On ollu taas vähän normaalia masentuneempi olo viime aikoina. En oo oikeen koulussa jaksanu ja nukkuminen on ollu tosi heikkoa. Mut ehkä se johtuu noista yoista, jonkun verran stressaan niitä tällä hetkellä. Väsymys on ehkä pahinta.
On ollu kanssa aika turhauttavaa, kun ei ole voinu kaikkia ideoitaan testailla kankaiden kaa kun ei ole mallinukkea. Ja ne taas maksaa aika hävyttömän paljon. Köyhän ei parane edes haaveilla niistä. Haluisin kanssa poljettavan ompelukoneen. Jostain syystä ne viehättää mua valtavasti.
Sen jälkeen kun täytin kakskyt on tuntunu asiat menevän aika riemukasta persliukua alamäkeen. En oo jaksanu tehä mitään, en oikeen ees asioita mistä pidän. Ja se ei ole hyvä.
Osasyy siihen etten oikeen oo jaksanu mitään, lienee kai se, että tuntuu ettei mikään kuitenkaan onnistu. Kaislikossakin on ahistavia tilanteita, kun sinne tulee välillä työharjotteluun opiskelijoita, jotka on suunnilleen samanikäsiä kun minä. Ja mä olen asukkina siellä! Sellanen syö pikkasen omanarvontuntoa.
Ja samoin paino. Liekö syy vai seuraus masennukseen, mutta se on lähteny taas nousuun. Ja mulla on jo olul pidempään sellanen tunne, etten vaan jaksa taistella sen kaa, etten saa aikaseks vaikka haluisin, ja että kaikki mun hyvät päätökset elämän muuttamisesta, nopeesti tai hitaasti, raukee heti kun pitäs alottaa.
Nyt ei mee ihan putkeen.
Mä en haluis edes ajatella koko asiaa. Mut on pakko. Se vaan on niin valtavan ahistavaa. Kaikki langat vaan luisuu käsistä, yhestä saa kiinni niin kolme muuta putoo.
Mitä mä voisin ees tehä?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste painonpudotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste painonpudotus. Näytä kaikki tekstit
maanantai 31. tammikuuta 2011
perjantai 13. elokuuta 2010
Tikusta Asiaa
Tällä hetkellä istun koulun koneella tappamassa aikaa. On nimittäin hypäri just nyt.
Asiat meinaa taas alkaa mennä aika hektisiks. On koulua, YOihin lukua, koirien ulkoilutusta, Kaislikon töitä... Ja täytän 20.
Missä välissä sitä ehtii tekemään yhtään mitään?
Voisin muuten lopettaa sen koiranulkoiutuksen, mutta a), siitä saa rahaa ja b), siitä saa liikuntaa. Mulle molemmat tulee tosiaan tarpeeseen. Paino on saatava putoamaan. Sen huomaa kyllä kun menee tuolla koirien kanssa, ettei ole kovin kunnossa. Koira menisi vaikka kuinka lujaa ja ite hengästyy perässä. Hankalaahan se sillai on.
Ja nyt oon vielä huomannu omaavani hävyttömän kalliin maun. Huomasin tossa yhdessä vanhan tavaran liikkeessä käydessäni aivna upean 20-luvun kirjahyllyn vitriineillä ja laatikostolla. Rakastuin. Ja hintakin on "vaatimattomat" 1000€.
Sitten menin ja innostuin haluamaan helmalakanan. Ei ehkä ihan sellasta kun tossa kuvassa, mutta siitä saa idean mitä meinaan. TAHDOOON!!! Ikävää tässä on se, että nekin tuppaa maksamaan ihan muikeasti.
Muutenkin on pientä sisutuskärpäsen puremaa mulla liikkeellä ollut. Sain hankittua sen kimonon, huutonetistä, ja se roikkuu nyt seinällä (laitan kuvan myöhemmin). Sängyn yläpuolelle laitettiin. Ja nyt haluun muuttaa koko huonetta. Turhauttavaa on se, että se on niin pieni ja hankalan muotoinen, ettei siellä voi huonekaluja siirrella oikeastaan ollenkaan. Muutokset oisi justiinsa seinäkoristeissa ja siivousasteessa. Siis, minä, haluan siivota sen kämpän! O__O Jo on aikoihin eletty!
Ja se taas tarkottaa, että ylimääräisestä tavarasta on päästävä eroon. Piste. Asialle ei voi oikeestaan mitään. Joten, mun on karaistava itteni ja luovuttava sellaisesta, mitä en enää käytä, mistä en välitä, ja mikä ei ole esillä ollakseen säilyttämisen arvonen. Eikä pelkästään koriste-esineitä. Myös muuta tavaraa, vaatteita ja vastaavaa, sekä mun kammottavan kokoinen varasto piirrustuksia, paperia ja silppua. Kaikkea en suostu laittamaan roskiin, joten yritän varmaankin myydä joillekkin joitain. Ja ne jotka ei myy, voin aina antaa.
Sen lisäksi innostuin, taas vaihteen vuoksi, ompelusta. Erityisesti vanhoista puvuista. Lainasin kirjastosta kaksi kirjaa, joissa on vanhanaikaisten pukujen ompeluohjeita, kuvia ja vastaavaa. Ja olen kanssa piirrelly niitä. Hankalaa on, että kankaat niihin maksaa hemmetisti, ja en vielä luota niin kovasti omiin ompelutaitoihini. Joten voisin harjoitella tekemällä niitä nukenvaatteita, tai siis BJD-vaatteita. Ja myydä niitä. Ehkä saisin sitten ostettua vihdoin ja viimein pikuveljen tinylle peruukin ja sopivaa kangasta vaatteita varten. Ja Herralle haluaisin villapaidan palmikoilla, mutta kun en osaa neuloa :O
Nyt kuitenkin on kiireempiäkin asioita. Kuten bilsan YOihin luku. Ja ruotsin opettelu. Ja matikan petraaminen. Ja ittensä pitäminen kasassa. Ja huoneen siivoaminen.
Asiat meinaa taas alkaa mennä aika hektisiks. On koulua, YOihin lukua, koirien ulkoilutusta, Kaislikon töitä... Ja täytän 20.
Missä välissä sitä ehtii tekemään yhtään mitään?
Voisin muuten lopettaa sen koiranulkoiutuksen, mutta a), siitä saa rahaa ja b), siitä saa liikuntaa. Mulle molemmat tulee tosiaan tarpeeseen. Paino on saatava putoamaan. Sen huomaa kyllä kun menee tuolla koirien kanssa, ettei ole kovin kunnossa. Koira menisi vaikka kuinka lujaa ja ite hengästyy perässä. Hankalaahan se sillai on.
Ja nyt oon vielä huomannu omaavani hävyttömän kalliin maun. Huomasin tossa yhdessä vanhan tavaran liikkeessä käydessäni aivna upean 20-luvun kirjahyllyn vitriineillä ja laatikostolla. Rakastuin. Ja hintakin on "vaatimattomat" 1000€.
Sitten menin ja innostuin haluamaan helmalakanan. Ei ehkä ihan sellasta kun tossa kuvassa, mutta siitä saa idean mitä meinaan. TAHDOOON!!! Ikävää tässä on se, että nekin tuppaa maksamaan ihan muikeasti.
Muutenkin on pientä sisutuskärpäsen puremaa mulla liikkeellä ollut. Sain hankittua sen kimonon, huutonetistä, ja se roikkuu nyt seinällä (laitan kuvan myöhemmin). Sängyn yläpuolelle laitettiin. Ja nyt haluun muuttaa koko huonetta. Turhauttavaa on se, että se on niin pieni ja hankalan muotoinen, ettei siellä voi huonekaluja siirrella oikeastaan ollenkaan. Muutokset oisi justiinsa seinäkoristeissa ja siivousasteessa. Siis, minä, haluan siivota sen kämpän! O__O Jo on aikoihin eletty!
Ja se taas tarkottaa, että ylimääräisestä tavarasta on päästävä eroon. Piste. Asialle ei voi oikeestaan mitään. Joten, mun on karaistava itteni ja luovuttava sellaisesta, mitä en enää käytä, mistä en välitä, ja mikä ei ole esillä ollakseen säilyttämisen arvonen. Eikä pelkästään koriste-esineitä. Myös muuta tavaraa, vaatteita ja vastaavaa, sekä mun kammottavan kokoinen varasto piirrustuksia, paperia ja silppua. Kaikkea en suostu laittamaan roskiin, joten yritän varmaankin myydä joillekkin joitain. Ja ne jotka ei myy, voin aina antaa.
Sen lisäksi innostuin, taas vaihteen vuoksi, ompelusta. Erityisesti vanhoista puvuista. Lainasin kirjastosta kaksi kirjaa, joissa on vanhanaikaisten pukujen ompeluohjeita, kuvia ja vastaavaa. Ja olen kanssa piirrelly niitä. Hankalaa on, että kankaat niihin maksaa hemmetisti, ja en vielä luota niin kovasti omiin ompelutaitoihini. Joten voisin harjoitella tekemällä niitä nukenvaatteita, tai siis BJD-vaatteita. Ja myydä niitä. Ehkä saisin sitten ostettua vihdoin ja viimein pikuveljen tinylle peruukin ja sopivaa kangasta vaatteita varten. Ja Herralle haluaisin villapaidan palmikoilla, mutta kun en osaa neuloa :O
Nyt kuitenkin on kiireempiäkin asioita. Kuten bilsan YOihin luku. Ja ruotsin opettelu. Ja matikan petraaminen. Ja ittensä pitäminen kasassa. Ja huoneen siivoaminen.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Väsyttääkö?
Väsymys on rasittavaa. Jatkuva väsymys vielä rassaavampaa. Ja iske siihen sitte kuudelta ylös-aamut. Erittäin rasittavaa.
Varsinkin kun on vaan yks tunti.
Tapaan tossa välissä yhen ihmisen pitkästä aikaa, syön koululla ja meen sitte Marden kaa taluttaa Nemiä <3
Sen jälkeen, en tiiän. Kai yritän tappaa aikaa. Käyn kirjastossa, tai jotain. Konettakaan ei voi avaa, niin en voi kirjottaa Randomia tai mun ja Ewwun tekstiä. Randomia on kyllä kieltämättä helpompi kirjottaa, siinä kun kaikki lyödään lekkeriks. Ja nyt kun sain Open Officenki.
Voi olla, että mennään lauantaina Iskun kaa vaateostoksille. Molemmilla on vaihteen vuoks rahaaki sellaseen. Sellanen 200€ kummalki, näin käsitin. Se vähän riippuu ilmeisesti Iskun jonkun kaverin suunnitelmista. Jos ne menee johki yhes, niin sitte mun täytyy kehittää lauantaille jotain muuta puuhaa, siivota (iyh) tai jotain vaikka. Todennäkösesti siivota. Sunnuntaihin mennessä pitäs saada työpötä inhimillisempään kuntoon, ainakin aikusten mielestä. Mietin vaan, et mihin helkkariin oikeesti tungen ne tavarat. Sängynaluslaatikoitaki pitäs käydä ostamassa jostain. Enttilasta kuulemma, Ikeasta löytys kai helpommin ja paremmin.
ARRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!!!
Mulla menee oikeesti käpy tän painon kaa taistelemisessa! Tiiän helkkarin hyvin, ettei se katoo sormia napsauttamalla, mutta tälläselta näyttäminen ja olonsa kauheen lihavaks tunteminen on oikeesti helvetin masentavaa, varsinkin kun tietää että vois olla, ja on ollukki, aika paljon hoikempi ihminen. Sellanen vaatekokoo 38 oon ollu, believe it or not.
Fuck it all. Man, really.
Varsinkin kun on vaan yks tunti.
Tapaan tossa välissä yhen ihmisen pitkästä aikaa, syön koululla ja meen sitte Marden kaa taluttaa Nemiä <3
Sen jälkeen, en tiiän. Kai yritän tappaa aikaa. Käyn kirjastossa, tai jotain. Konettakaan ei voi avaa, niin en voi kirjottaa Randomia tai mun ja Ewwun tekstiä. Randomia on kyllä kieltämättä helpompi kirjottaa, siinä kun kaikki lyödään lekkeriks. Ja nyt kun sain Open Officenki.
Voi olla, että mennään lauantaina Iskun kaa vaateostoksille. Molemmilla on vaihteen vuoks rahaaki sellaseen. Sellanen 200€ kummalki, näin käsitin. Se vähän riippuu ilmeisesti Iskun jonkun kaverin suunnitelmista. Jos ne menee johki yhes, niin sitte mun täytyy kehittää lauantaille jotain muuta puuhaa, siivota (iyh) tai jotain vaikka. Todennäkösesti siivota. Sunnuntaihin mennessä pitäs saada työpötä inhimillisempään kuntoon, ainakin aikusten mielestä. Mietin vaan, et mihin helkkariin oikeesti tungen ne tavarat. Sängynaluslaatikoitaki pitäs käydä ostamassa jostain. Enttilasta kuulemma, Ikeasta löytys kai helpommin ja paremmin.
ARRRRRRRRRRRRRRRRRR!!!!!
Mulla menee oikeesti käpy tän painon kaa taistelemisessa! Tiiän helkkarin hyvin, ettei se katoo sormia napsauttamalla, mutta tälläselta näyttäminen ja olonsa kauheen lihavaks tunteminen on oikeesti helvetin masentavaa, varsinkin kun tietää että vois olla, ja on ollukki, aika paljon hoikempi ihminen. Sellanen vaatekokoo 38 oon ollu, believe it or not.
Fuck it all. Man, really.
torstai 11. maaliskuuta 2010
Lyhyt mutta ytimekäs.
Alottelin tässä nyt itekkin taas kiloklubin käytön. Sen lisäks mukana kulkee ruokapäiväkirjan virkaa toimittava vihko. Jos sillä sais pianonsa laskemaan.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Lyhyesti (jousiammuntaa!!)
Tänään on vasta tiistai ja tuntuu siltä kun ois koko viikko menny jo.
Ahistaa taas vaihteen vuoksi niin perkeleesti toi paino, ettää.... Taas vaihteen vuoks tullu vedettyy kaikkee mässyy ja sipsii naamariin oikeen olan takaa, ja se ahistaa. Varsinkin kun mun varsinainen ruokailu on täysin ok ja normaalia. Syön tasapainosesti ja hyviä ruokia, enkä nirsoo kouluruuasta. Ja sitten pilaan kaiken ja syön herkkuja. Enkä liiku.
Tähän mennessä liikunnanpuutteen on voinu laittaa lähinnä pitkien koulumatkojen syyks. Ja voi vielä tän jakson ajan. Mutta ens jaksossa vaihan koulua Hyvinkäälle joten mulle jää enemmän aikaaki, voisin jopa harrastaa jotain. En tiiä, liikuntaa. Sulkapallo on kivaa. Ultimate on ok.
Ja jousiammunta on upeeta.
Niin upeeta... niin ihanaa...
Oon aina ollu unelmoija, ja oon aina lukenu eniten fantasiakirjallisuutta, ja oon aika kauan haaveillu siitä et saisin testaa jousiammuntaa, siis ihan tosissaan. Ja nyt sain, hiihtoloman aikana. Ja se oli vaan... niin tyhjentävällä tavalla hienoa. Meditatiivista tavallaan. Katse tauluun, jousen jännitys oikeella tavalla, tähtäys, laukaus. Upeeta. Siinä ei paljon muuta ajattelekkaan. Jos ajattelee, ei tuu yhtä hyviä tuloksia. Ja nyt haluun kokeilla lisää... paremmalla jousella, pitemmällä matkalla maalitauluun, paremmalla ajalla...
Rakastin sitä.
Rakastan sitä vieläkin.
Ahistaa taas vaihteen vuoksi niin perkeleesti toi paino, ettää.... Taas vaihteen vuoks tullu vedettyy kaikkee mässyy ja sipsii naamariin oikeen olan takaa, ja se ahistaa. Varsinkin kun mun varsinainen ruokailu on täysin ok ja normaalia. Syön tasapainosesti ja hyviä ruokia, enkä nirsoo kouluruuasta. Ja sitten pilaan kaiken ja syön herkkuja. Enkä liiku.
Tähän mennessä liikunnanpuutteen on voinu laittaa lähinnä pitkien koulumatkojen syyks. Ja voi vielä tän jakson ajan. Mutta ens jaksossa vaihan koulua Hyvinkäälle joten mulle jää enemmän aikaaki, voisin jopa harrastaa jotain. En tiiä, liikuntaa. Sulkapallo on kivaa. Ultimate on ok.
Ja jousiammunta on upeeta.
Niin upeeta... niin ihanaa...
Oon aina ollu unelmoija, ja oon aina lukenu eniten fantasiakirjallisuutta, ja oon aika kauan haaveillu siitä et saisin testaa jousiammuntaa, siis ihan tosissaan. Ja nyt sain, hiihtoloman aikana. Ja se oli vaan... niin tyhjentävällä tavalla hienoa. Meditatiivista tavallaan. Katse tauluun, jousen jännitys oikeella tavalla, tähtäys, laukaus. Upeeta. Siinä ei paljon muuta ajattelekkaan. Jos ajattelee, ei tuu yhtä hyviä tuloksia. Ja nyt haluun kokeilla lisää... paremmalla jousella, pitemmällä matkalla maalitauluun, paremmalla ajalla...
Rakastin sitä.
Rakastan sitä vieläkin.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Tilitystä
Äskön vääntelin tossa Minun sänkyni - haasteen. Ja nyt sitten ihan asiaankin.
Jossei nyt kukaan vielä tiedä, niin jään Hyvinkäälle asumaan ainakin reippaaks vuodeks, ja vaihan tän jakson jälkeen koulua sinne myös. Ja ens syksyllä vaihan iltalukioon. Ja sen takia voin kirjottaa jo syksyllä... Mikä on sinänsä aika pelottavaa. Sitte voinki hakea jo Keravalle kirjastonhoitajalinjalle.
Mutta, tosiasia on, että tulevaisuus on pelottava asia. On pelottavaa ajatella, miten pahasti kaikki voi mennä pieleen... Pelkään esimerkiks, etten saa töitä vaikka mitä tekisiin, tai jos saankin niin saisin potkut.
Toisaalta, tulevaisuutta ei pitäs pelätä ja ajatella liikaa, kai.
Pahinta on ollu huomata, että vaikka oon kuvitellu kulkevani koko ajan eteenpäin, oonkin vaan polkenu paikallaan. Ja sillon kun on tapahtunu etenemistä, joku muu on sysänny. Ei pelkästään antau vauhtia, vaan työntäny siihen pisteeseen missä nyt ollaan. Nyt olis jo korkee aika mennä omin voimin eteenpäin. Ottaa vihdoin ja viimein vastuu omista valinnoistaan.
Ja kai oon jo ottanukkin. Se, että jään Kaislikkoon, ja se, että vaihan koulun sinne on molemmat musta ittestäni lähteneitä päätöksiä. Kukaan ei ollu niitä tuputtanu, vaan se oli kokonaan oma valintani. Nyt täytyy vielä jaksaa käydä asia läpi Kunkun reksin kaa... Ja muidenkin. Vanhemmat tietää jo, ja hyväksyy sen.
Ja sen lisäksi on toi iänikunen painokysymys. Taas oli jollain kilolla noussu paino, kuun eilen puntarissa kävin. Ja se on hemmetin masentavaa. Mitään muutosta ei vyötärönympäryksessäkään ole tapahtunu >.<
Ja kun resepti siihenkin ois mässyn vähennys ja liikunnan lisäys.
Otta aivoon vaan niin massiivisesti toi. Tahon olla paremmassa kunnossa, mahtua vaatteisiin joihin mahuin vielä alle puol vuotta sitte. Haluun, vihdoin ja viimein, kokee itteni ees jossain määrin hyvännäköseks.
Haluun olla normaali.
Jossei nyt kukaan vielä tiedä, niin jään Hyvinkäälle asumaan ainakin reippaaks vuodeks, ja vaihan tän jakson jälkeen koulua sinne myös. Ja ens syksyllä vaihan iltalukioon. Ja sen takia voin kirjottaa jo syksyllä... Mikä on sinänsä aika pelottavaa. Sitte voinki hakea jo Keravalle kirjastonhoitajalinjalle.
Mutta, tosiasia on, että tulevaisuus on pelottava asia. On pelottavaa ajatella, miten pahasti kaikki voi mennä pieleen... Pelkään esimerkiks, etten saa töitä vaikka mitä tekisiin, tai jos saankin niin saisin potkut.
Toisaalta, tulevaisuutta ei pitäs pelätä ja ajatella liikaa, kai.
Pahinta on ollu huomata, että vaikka oon kuvitellu kulkevani koko ajan eteenpäin, oonkin vaan polkenu paikallaan. Ja sillon kun on tapahtunu etenemistä, joku muu on sysänny. Ei pelkästään antau vauhtia, vaan työntäny siihen pisteeseen missä nyt ollaan. Nyt olis jo korkee aika mennä omin voimin eteenpäin. Ottaa vihdoin ja viimein vastuu omista valinnoistaan.
Ja kai oon jo ottanukkin. Se, että jään Kaislikkoon, ja se, että vaihan koulun sinne on molemmat musta ittestäni lähteneitä päätöksiä. Kukaan ei ollu niitä tuputtanu, vaan se oli kokonaan oma valintani. Nyt täytyy vielä jaksaa käydä asia läpi Kunkun reksin kaa... Ja muidenkin. Vanhemmat tietää jo, ja hyväksyy sen.
Ja sen lisäksi on toi iänikunen painokysymys. Taas oli jollain kilolla noussu paino, kuun eilen puntarissa kävin. Ja se on hemmetin masentavaa. Mitään muutosta ei vyötärönympäryksessäkään ole tapahtunu >.<
Ja kun resepti siihenkin ois mässyn vähennys ja liikunnan lisäys.
Otta aivoon vaan niin massiivisesti toi. Tahon olla paremmassa kunnossa, mahtua vaatteisiin joihin mahuin vielä alle puol vuotta sitte. Haluun, vihdoin ja viimein, kokee itteni ees jossain määrin hyvännäköseks.
Haluun olla normaali.
maanantai 7. joulukuuta 2009
Paino On vaan Ongelma
Eilen tuli illalla aika mahtikokonen masennushetki. Rupes taas vaihteen vuoksi masentaan tää paino-ongelma. Kun vieläkään ei mene edes numeroa pienemmät vaatteet, ja tuntuu välil siltä et lihoo ja lihoo ja lihoo vaan. Se on aika ahistavaa. Ja sit kun painon saralla ei oo tullu yhtään onnistumisiakaan, että näin nyt vaihteeksi.
On nimittäin harvinaisen ahistavaa käydä vaikka vaateostoksilla kun joutuu sinne "Grand Ladies" osastolle juosta. Eihän se noin periaatteessa ketään haittaa, paitsi mua itseäni. Ja hitoksesti paljon. Ja sit ashistaa vielä lisää kun mun silmissä hoikat/normaalipainoset, hyvännäköset ihimset rupee valittamaan painostaan. Tulee sellanen "hei kiitti vitusti vaan teillekin, tuntuu et oisin vielä läskimpi"-olo. Ei siis millään pahalla ystävät hyvät.
Kun painan siis 90 kiloa, suunnilleen (en ole käyny vaa'alla pariin viikkoon), ja hyvä paino mulle ois 60 kiloo. Ja siinä on aika vitusti eroo.
Ongelmana vaan on, että syön liikaa kaikkee hyvää ja liikun liian vähän. Mulle tulee vituksen nopee hiki, ja inhoon hikoilua ihan ylitse kaiken, ja hengästyn nopee, jo pelkistä rappusista. On niin ahistavaa nähä kauniita, hoikkia ihmisiä, kun vertaa itteään väkisinkin niihin. Vaikkei asia oo niin, tuntuu aina siltä et kun kävelee kadulla ihmisiä vastaan ne kattois tosi arvostelevasti. Se on niin hitoksen ahistavaa, varsinkin ku tiän et se on vaan mun päässäni.
Hyvää on se, et uskallan mennä ees uimaan ylipäätään. Tosin, en vielkään yksin, tarttee aina olla kaveri mukana. Mut kun miettii kuinka ihonmyötänen joku uimapuku kuitenkin on... se paljastaa armottomasti kaiken inhottavan kamalan ihran jota oon onnistunu kerään.
Meen tänään viemään kanssa kamoja kirppikselle. Ens viikon maanantaina hakee sitte ylimääräset pois. Toivoo vaan et mahollisimman suuri osa menee. Ja faija anto kanssa 100€ matkarahaa Unkarinmatkaa varten. Meen sinne siis 20-31 tätä kuuta, joulukuuta. Se oli samalla joululahja. On vaan aika "wut?" ku faija lätkäs sen rahan käteen. O___O Paljon rahaa.
Eipä, taas tälläinen masennuksentäyteinen blogimerkintä.
On nimittäin harvinaisen ahistavaa käydä vaikka vaateostoksilla kun joutuu sinne "Grand Ladies" osastolle juosta. Eihän se noin periaatteessa ketään haittaa, paitsi mua itseäni. Ja hitoksesti paljon. Ja sit ashistaa vielä lisää kun mun silmissä hoikat/normaalipainoset, hyvännäköset ihimset rupee valittamaan painostaan. Tulee sellanen "hei kiitti vitusti vaan teillekin, tuntuu et oisin vielä läskimpi"-olo. Ei siis millään pahalla ystävät hyvät.
Kun painan siis 90 kiloa, suunnilleen (en ole käyny vaa'alla pariin viikkoon), ja hyvä paino mulle ois 60 kiloo. Ja siinä on aika vitusti eroo.
Ongelmana vaan on, että syön liikaa kaikkee hyvää ja liikun liian vähän. Mulle tulee vituksen nopee hiki, ja inhoon hikoilua ihan ylitse kaiken, ja hengästyn nopee, jo pelkistä rappusista. On niin ahistavaa nähä kauniita, hoikkia ihmisiä, kun vertaa itteään väkisinkin niihin. Vaikkei asia oo niin, tuntuu aina siltä et kun kävelee kadulla ihmisiä vastaan ne kattois tosi arvostelevasti. Se on niin hitoksen ahistavaa, varsinkin ku tiän et se on vaan mun päässäni.
Hyvää on se, et uskallan mennä ees uimaan ylipäätään. Tosin, en vielkään yksin, tarttee aina olla kaveri mukana. Mut kun miettii kuinka ihonmyötänen joku uimapuku kuitenkin on... se paljastaa armottomasti kaiken inhottavan kamalan ihran jota oon onnistunu kerään.
Meen tänään viemään kanssa kamoja kirppikselle. Ens viikon maanantaina hakee sitte ylimääräset pois. Toivoo vaan et mahollisimman suuri osa menee. Ja faija anto kanssa 100€ matkarahaa Unkarinmatkaa varten. Meen sinne siis 20-31 tätä kuuta, joulukuuta. Se oli samalla joululahja. On vaan aika "wut?" ku faija lätkäs sen rahan käteen. O___O Paljon rahaa.
Eipä, taas tälläinen masennuksentäyteinen blogimerkintä.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Univaikeuksia
Miksiii mun tarttee nukkuu taas niin huonosti? Olin pitkästä aikaa viikonlopun muuallakin kun Kaislikossa (oon ollu siellä kolme vai neljä viikonloppuu peräkkäin), ja nukuin siellä melkeen ihan ok, paitsi että mutsin uudella sohvalla puutu koko ajan käsi kun kyljellään nukuin.
Mut siis, oon nukkunu nyt viikon kaks sillai et herään jossain yhen viiden välil kerran tai kaks yössä. Enkä välttämättä ies vessaan, vaan noin muuten vaan. Ongelmaa on ollu ennenkin, ja se on kai kausittaista, mut ärimmäisen rasittavaa just sen takii et joudun jo kuudelta pomppimaan pystyssä.
Eli nyt eilen illalla menin siin yheksän maissa sänkyyn, kun meinasin et meen aikasin nukkuun just ton aikasen aamun takii. Ja sit nukahin joskus kymmenen ja kahentoista välillä, ettei oikeen sekään nyt natsannu niinko piti. Ja sit menin ja heräsin siinä... viiden tienoilla, ja kun kuudelta piti jo repii ittensä ylös, ei siinä oikeen ehtiny enää nukkuunkaan kunnolla, joten, väsy olen.
Ja närästääkin vielä. Enkä oikeen ehtiny taas aamulla syyä kunnolla, kaksleipää ja molempien päällä yks kinkkupala, vähärasvanen. Mikä ei siis ole paljoa kun ottaa huomioon et aamupalan jälkeen mulla seuraava ruoka on siinä... kuuden tunnin päästä? Ehtii tulla nälkä juu. Ja jostain syystä on nyt kylmäkin, seison tässä koulun koneella takki päällä.
Mutta, jos nyt siirrytään valitusaiheista ylistysaiheisiin. Eli sain sen iki-ihanan piirtopöydän tossa viime viikolla vihdoinkin. Oon niin tyytyväinen siihen, niin tyytyväinen, että...! Jaja, sitten sen lisäksi meen nyt joululomalla Unkarissa käymään, mun parhaan kaverin luona. Lentoliput ei oo kun sen 180€, plus tietty muut kulut. Eli säästän muuten vaan sen 300€, yht. sen 500€ karkeesti ottaen.
Ja sitten, ihmiset sanoo et näytän hoikemmalta, mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Sitä vaan ei aina ite huomaa kun näkee ittensä about joka päivö jos peiliin kattoo. Vaatekokoon sei oo vielä ikävä kyllä vaikuttanu. Tosin... on nyt vähän turvonnu oloki kun on menkat päällä. Joiden takia en voi nyt tällä viikolla uimaankaan mennä, eli sen uimisen alotus menee nyt ens viikolle.
Muuhta, ei kaits miul nyt sen ihmeempiä.
Mut siis, oon nukkunu nyt viikon kaks sillai et herään jossain yhen viiden välil kerran tai kaks yössä. Enkä välttämättä ies vessaan, vaan noin muuten vaan. Ongelmaa on ollu ennenkin, ja se on kai kausittaista, mut ärimmäisen rasittavaa just sen takii et joudun jo kuudelta pomppimaan pystyssä.
Eli nyt eilen illalla menin siin yheksän maissa sänkyyn, kun meinasin et meen aikasin nukkuun just ton aikasen aamun takii. Ja sit nukahin joskus kymmenen ja kahentoista välillä, ettei oikeen sekään nyt natsannu niinko piti. Ja sit menin ja heräsin siinä... viiden tienoilla, ja kun kuudelta piti jo repii ittensä ylös, ei siinä oikeen ehtiny enää nukkuunkaan kunnolla, joten, väsy olen.
Ja närästääkin vielä. Enkä oikeen ehtiny taas aamulla syyä kunnolla, kaksleipää ja molempien päällä yks kinkkupala, vähärasvanen. Mikä ei siis ole paljoa kun ottaa huomioon et aamupalan jälkeen mulla seuraava ruoka on siinä... kuuden tunnin päästä? Ehtii tulla nälkä juu. Ja jostain syystä on nyt kylmäkin, seison tässä koulun koneella takki päällä.
Mutta, jos nyt siirrytään valitusaiheista ylistysaiheisiin. Eli sain sen iki-ihanan piirtopöydän tossa viime viikolla vihdoinkin. Oon niin tyytyväinen siihen, niin tyytyväinen, että...! Jaja, sitten sen lisäksi meen nyt joululomalla Unkarissa käymään, mun parhaan kaverin luona. Lentoliput ei oo kun sen 180€, plus tietty muut kulut. Eli säästän muuten vaan sen 300€, yht. sen 500€ karkeesti ottaen.
Ja sitten, ihmiset sanoo et näytän hoikemmalta, mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Sitä vaan ei aina ite huomaa kun näkee ittensä about joka päivö jos peiliin kattoo. Vaatekokoon sei oo vielä ikävä kyllä vaikuttanu. Tosin... on nyt vähän turvonnu oloki kun on menkat päällä. Joiden takia en voi nyt tällä viikolla uimaankaan mennä, eli sen uimisen alotus menee nyt ens viikolle.
Muuhta, ei kaits miul nyt sen ihmeempiä.
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
Sossuja, Star Warsia ja Painonpudotusta
Heh. Onnistuin eilen melkein myöhästymään sossupalaveristani. Mun piti siina khentoista maissa lähtee, et ehtisin kaheks Hyvinkäälle takas. Mut koska on eka jakso ja kaikki ykköset syö ekas vuoros, en tietenkään ehtiny syömään. Ekat nimittäin rynni samantien jonoon, niin että sen katoamiseen ois menny joku ainkin 20 minuuttia, ja mulla ei ollu aikaa odottaa sitä. Joten, lähin sitten kahvion kautta juna-asemalle.
Siellä oli tietenkin juna myöhässä, joten painelin huvin vuoksi läheiseen divariin, Poppa-Joehen. Oon siellä ihan pennusta pitäen käyny, joten paikka on tuttu. Harmittaa vaan, kun sielt ei enää löydy hyviä Rymä-X lehtiä... Niitä vanhempia ja paksumpia. Ja ne kaks mitkä oisin noin periaatteessa voinu ostaa, jo omistin. Oooh, Gambiitti on niin paras... <3
Löysin kuitenkin yhen Star Wars trilogian jonka ostin 12 eurolla. Nimittäin Han Solo trilogian, ja enkuks. Nyt oon jo ekan kirjan puolivälin tienoilla. Ja Han Solohan rokkaa ja lujaa. <3
Eilen kuitenkin siinä sossupalaverissa meni tunnin sijasta kaks tuntia, ja asiaa ois vielä riittäny kaheks tunniks lisää. Kun olen alkanu käyttäytymään vanhan mallin mukasesti, ja mun pitäs käyttäytyä jollain toisella, vähemmän vahingollisella tavalla. Mut kun alkaa turhauttaa, ja nousee niskakarvat pystyyn, ja vituttaa, nin kyllä älähänkin aika helposti, ja oon tympee, ja sitä ei sais niin paljon tapahtuu "syyttä suotta". Oon hankala lapsi, oon aina ollut.
Muuhta, nyt kun sais ekana painon pudotettua (tervepä terve eiliset karkit), niin oisin ainakin hetkellisesti hiukan paremmilla mielin. Se omn eka tavotteeni, kaikkein akuutein tällä hetkellä, ja se mikä häiritsee eniten. Se paino on hillunut nyt tuolla 91 kilon korvilla, ja se on rasittavaa kun se kertaalleen kävi jo 88,5 kilossa. Mutta ihmiset sanoo, et näytän hoikemmalta (ja tää päällä oleva paita ei enää kinttaa kainaloista), niin kai se pitää paikkansa. Lihasmassahan painaa enempi kun rasva. Ja tavotepainohan on 60 kiloa.
Ja miehän sinne pääsen. Ens vuoden puolella viimestään, ja tänä vuonna aion päästä alle 90 kilon ja pysyä siellä. Jotta näin.
Siellä oli tietenkin juna myöhässä, joten painelin huvin vuoksi läheiseen divariin, Poppa-Joehen. Oon siellä ihan pennusta pitäen käyny, joten paikka on tuttu. Harmittaa vaan, kun sielt ei enää löydy hyviä Rymä-X lehtiä... Niitä vanhempia ja paksumpia. Ja ne kaks mitkä oisin noin periaatteessa voinu ostaa, jo omistin. Oooh, Gambiitti on niin paras... <3
Löysin kuitenkin yhen Star Wars trilogian jonka ostin 12 eurolla. Nimittäin Han Solo trilogian, ja enkuks. Nyt oon jo ekan kirjan puolivälin tienoilla. Ja Han Solohan rokkaa ja lujaa. <3
Eilen kuitenkin siinä sossupalaverissa meni tunnin sijasta kaks tuntia, ja asiaa ois vielä riittäny kaheks tunniks lisää. Kun olen alkanu käyttäytymään vanhan mallin mukasesti, ja mun pitäs käyttäytyä jollain toisella, vähemmän vahingollisella tavalla. Mut kun alkaa turhauttaa, ja nousee niskakarvat pystyyn, ja vituttaa, nin kyllä älähänkin aika helposti, ja oon tympee, ja sitä ei sais niin paljon tapahtuu "syyttä suotta". Oon hankala lapsi, oon aina ollut.
Muuhta, nyt kun sais ekana painon pudotettua (tervepä terve eiliset karkit), niin oisin ainakin hetkellisesti hiukan paremmilla mielin. Se omn eka tavotteeni, kaikkein akuutein tällä hetkellä, ja se mikä häiritsee eniten. Se paino on hillunut nyt tuolla 91 kilon korvilla, ja se on rasittavaa kun se kertaalleen kävi jo 88,5 kilossa. Mutta ihmiset sanoo, et näytän hoikemmalta (ja tää päällä oleva paita ei enää kinttaa kainaloista), niin kai se pitää paikkansa. Lihasmassahan painaa enempi kun rasva. Ja tavotepainohan on 60 kiloa.
Ja miehän sinne pääsen. Ens vuoden puolella viimestään, ja tänä vuonna aion päästä alle 90 kilon ja pysyä siellä. Jotta näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)