Kuka minä olen?

Itsestään huomaa aika ajoin erilaisia asioita. Hyviä, pahoja ja ihan vaan outoja, ja kaikkea siltä väliltä.

Asun nyt vammaiskuntoutuspalveluyksikössä (mikä sanahirviö!), ja joudun tekemään asiakassuunnitelmia ja vastaavia missä mietitään mm. voimavaroja, ongelmakohtia ja keinoja niiden hoitamiseen. Niiden yhteydessä olenkin nyt huomannu itsestäni erilaisia asioita.

Taustaa niille jotka eivät tiedä:

Muutin Hyvinkäältä tukikoti Kaislikosta asumispalveluykiskkö Satakieleen, joka on vammaiskuntoutuspalvelu. Täällä maksan vuokraa 37 neliön yksiöstä jossa asun kohtuullisen itsenäisesti. Saan osan ruoasta nk. "yleisistä tiloista", missä on kanslia ja henkilökuntaa paikalla 24/7. Jos en kävisi koulua, joutuisin Satakielen järjestämään työnkaltaiseen hommaan. Tuskin tulen asumaan tässä kahta vuotta pidempään, ja useimmat ovat asuneet tässä yli viisi vuotta, joku on asunut kymmenenkin vuotta.

Mutta asiaan.

EN juuri ihmeellisen paljon phdiskele itseäni ja elämääni itsekseni tai itsenäisesti. Tai hirveästi muitakaan asioita. Silti minulla on paljon mielipiteitä asioista, ja kykenen vieläpä perustelemaan ne hyvin. Miten tähän päästään?

Yksi on alitajunta. Ilmeisesti alitajuntani toimii ylikierroksilla, varsinkin kun nukun. Lopputulos on harvinaisen levottomat yöunet, ja riittämättömältä tuntuva lepo vaikka olisi nukkunut koko 8 tuntia. Alitajuisesti siis työstän asioita ja mielipiteitä niistä.

Toisen huomasin vasta eilen. Pohdin asioita ääneen, tarvitsen kuuntelijan, ja mahdollisesti kyselijän. En itsekään oikein vielä ymmärrä tätä oivallusta... mutta ilmeisesti ainakin osittain työstän ajatuksiani asioista, omaa kuvaani itsestäni ja ympäristöstäni puhumalla. En ole kovinkaan hyvä aktiivisesti ja tietoisesti ajattelemaan asioita, se turhan usein katkeaa johonkin ajatukseen jostain aivan muusta joka vie huomion. Mutta kun täällä, kun tein hoitajan kanssa asiakassuunnitelmaa, jouduin kertomaan itse itsestäni, vahvuuksistani, heikkouksistani, huomasin samalla pohtivani asioita ääneen. Olin paljon äänessä.

Itse asiassa, koko tämän jutun kirjoittaminen on hankalaa.

Mitä tästä kaikesta voin päätellä? Ekä nukkuisin paremmin ja levollisemmin jos pääsisin keskusteluyhteyteen ammatti-ihmisen kanssa. Ei siis vain tämän paikan työntekijöiden; he ovat tavallaan "liian lähellä". Vaan joku jonka tapaisi vaikka kerta viikkoon. Tosin, toivoa sopii että henkilökemiat osuvat yhteen.

Mutta kaikkein eniten tämä on valtaisan hämmentävää. Vasta nyt alan huomata kuka itse olen, missä olen ja minne haluan mennä.

Ja jotenkin se on.... valtavan pelottavaa.

Rahat on loppu

Mikä on lopputulos kun yhdistetään minimaaliset tulot, kaks eläinlääkärikäyntiä ja vuokranmaksu? Se että vuokraan ei ole varaa.

Kakaralla oli pissimisvaikeuksia selvästi, ja jouduin sen viemään lääkäriin. Well, no problemo, 112 euroa lasku ja lääkkeitä naamariin. Sitten noin kahen viikon päästä, taas sillä on pissivaikeuksia. Eikun uudestaan lekuriin. Ja sinne humahti 150 euroa + lääkkeisiin rahaa. Ja mikä on lopputulos? Noin 100 euroa puuttuu vuokrasta. Hurraa. Ja isäkin on hiukan miinuksilla eikä voi lainata.

Niin, ja en mie tän ansiosta päässy Animeconiin 2011 myöskään.

Nyt kun sais jostain piereskeltyä rahaa...

Niin se kai menee:

Rahat on loppu, mutta

Rahat on loppu, mutta

Myydään Volvo

Paitsi ettei mulla ole Volvoa, vaan nukke. URGH. Saisin siitä about 140 euroa, ainakin.

Oli pula, pula, pula

Oli raha, raha, raha

Oli raha, oli pula

Oli pula-raha, raha-pula

Muutto, muutos

Jaahas.

En ole kovin paljoa viime aikoina tänne rustaillu. Ensinnäkin, en ole päässyt koneelle ja sen jälkeen oon ollut liian busy muuton kanssa. Nyt asun uudessa kämpässä ja pitäs saada tavarat paikalleen. Helpommin sanottu kun tehty, khyl... Ottaen huomioon mun tavaran paljouden.

Enemmän nyt ärsyttää kyllä se, että ruokavalioni on taas kussu ja pahasti. Alotin karppaamisen tossa ehkä kuukaus, vähän reilu, sitten, ja pudotin kahessa viikossa kolme kiloa. Mutta, nyt kun asun uudessa mestassa ja syön muiden kanssa aamupalaa joudun syömään samoja kuin ne, aka paljon hiilareita joita yritän välttää. Leipää, perunaa, makaroonia... Ja sen huomaa. Muutin tänne maanantaina, ja jo nyt mun vatsa huutaa ja valittaa. Huomaa kyllä et karppaus sopii mun vatsaparalle paljon paremmin kuin ihan tavallinen ruokavalio. Ja pelkään että mun paino alkaa taas nousta. Ja sitä en todellakaan toivo.

Justiinsa nyt istun mun kämpillä ja koetan selvitä tästä kuumuudesta hengissä. Tossa jonkun ajan päästä lähden serkun synttäreille (ja toivottavasti muistan ottaa sen kypärän jonka sinne unohdin mukaan kun lähen!). Kaupassakin pitää sitte käydä, ostaa maitoa nyt ainakin, ehkä muutaki. Ja sitte pitää etsiä kaikki laskut ja maksaa ne. Oh so fun.

Onneks senään jo 16 päivä saa tietää mihin pääsee opiskelemaan. Vois sitten ryhtyä opintotukea anomaan.... Vien tänään asumistukihakemuksenkin postiin. Mutta jotain pitäs kyllä kesäkskin keksiä. Töitä tai jotain järkevää puuhaa.

Ohi On

YOT ON OHI!!!! Hurraaa! Ja sitten vielä ne ruotsinkurssit... kele.... Duh. Anywayyy, oon menossa jossain kohtaa ennen toukokuun loppua äidin kanssa Tallinaan, jeee :D Joo, ja en siis ole tätä kirjottaessani väsyny tai mitään, en. Asiaan. Saatan ens kesänä muuttaa, riippuen Kirkkonummen kunnasta, ehkä Kiloon. Se tietäs, että ehtisin nähä kaikkia rakkaita ihmisiä useammin kun nyt näen! Ja vaikka pääsisin edes Keravalle, näkisin silti useemmin populoita, on se sen verta lähempänä kun Hyvinkää kuitenkis. Niin, ja sain eilen mun koneen takas. Mutten saa käyttää sitä kuin viikonloppusin, joten se siitä :P

Kuinka hankkitua eroon puhelinmyyjistä

Kuinka moni inhoakaan puhelinmyyjien jatkuvia soittoja! Niiden lopettamiseen on kuitenkin keinonsa - ne vain pitää osata.

Aina kannattaa muistaa: puhelinmyyjälle räyhääminen ei oikeasti auta mitään. Ilkeily saa vain heidänkin päivänsä piloille. Ja kannattaa muistaa, että he soittavat aika monelle sen yhden päivän aikana!

Nopein keino päästä juuri sillä hetkellä olevasta puhelusta on sanoa olevansa pahassa paikassa. Silloin myyjä pahoittelee ja sanoo soittelevansa paremmalla ajalla. Ja ta-daa! Olet päässyt tästä puhelusta eroon. Mutta he soittavat uudestaan.

Jos kyseinen, tarjottu tuote ei vain kiinnosta, on tehkkaampiakin keinoja kuin jatkuvasti lyödä luuria korvaan. Puhelinmyyjillä, ainakin osalla, on soittolista, jonka mukaan he soittavat ja johon he tekevät merkintöjä.
Pointtina onkin se, ettei myyjä voi tehdä merkintää siitä ettet tilaa, ELLET kuuntele tarjousta loppuun. Jos siinä vaiheessa vielä kieltäydyt, pitäisi myyjän tehdä soittolistaansa merkintä ja tämän tuotteen osalta tältä firmalta soittojen loppua.

Jos haluat kaikkien soittojen kaikista firmoista loppuvan... niin on olemassa palveluja, jotka estävät numerosi antamisen soittofirmoille. Jos siitä huolimatta, että olet hankkinut eston viimeisen puolen vuoden aikana, saat soiton, se on todennäköisesti vahinko.
Ja näissä kannattaa muistaa, että estot usein joutuu uusimaan ajoittain.