Tilitystä

Äskön vääntelin tossa Minun sänkyni - haasteen. Ja nyt sitten ihan asiaankin.

Jossei nyt kukaan vielä tiedä, niin jään Hyvinkäälle asumaan ainakin reippaaks vuodeks, ja vaihan tän jakson jälkeen koulua sinne myös. Ja ens syksyllä vaihan iltalukioon. Ja sen takia voin kirjottaa jo syksyllä... Mikä on sinänsä aika pelottavaa. Sitte voinki hakea jo Keravalle kirjastonhoitajalinjalle.

Mutta, tosiasia on, että tulevaisuus on pelottava asia. On pelottavaa ajatella, miten pahasti kaikki voi mennä pieleen... Pelkään esimerkiks, etten saa töitä vaikka mitä tekisiin, tai jos saankin niin saisin potkut.

Toisaalta, tulevaisuutta ei pitäs pelätä ja ajatella liikaa, kai.

Pahinta on ollu huomata, että vaikka oon kuvitellu kulkevani koko ajan eteenpäin, oonkin vaan polkenu paikallaan. Ja sillon kun on tapahtunu etenemistä, joku muu on sysänny. Ei pelkästään antau vauhtia, vaan työntäny siihen pisteeseen missä nyt ollaan. Nyt olis jo korkee aika mennä omin voimin eteenpäin. Ottaa vihdoin ja viimein vastuu omista valinnoistaan.

Ja kai oon jo ottanukkin. Se, että jään Kaislikkoon, ja se, että vaihan koulun sinne on molemmat musta ittestäni lähteneitä päätöksiä. Kukaan ei ollu niitä tuputtanu, vaan se oli kokonaan oma valintani. Nyt täytyy vielä jaksaa käydä asia läpi Kunkun reksin kaa... Ja muidenkin. Vanhemmat tietää jo, ja hyväksyy sen.

Ja sen lisäksi on toi iänikunen painokysymys. Taas oli jollain kilolla noussu paino, kuun eilen puntarissa kävin. Ja se on hemmetin masentavaa. Mitään muutosta ei vyötärönympäryksessäkään ole tapahtunu >.<
Ja kun resepti siihenkin ois mässyn vähennys ja liikunnan lisäys.

Otta aivoon vaan niin massiivisesti toi. Tahon olla paremmassa kunnossa, mahtua vaatteisiin joihin mahuin vielä alle puol vuotta sitte. Haluun, vihdoin ja viimein, kokee itteni ees jossain määrin hyvännäköseks.

Haluun olla normaali.

Uimaan!(ko?)

Nyt on sitten mietinnässä uiminen. Että jos alkaisi koulun jälkeen vaikka parina päivänä viikossa kaverin kanssa uimaan. Neko oli, yllättäen, jopa halukas lähtmään mukaan. Mun ainoo ongelma siinä on, että koen olevani kauhean lihava. Siis ylipainoahan on, vaikka kaikki sanookin etten näytä ihan niin painavalta kun olen (mistähän sekin johtunee). En oo suostunu viimeseen kahteen tai kolmen vuoteen uimapuvussa esiintymään ollenkaan.

Toisaalta, ehkä se vähän auttas siihen, etten aristelis enää asiaa niin paljon... jos pystys sitten helpommin menemään uimaan ja vastaavaa. Siis ite tykkään uimisesta, mutten oo uimahallissakaan aikoihin käyny... kun kerran en oo uikkareita suostunu päälle laittaan, vaan oon aina uinu sitten jossain järvessä vaatteet päällä. Ja uiminen auttas myös tähän ylipaino-ongelmaan, joka mulla on. Tällä hetkellä paino pyörii tuolla 90 kilon korvilla, ja tarkotus on 60 kiloon päästä, välitavotteena pysyä alle 90 kilon. Kesällä se jo kävi 88,5 kilossa... voi olla, et oon ton aiemminki maininnu. Se vaan on just nyt niin tärkeetä mulle.

Ewwu toi just mulle Diana Wynne Jonesin kirjan, Aarnikotkan vuoden. Oon Wynneltä ennen lukenu Liikuvan Linnan ja Lentävän Linnan sekä tätä kirjaa edeltävän teoksen, jonka nimee en muista. Ja mietin, et pitäskö alkaa pitää myös lukupäiväkirjaa, mutten ehkä oikeen sitä sitten jaksas noin loppujen lopuks. Uuhhh, elämä on välillä aika vaikeeta.

Oon nyt ens viikonlopunkin Hyvinkäällä kun mulla on lauantaina eka koe, eli en voi mennä himalomalle. Oon just kaks viime viikonloppuu tossa homehtunu, enkä jaksais niin millään kolmatta. Vois tietysti järkkää jotain tekemistä sunnuntaille kyl, ettei tarttis olla Kaislikossa. Ja torstaina ja perjantaina häivyn Kaislikosta johonkin, kouluun, kirjastoon, mihin vaan, kun Kaislikossa ollessa joutus tehä kotitöitä ja ei siis niin yhtään kiinnostas, taas vaihteen vuoksi. Tänäänkin oli aiemmin kauhee vitutus ketutus potutus päällä, mut se onneks (toistaseks) meni jo ohi.

Ens viikon viikonloppuna meen sit Marden kaa taluttaan Nemii, sen koiraa. Hyvä et se on sovittu näin aikasin, muuten jompi kumpi unohtas sopii sen ja sit sei taas kävis. Ja mulla on ens viikolla Kaislikossa myös tulevaisuudensuunnitelma ja vaatekaapin läpikäyminen. Ja sit tarttee kai käydä ostaan uikkarit ja/tai farkut... Harmi, ettei vielä mee ees numeroo pienempi koko päälle.

Mutta, siinä kai kaikki tältä erää.