö muut niistä. Nykyään on niin karmivan vaikee luottaa ihmisiin. Munkaan elämässä ei nyt oo kun kaks ystävää, joiden kanssa riitelen, ihan oikeesti kunnolla. Ooon eri mieltä, äksähdän, tympäännyn, mutten riitele, tai suutu ihan oikeesti kunnolla. Voin väittää, ettei oikeestaan kukaan mun nykysistä koulukavereista oo nähny mua kunnolla suuttuneena, ja kaipa se et uskaltaa riidellä on jonkinlainen luottamuksen merkki mun puolelta. Mun yks ongelma on, etten oikeesti, pohjimmiltani luota ihmisiin, vaik saan ne tuntee olonsa sellaseks et luottasin.
Mutta, välitänkö MÄ muista? Vaikeempi kysmys. Mun perheessä kulkee sekä ADHDta, että autismia. Ja autismin oireitahan on kykenemättömyys ymmärtämään toisten ihmisten tunnetiloja. Mutta, mä olen ilmeisesti empaattinen ihminen. Mä itken helposti, luin sitte kirjaa, katoin leffaa tai kuuntelin kaverin ongelmia.
Mut... aina aika ajoin, tuntuu siltä, et mä käyttäsin mun ystäviä hyväks. Ja sillon tuntuu pahalta. En luota täysin, sataprosenttisesti edes mun parhaisiin ystäviin. Tai puhu niille asioista, niin paljon kun ne mulle. Jotenkin tulee niin kauhean ristiriitanen olo, kun itkee sen takia, ettei voi auttaa jotain itelleen tuntematonta, ja toisaalta tuntuu et käyttää parhaita ystäviään hyväks. En ite tiä mitä ne ajattelee, kumpikaan ei lue blogeja, tai ainkaan tiedä mun blogin olemassaolosta.
Tuntuu, et oisin halpamainen, kauhea ihminen.
Ja nyt ahistaa, enkä tiä mitä tehä.
Mitä mulle vielä tapahtuu?
Mä pelkään tulevaisuutta, kuollakseni.
Miksen osaa luottaa? Ja miks saan ihmiset luottaan itteeni niin kamalan paljon? Sellasetki, jotka oon tuntenu vasta vähän aikaa? MIKSI, miksi muhun luotetaan? Kun en itekkään luota itteeni?
Pitkä putki takana, flunssaa nimittäin. Olin tossa eilen aika kipiänä, omalla mittapuulla. Kuumettahan ei ollu, sitä mulle ei juur koskaan tule, mut kurkku oli kipee, korvat auttamattoman lukossa jne. Nyt on parempi, ja meen taas huomenna kouluun.
Meen nyt viikonloppuna äidin luo käymään. Lauantaina ois äidinäidin synttärit, se täyttää 60, mut mua ei oikeesti kiinnosta pisaraakaan mennä sinne. Istua enste jonkun nelja tai kuus tuntii autossa, kuunnella ja kattella sen kauhian omahyvästä naamaa, ja sit mokoma matka takas. Isoveli, pikkuveli ja isäkään ei mee. Pikkusiskosta ja sen isästä en tiä. Äiti menee sen nykysen miesystävän kanssa.
Oikiasti, tuntuu melkeen velvollisuudelta mennä, mut kun ei oikeesti KIINNOSTA. Se ei oo kovin hyvä ihminen ollu, tai ole vielkään. Lapsena asiaa ei ymmärtäny tai käsittäny ollenkaan, se oli vaan Muori, äidin äiti. Nyt, kun tietää millanen ihminen se on, millasia asioita se on tehny, nin en osaa enää olla sen kaa luontevasti. Se on ollu alkoholisti jo kun mun äiti oli lapsi, ja on edelleen. Ja ongelmahan ei Muorille ole olemassa, se on hys-hys. Yks pullo vielä. Ja miten äiti kerto, että se varasti kaikki äidin saamat synttärirahat viinaan...
Äidinisäkin kuoli tossa... viime syksynäkö se oli? En ees tiä millon hautajaiset pidettiin. En jäny itkemään perään. Viimeks näin sen joskus.... alle kymenvuotiaana. Ja oon nyt 19.
Ja ne asiat mitä se on tehny... Se oli väkivaltanen paska. Ite en muista muuta, ku et se keräs yöperhosii ja hio kiviä. Taiteellinen luonne, maalaskin kai. Sen vaimo halus ehdoin tahdoin antaa yhen maalauksen mulle. Nätti se oli, ei siin mitään. Mut mun mutsi pelkäs sitä niin paljon lapsena, et kusi housuunsa ku näki sen. Tästäkin oon mutsin kanssa jutellu, nyt kun oon vanhempi. Ja en tunne myötätuntoo koko äijää kohtaan.
Niinhän se on, ongelmat usein kasaantuu perheissä. Ja mullakin on periaatteessa kaksinkertanen riski jäädä koukkuun alkoholiin, kun kummaltakin puolelta sukua löytyy alkoholisteja. Että hiton kiva. En syytä mun vanhempia, en oo koskaan syyttänykkään. Ei se oo niiden vika, et niiden vanhemmat, mun isovanhemmat, on ollu juoppoja ja vastaavaa.
Mut sehän nyt ei tässä ole pääasia. En mene sinne synttäreille. Ei oikeasti kiinnosta. Ja tätähn en suoraan päin Muorin naamaa kehtaa sanoa. Paljon uskallan, tätä en.
Muutenkin, oon harvinaisen arka ihminen, tietyssä mielessä. Sellaset, jotka ei mua tunne, ei sitä todennäkösesti uskois. Mut tietynlaisessa seurassa meen hiljaseks, ja jään jonnekkin sivulle tarkkailemaan tilannetta. Ellei joku tuu puhumaan mulle, en mä puhu niille. Ne, jotka mut tuntee, tietäänkin tämän hyvin. Niin ristiriitasta se kun onkin.
Mutta.... mu perusongelmani taitaa kuitenkin olla se, etten oikeen osaa pohtia asioita. Munkin aknnattais varmaan mennä terapiaan, mut pelkään vaan, että tukkisin turpani harvinaisen tiukasti siellä. Ja että kun puhun kavereiden kanssa, ronttaan kaiken niiden niskaan. Ja tässä kun nyt on lukenut taas muiden blogimerkinnät, herää kaks kysymystä; Välittääkö muut musta? Välitänkö mä muista, oikeasti? Tota jälkimmäistä pohdin aina aika ajoin, jos sitä voi pohtimiseks sanoa. Se välähtää mielessä, ja on sitten poissa.
Oikeestaan, todennäkösesti kaikki pohtii, välittääkö muut niistä. Nykyään on niin karmivan vaikee luottaa ihmisiin. Munkaan elämässä ei nyt oo kun kaks ystävää, joiden kanssa riitelen, ihan oikeesti kunnolla. Ooon eri mieltä, äksähdän, tympäännyn, mutten riitele, tai suutu ihan oikeesti kunnolla. Voin väittää, ettei oikeestaan kukaan mun nykysistä koulukavereista oo nähny mua kunnolla suuttuneena, ja kaipa se et uskaltaa riidellä on jonkinlainen luottamuksen merkki mun puolelta. Mun yks ongelma on, etten oikeesti, pohjimmiltani luota ihmisiin, vaik saan ne tuntee olonsa sellaseks et luottasin.
Mutta, välitänkö MÄ muista? Vaikeempi kysmys. Mun perheessä kulkee sekä ADHDta, että autismia. Ja autismin oireitahan on kykenemättömyys ymmärtämään toisten ihmisten tunnetiloja. Mutta, mä olen ilmeisesti empaattinen ihminen. Mä itken helposti, luin sitte kirjaa, katoin leffaa tai kuuntelin kaverin ongelmia.
Mut... aina aika ajoin, tuntuu siltä, et mä käyttäsin mun ystäviä hyväks. Ja sillon tuntuu pahalta. En luota täysin, sataprosenttisesti edes mun parhaisiin ystäviin. Tai puhu niille asioista, niin paljon kun ne mulle. Jotenkin tulee niin kauhean ristiriitanen olo, kun itkee sen takia, ettei voi auttaa jotain itelleen tuntematonta, ja toisaalta tuntuu et käyttää parhaita ystäviään hyväks. En ite tiä mitä ne ajattelee, kumpikaan ei lue blogeja, tai ainkaan tiedä mun blogin olemassaolosta.
Tuntuu, et oisin halpamainen, kauhea ihminen.
Ja nyt ahistaa, enkä tiä mitä tehä.
Mitä mulle vielä tapahtuu?
Mä pelkään tulevaisuutta, kuollakseni.
Miksen osaa luottaa? Ja miks saan ihmiset luottaan itteeni niin kamalan paljon? Sellasetki, jotka oon tuntenu vasta vähän aikaa? MIKSI, miksi muhun luotetaan? Kun en itekkään luota itteeni?
Why
have I
been sealed away?
My soul
long gone mad
Alone, so
alone
My own
darkness
deep within
Watch out
for the broken glass
from the broken heart that
makes your soul bleed
Don't let my tainted soul reach for you
For all I hold is
sorrow
and longing so deep
it'll drive you off the edge
Too passionate for anyone to hold down
So
alone
torstai 3. syyskuuta 2009
Väsymys ja Animaatiokurssi
Tänäänkin on ollut taas kaikenlaista. En olis millään jaksanu nousta taas aamukuudelta ylös, mutten viittiny ottaa toista poissaoloo äikästä. Ja seki äikäntunti oli aika turha mun kannalta... ihmiset väitteli, eikä siinä ollu mitään tekemistä.
Tänään on myös kuviksen animaatiokurssia. Täytyy viimeistellä taustat ja sen jälkeen alkaa ite animaatiota tekemään. Idea on mulla ihan ok, mutten jaksaisi ettii siihen äänii tai mitään vastaavaa.
Ratkesin taas tänään ostamaan karkkiakin. Mun karkkipäivä on periaatteessa keskiviikkosin, eikä muulloin sais ostaa. Oikeutin sen sitte sillä, et olin eilen liian kipee ostaakseni mitään. Tosin, aikuset kävi ostaan meille limut. Sain 1.5 litran Sprite-pullon. se riittänee johonkin viikonloppuun ainakin.
Viikonloppuna joudun muutenkin siivoomaan. Kauhee duuni, enkä ehi käymään oikeen missään. Pikkusiskon isäkin kysy mua kissaa vahtimaan, sillä ois ollu menoa, mutten voi! Rasittavaa tämmönen.
Muuhta, ei mulla tällä kertaa ole mitään sen suurempaa ja mahtavampaa sanottavaa ollenkaan.
Tänään on myös kuviksen animaatiokurssia. Täytyy viimeistellä taustat ja sen jälkeen alkaa ite animaatiota tekemään. Idea on mulla ihan ok, mutten jaksaisi ettii siihen äänii tai mitään vastaavaa.
Ratkesin taas tänään ostamaan karkkiakin. Mun karkkipäivä on periaatteessa keskiviikkosin, eikä muulloin sais ostaa. Oikeutin sen sitte sillä, et olin eilen liian kipee ostaakseni mitään. Tosin, aikuset kävi ostaan meille limut. Sain 1.5 litran Sprite-pullon. se riittänee johonkin viikonloppuun ainakin.
Viikonloppuna joudun muutenkin siivoomaan. Kauhee duuni, enkä ehi käymään oikeen missään. Pikkusiskon isäkin kysy mua kissaa vahtimaan, sillä ois ollu menoa, mutten voi! Rasittavaa tämmönen.
Muuhta, ei mulla tällä kertaa ole mitään sen suurempaa ja mahtavampaa sanottavaa ollenkaan.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Tämä päivä oli huono päivä
Joopas, meinasin heti alkajaiksi kirjotta "päivä" "päivän" sijaan. Hauskaa niille jotka asiaa ymmärtää.
Siis, tänään jouduin taas heräämään kuudelta aamulla. Ja vain koska mentiin YHn ryhmän kanssa käräjäoikeuteen urkkimaan toisten asioita. Ilman sitä ei olis tarttenu herää ennen kaheksaa. Sielläki meni sen kaks tuntii, jonka jälkee mulla ois ollu bilsaa, mut koska ykkösille pidettiin nahkiaiset sitäkää ei ollu. En jaksanu ees koko nahkiaisiin mennä, menin koneelle dataan ja painuin sitte käymään vanhassa lastenkodissa. Muuten ois ollu ihan mukavaa, mut mun pää on ollu siit käräjäoikeudest asti kipee, niin maan perhanan kipee, et oon ollu ku persiille ammuttu karhuparka.
Tällä nimenomasella hetkellä muutenkin jaksaminen vähän finaalissa. Just nyt ei oikeesti jaksais mitään päänsärkyjä, kipeekstulemisia, kuuden aamuja koulussa, nalkuttavia maikkoja tai ylipäätänsä MITÄÄN. Henkinen painekki on aika rankkaa, eikä mulla sillai loppujen lopuks oo oikeen ketään jolle tilittää. Paitsi tietenkin tänne kaiken kansan ihailtavaks ja kommentoitavaks. Näinpä näin. Täytyy pohtia myös sitä, tarviiko alottaa terapia tässä jossain välis. Se nykynen heebo jolle käyn puheleen ei oikeestaan oo terapeutti, vaan sossu, jolla on vähän terapiakoulutusta.
Toisaalta, nää fiilistelyt on varmaan aika tiukkaan luettavissa mun päänsäryn syyks. Jeps, syytetään sitä kauheeta ilkiötä asiasta. Näin tehdään.
Siis, tänään jouduin taas heräämään kuudelta aamulla. Ja vain koska mentiin YHn ryhmän kanssa käräjäoikeuteen urkkimaan toisten asioita. Ilman sitä ei olis tarttenu herää ennen kaheksaa. Sielläki meni sen kaks tuntii, jonka jälkee mulla ois ollu bilsaa, mut koska ykkösille pidettiin nahkiaiset sitäkää ei ollu. En jaksanu ees koko nahkiaisiin mennä, menin koneelle dataan ja painuin sitte käymään vanhassa lastenkodissa. Muuten ois ollu ihan mukavaa, mut mun pää on ollu siit käräjäoikeudest asti kipee, niin maan perhanan kipee, et oon ollu ku persiille ammuttu karhuparka.
Tällä nimenomasella hetkellä muutenkin jaksaminen vähän finaalissa. Just nyt ei oikeesti jaksais mitään päänsärkyjä, kipeekstulemisia, kuuden aamuja koulussa, nalkuttavia maikkoja tai ylipäätänsä MITÄÄN. Henkinen painekki on aika rankkaa, eikä mulla sillai loppujen lopuks oo oikeen ketään jolle tilittää. Paitsi tietenkin tänne kaiken kansan ihailtavaks ja kommentoitavaks. Näinpä näin. Täytyy pohtia myös sitä, tarviiko alottaa terapia tässä jossain välis. Se nykynen heebo jolle käyn puheleen ei oikeestaan oo terapeutti, vaan sossu, jolla on vähän terapiakoulutusta.
Toisaalta, nää fiilistelyt on varmaan aika tiukkaan luettavissa mun päänsäryn syyks. Jeps, syytetään sitä kauheeta ilkiötä asiasta. Näin tehdään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)