Reissuja ja Lupauksia

Heilou.

Vuoden ensimmäinen blogimerkintä, hurraat sille!

Eli tulin sitte pari päivää sitten takas Unkarista. Olin siel tosiaan 20-31 päivä välillä. (ja ina kun pitös kirjottaa "päivä" melkeen kirjotan "päivö").

Alku aina hankalaa. Lähdin lauantaina pikkusiskon luona käymään tuolla Otalammella. koska sinne ei mee bussei ja vielä vähemmän tulee busseja, menin enste Vihtiin bussilla ja pikkusysterin isä haki mut sitten sieltä. Koska asun Hyvinkäällä asti, tartti mun mennä Helsingin kautta bussiasemalle. Helsingin rautatieasemalla hajos lainatusta matkalaukusta vetokahva. Miten ihanaa. Ja siitä kantokahvasta vetäminen oli kyllä syvältä.
Sunnuntaiaamuna, kun piti lähtee lentokentälle, huomattiin et auton toinen takaovi oli jääny auki, eli auton akku oli kokonaan lopussa. Mulle se aiheutti akuutin itkuparkukohtauksen, mut onneks auto saatiin mäkilähdöllä käyntiin. Ahisti kuitenkin koko hemmetin automatkan ajan niin ruotosti, varsinki kun mäkilähtö saattaa hajottaa yhen auton osan jonka nimee en muista. Ja se saattaa aiheuttaa, ettei se auto pääse seuraavasta katsastuksesta läpi. Ja se ois mun syy.

Lentokentälle ehittiin kuitenkin ajoissa. Painelin sen siliän tien check-in:iin, ja annoin ison matkalaukun sinne. Sen jälkeen vaelsin portille. Siellä selviskin, et koneen valmistelu oli myöhässä. Koneeseen sisään päästiin sen 15 minuuttia myöhäs, mikä on suht hyvin kun Emsterdamin kone oli jo 8 tuntia aikataulustaan myöhässä. Koneessa istuin ihan mukavan vähän vanhemman pariskunnan viereen, ja juttelin niiden kaa. Osottautu aika hyväks onneks et sain juttuseuraa, kun istuttiin koneessa tyhjän panttina sen 6 tuntia ennenku päästiin lentoon. Eli noin 8 tunitia koneessa istumista tuli yhteen suuntaan harrastettua.
Rasittavaa oli myös se, et koneen turvasäädöksien takia henkilökunta ei voi tarjota ruokaa ennenkun kone on ilmassa. Vettä kyllä tarjottiin. Onneks kännykät sai laittaa päälle. Kauhee soittelu ihmisille siitä mikä tilanne on. Ja koska en saanu Annuun suoraan yhteyttä jouduin soittaa enste Mardelle ja se sitte Annulle siit et mun kone on myöhäs. Annu venttaili sen kuus tuntia seil kentällä tyhjänpanttina.

Missattiin sit kun vihdoinkin pääsin Unkariin asti Annun kanssa vika bussi ja jouduttiin viettämään yö niiden perhetuttujen luona. Annu sano, ettei se saanu juur nukuttuu, mut mie taas nukuin ku tukki senki edestä. Väsymys paino isosti päälle.
Seuraavana päivänä (tai samana, koska päästiin itseasiassa vasta puol yhen maissa nukkumaan) meijät heitettiin bussiasemalle, mistä sitte jatkettiin bussilla Veszprémiin. Siellä oltiin joskus 12-13 välillä päivällä. Kun päästiin bussista ulos ja lähettiin kävelemään kohtin Annun kotia, myös matkalaukun kantokahva irtos. Siin vaiheessa tuli lievä "tää ei voi olla totta, sano ettei se oo totta!" olo. Koska se oli painava, ja Annulla ja mulla ei ollu toivookaa kantaa sitä niiden talolle asti, Annu soitti faijansa hakemaan laukun. Onneks kuitenkin päästiin perille asti.

Toi alku oli melosta sähellystä tosiaankin. Kaikkein eniten tossa laukkujupakassa harmittaa, et se laukku oli lainassa. Mut omistaja sano, et se on ostettu Turkista, mikä saattaa selittää sen et se hajos niin kovin helposti. Mene ja tiedä. Toivon vaan, ettei se kovin kallis laukku kuitenkan ollu, jos ja kun sen joudun maksaan.

Unkarissa sitte mentiin Annun ja sen jonkun kaverin kanssa kattomaan sen kaverin joulujuhlaa. Se oli aika... kammottava. ne tyypit ei oikeesti osaa laulaa sitten yhtään. Yhetki heebot veti jotain ihme karjumishowta, ja mie toivoin vaan ettei mun korvaparat joutus kärsimään niin mahottoman paljon. Sitte siel oli pari tyyppii, jotka yritti laulaa System Of a Downin kappaleen Atwa, mut feilas niin täysillä et sydämeen sattuu. Se oli jotain niin kammottavaa, se oli suorastaan pyhäinhäväistys.





Kuitenkin siel oli myös yks hyvä esitys, joskaan kaikki ei tuntunu sitä arvostavan samassa mielessä kun minä. Kyseessä oli ikäsekseen tosi taitava napatanssija. Jätkät tietty rakastaa, kerran kyseessä on paljasta pintaa, mutta oma kokemus on, et se tyttö oli tosi taitava. Ohessa video ammattimaisesta napatanssijasta, joka ei siis oo sen yhen koulun tyttö, vaan silkka esimerkki kuinka hienoa se napatanssi voi olla parhaimmillaan.





Ton joulujuhlan lisäks käytiin annun kanssa ostamass autliaisia. Löysin myös itelle kaikkea tosi nättiä. koska en jaksa nyt ottaa kuvaa, laitan myöhemmässä merkinnässä kuvat ;D


Ja sitte, uusvuos. Uudenvuoden lupausten aikaa. Miun pikku lupaukset on aina tähän mennessä menny rikki. mutta tässä jotain joita aion nyt tänä vuonna yrittää pitää.

1. En juo minkäänlaista alkoholia ennen kuin täytän 20 vuotta (eli elokuun 19. päivään mennessä ei yhtään alkomahoolia).

2. Teen tulevan vuoden aikana tavaroistani inventaarion ja hankkiudun ylimääräisestä tavalla tai toisella eroon.

3. Laitan kuukaudessa ainakin 70€ säästöön kuukauden tuloista, jos tuloja on tarpeeksi paljon tuon summan sivuun laittoon.

4. Lisään liikuntaa mm. uimalla, kävelemällä ja uudella lihastreenillä jonka löysin tämän kuukauden cosmosta.

5. Saavutan alle 80 kilon pysyvän painon ja mahdun samalla 40-44 kokoisiin vaatteisiin, vähintään.

6. keskityn koulunkäyntiin aktiivisemmin, eli luen kokeisiin paremmin ja teen läksyt.

7. Muistan pestä hampaani vähintään kerran päivässä. (Kyllä, tämä on mulle ongelma).

siinä oli mun uudenvuoden lupaukset. Ne ehkä vaikuttaa kovin isoilta, mutta osa niistä liittyy niin kiinteesti toisiinsa, että niiden toteuttaminen yhdessä lienee helpompaa kuin jomman kumman yksistään. Toivon kanssa, että kaverit tukis mua tämän kanssa ja lähtis mukaan kävelylle, uimaan jne. ^^

Mulla on myös yksi pienenpieni unelma jonka haluisin toteuttaa jonkun kaverin kanssa tänä vuonna :D ahluisin tehä kirjastossa jonkun kanssa läksyt. Jostain syystä se on yksi mun unelmista. Yksinkään kun ei oikeen kehtaa mennä... Ja kaksin aina kaunihimpi ;D

Kamat pois kirppikseltä ja UNKARIIN!!

Jotenkin vetämätön olo justiinsa nyt. Ei ollu vielä aikasemmin tänään.

Heräsin normaalisti kuudelta ja totesin, et voin koomata rauhassa vielä tunnin. Sen jälkeen kasasin itteni ja lähin kaheksan junalla puksuttelemaan Pasilaa kohden. Junassa luin Furubaa (Fruits Basket), kunnes päästiin perille. Juna, jolla pääsen kouluun ei onneks ollu myöhässä, mut pakkasen takia odotus oli aika ilkiän tuntunen. Ja tottakai siihen aikaan se juna oli lyhyt JA täys, eli en päässy mihinkään istumaan. Ja jäin siihen eteiseen, mikä tunnetusti ei oo niin mahottoman lämmin. Sit pysähyttiin, junan´kuljettaja ilmotti, et joku on jääny junan alle Leppävaarassa ja ettei se tiä kauanko joudutaan seisomaan. Ja aina kun joku jää junan alle, johdoista pistetään sähköt poikki: ei lämmitystä. Mun varpaat oli umpijäässä.

Juna pääsi sitten liikkeelle jonkun kahenkymmenen minuutin odottelun jälkeen. Leppävaarassa kyytiin nous nainen lastenvaunujen kanssa. Sillä oli mukana sellanen aika sulonen mut yskästä kärsivä taapero, joka osas jo puhua vähän. Päädyttiin just ennen Espoota keskustelemaan. Se ensin luuli mua vanhemmaks ku oon-sitä tapahtuu HYVIN harvoin.

Kun pääsin junasta Espoossa, nin olin vielä aikanst pirteä. Ja vielä mantsantunnillakin. Mut sitten ruokailussa alko tulla sellanen kauhee väsymys. Jotenkin... aika rassaavaa olla koko ajan väsyny. Varsinkin kun vois kuvitella et ois kovinkin pirtee ton säänki takia. Ja muidenkin asioiden.

Lähen nyt sitte sunnuntaina Unkariin! 20-31 tätä kuuta. Ootan sitä, joskaan se ei vieläkään oo tainnu tulla mulle "todelliseks". Eli sitä ei vielä oo kunnolla sisäistäny, tajunnu. Kuitenkin alkaa pikkuhiljaa olla jo täpinöissään... Sen verran, et pohtii matkalaukkujuttja ja vastaavia. Täytyy alottaa pakkaaminen pian. Ja muistaa pakkaa kaikennäköstä. Ja täytyy, vaan täytyy, muistaa pakkaa hammasharja ja -tahna mukaan. Niit ei vaan saa unohtaa. Mulla on niiden kanssa oikeesti joku henkilökohtanen ongelma -___-

Tänään täytyy koulun jälkeen hakea kamat kirppikseltäki pois. Olin varannu sen kirppiksen viikoks, ja eilen meni aika umpeen. Hain osan kamoista eilen pois, mut pari pussii jäi sinne sovitusti kun en vaan jaksanu kantaa niitä. Ja tänään siis haen ne pois, samalla haen tilityksen.

Ja, en tiiä, jostain syystä vaan oon ihan down justiinsa nyt, ihan ilman syytäkään. Ja mun sormeen sattuu. Ja... ÄÄÄÄÄÄÄÄ

-____-

Paino On vaan Ongelma

Eilen tuli illalla aika mahtikokonen masennushetki. Rupes taas vaihteen vuoksi masentaan tää paino-ongelma. Kun vieläkään ei mene edes numeroa pienemmät vaatteet, ja tuntuu välil siltä et lihoo ja lihoo ja lihoo vaan. Se on aika ahistavaa. Ja sit kun painon saralla ei oo tullu yhtään onnistumisiakaan, että näin nyt vaihteeksi.

On nimittäin harvinaisen ahistavaa käydä vaikka vaateostoksilla kun joutuu sinne "Grand Ladies" osastolle juosta. Eihän se noin periaatteessa ketään haittaa, paitsi mua itseäni. Ja hitoksesti paljon. Ja sit ashistaa vielä lisää kun mun silmissä hoikat/normaalipainoset, hyvännäköset ihimset rupee valittamaan painostaan. Tulee sellanen "hei kiitti vitusti vaan teillekin, tuntuu et oisin vielä läskimpi"-olo. Ei siis millään pahalla ystävät hyvät.

Kun painan siis 90 kiloa, suunnilleen (en ole käyny vaa'alla pariin viikkoon), ja hyvä paino mulle ois 60 kiloo. Ja siinä on aika vitusti eroo.

Ongelmana vaan on, että syön liikaa kaikkee hyvää ja liikun liian vähän. Mulle tulee vituksen nopee hiki, ja inhoon hikoilua ihan ylitse kaiken, ja hengästyn nopee, jo pelkistä rappusista. On niin ahistavaa nähä kauniita, hoikkia ihmisiä, kun vertaa itteään väkisinkin niihin. Vaikkei asia oo niin, tuntuu aina siltä et kun kävelee kadulla ihmisiä vastaan ne kattois tosi arvostelevasti. Se on niin hitoksen ahistavaa, varsinkin ku tiän et se on vaan mun päässäni.

Hyvää on se, et uskallan mennä ees uimaan ylipäätään. Tosin, en vielkään yksin, tarttee aina olla kaveri mukana. Mut kun miettii kuinka ihonmyötänen joku uimapuku kuitenkin on... se paljastaa armottomasti kaiken inhottavan kamalan ihran jota oon onnistunu kerään.

Meen tänään viemään kanssa kamoja kirppikselle. Ens viikon maanantaina hakee sitte ylimääräset pois. Toivoo vaan et mahollisimman suuri osa menee. Ja faija anto kanssa 100€ matkarahaa Unkarinmatkaa varten. Meen sinne siis 20-31 tätä kuuta, joulukuuta. Se oli samalla joululahja. On vaan aika "wut?" ku faija lätkäs sen rahan käteen. O___O Paljon rahaa.

Eipä, taas tälläinen masennuksentäyteinen blogimerkintä.

Tavoitteita

Kamalaa, kamalaa. Ihmiset käskee miun kertoo, mitkä on miun tavoitteita erinäisten asioiden suhteen. Mistä mie tieän? En oo koskaan oikeesti kunnolla pohtinu pohtinu asiaa... Ja se kai tässä se ongelma onkin.

Joten kokeillaampas sitten ongelmanratkaisua.

Mulla annettiin lippulappu, mitä tavoitteita mulla on?? Jaajaa, alotetaans...

Mitä tavoitteita sinulla on koulun suhteen?

Helskarin hyvä kysmys. Pohditaanpa:

Alotin lukion koska en osannu ies ajatella ammaria oikeena vaihtoehtona. Toisaalt, ei mullois ollu hajuukaan siitä, mitä oisin halunnu tehä. Ja eka vuos jo meni perseelleen, kun nyt tosiasioita kohdataan. Se meni niin persiilleen, ja mie kuvittelin koko ajan et kaikki on hyvin, hyvin hyvin. Jaa, eipä ollu. No, sitte mie muutin omaan kämppään, ja aijaijai, sillonkos asiat meni pieleen. Mulla iski masennus, niin etten jaksanu nousta sohvalta muuallekku kauppaan ja vessaan, noin karkeesti ottaen. eli en menny kahteen vai kolmeen jaksoon kouluun, tarkottaa kahta tai neljää kuukautta.

Ja nyt on kolmas jakso, mulla on 30 (34 nyt) kurssii takana ja joudun todennäkösesti anoo viidettä vuotta. Ja jos joku puhuu tavoitteista, sanon tyyliin "kuhan nyt läpi pääsee..." Ilmeisesti väärä vastaus.

Onglma tässä on, et oon tottunu yläasteella pääsemään läpi ilman ongelmia... Ja se ei toimi nyt. Voisin saada äikästä ja enkusta molemmista kympin jos tekisin töitä. Voisin saada varmaan ruotsistakin seiskan, jos tekisin töitä. Voisin hyvässä lykyssä saada bilsastaki ainakin kasin tai ysin, jos tekisin töitä. Mun keskiarvo vois olla kasi, jos tekisin töitä. Eli, the great conclusion, mun tarttee tehä töitä. (mistä muistuu mieleen miun YH:n läksyt.... niiden kimppuun tän jälkeen siis).

Eli... miun tavoitteeni lukiossa just nyt on: Saada lukion läpipääsyyn vaadittava kurssimäärä suoritettua, saada ruotsista hyväksytty arvosana, nostaa englanti mahdollisuuksien mukaan kymppiin ja saada englannin YO-kokeesta laudaturi.

Mitkä ovat tavoitteeni oman huoneen siisteyden suhteen?

Huoneen siisteyden kanssa ON ongelmia. En siivoo sitä niin usein kun pitäis. Tai niin hyvin. Paitsi, tänään riehuin täysillä huoneen kanssa, ja nyt se on aika siisti, kirjahyllyä lukuunottamatta. Suurin taiselu oli mun täydellisen sekasen vaatekaapin kanssa, mut sekin saatiin selätettyä.

Tää on ehkä hiukan yksinkertasempaa kouluun verrattuna. Asia on niin, että mun pitäs mieltää oma huone mun omaks kämpäks, ja huolehtia että se on aina sellasessa kunnossa että sinne kehtaa päästää ihmisiä. Toisin sanoen, mun tavoitteeni tässä on tosiaan pitää huone sellaisessa kunnossa, että sen kelpaa esitellä ihmisille. Tarkottaa imuroitnia ja muuta.

Mitkä ovat tavoitteeni hygienian suhteen?

Ei sen henkilökohtasempi aihe taaskaan... Tosiasia on, että varsinkin hampaiden pesu jää aivan liian usein tekemättä. aikuset on heittäny ilmaan ajatuksen siitä, että jättäisin itteni laimin... kaiki nää ongelmathan liittyy muhun, useemmallakin tasolla, ja mun omaan hyvinvointiin. Siihen on paha sanoa mitään, just nyt ainkaan.

Mutta, taasen tavoitteeni: Pestä hampaat ainakin joka ilta (koska aamulla saattaa hyvinkin tulla kiire ja asia unohtua helpommin). Käydä suihkussa joka päivä, pstä hiukset tarpeen mukaan. Pestä vaatteet tarpeeksi usein, jotteivät ne haise hielle.Käyttää dödöä enemmän (se nimittäin unohtuu about AINA).

Mitkä ovat tavoitteeni raha-asioiden suhteen?

Heh, nytpä heititte pahan... Mulla on aina aika ajoin, joskus enemmän, joskus vähemmän, ongelmia rahan kanssa. Joissakin asioissa oon hitoksen tarkka, joissakin taas en yhtään. En esimerkiksi osta kovin helposti kallista ruokaa, mutta karkkia kyllä. Vaatteita tai kenkiä en myöskään osta kovin herkästi, mut sitten taas kirjoja kyllä.

koska saan opintotukea, on aikusten kanssa keskusteltu siitä, mitä maksan siitä ja mitä en. Just nyt maksan siitä nettilaskun ja kännykän laskun. Ja Unkarin matkan. Loput menee säästöön. Kaislikon viikkorahan (sillon kun sen saan) on vapaasti käytössä. Tavotteena on lopettaa turhan ja ylimääräsen ostaminen, kuten karkit sipsit jne.

Mikä on tavoitteeni Unkarinmatkan suhteen?

Päästä lähtemään sinne, tietysti. No shit Sherlock, tässä kohtaa. Mutta siihen liittyy useempia asioita. Kaislikon rastihommien on vaan sujuttava, ne ei saa jäädä tekemättä. Koulussa on käytävä jne. Mutta tavote yksinkertasesti on: Päästä sinne.

Mikä on tavoitteeni painonpudotuksen suhteen?

Yllättäen: päästä tavoitepainooni. Ja tavoitepaino on 60 kiloa. Välitavtteena on pysyä alle 90 kilon. Tässä apuna toimii kiloklubi.fi sivusto, jonne kirjaan aika ajoin painon ja vyötärönympärystän ja mistä näkee edistymisen. Siellä ois myös mahollista pitää ruokapäiväkirjaa, mutta en koskaan saa oikeesti pidettyä sitä, vaan asia unohtuu jossain välissä.

Kuitenkin, painonpudotukseen liittyy mässyn vähentäminen ja liikunna lisääminen. Mässyä syön nyt paaljon vähemmän kun sillon kun asuin omassa kämpässä. Kuitenkin, nyt taas vähän aikaa on ollu sellanen kausi et syö enemmän. Liikuntaharrastuksen oon jo alottanu, oon alkanu Nekon kanssa uimaan. Kerran viikossa on tavote, menkkaviikolla tuskin tulee luonnollisestikaan uitua. Sen lisäks on se liikunta minkä koulumatkoissa saa.

Kauanko tarvitsen vielä Kaislikkoa, eli minne siirryn seuraavaksi.

Voi veikkoset, kun tietäis! Tän hetkinen sopimus on tän lukuvuoden loppuun, eli muutto kesällä. Mutta sekään ei oo sataprosenttisen varmaa. Ja joudunko kuntoutuskotiin... En usko. en oikeen vaan jaksa uskoa... ja ainakin toivon etten joudu. Olenko mä niin huonossa kunnossa et joutusin? En omasta mielestä, ja multahan on useempaan otteeseen kysytty, olenko mä ylipäätään enää edes masentunu.

ongelma lienee oikeesti asioiden hoitaminen... ja ne pitäs vaan hoitaa.

Mutta... kauanko tarvitsen Kaislikkoa? Toivottavasti en enää ensi kesän jälkeen. Ja minne sitten? Omaan kotiin, yksin tai kimppakämppään.

Univaikeuksia

Miksiii mun tarttee nukkuu taas niin huonosti? Olin pitkästä aikaa viikonlopun muuallakin kun Kaislikossa (oon ollu siellä kolme vai neljä viikonloppuu peräkkäin), ja nukuin siellä melkeen ihan ok, paitsi että mutsin uudella sohvalla puutu koko ajan käsi kun kyljellään nukuin.

Mut siis, oon nukkunu nyt viikon kaks sillai et herään jossain yhen viiden välil kerran tai kaks yössä. Enkä välttämättä ies vessaan, vaan noin muuten vaan. Ongelmaa on ollu ennenkin, ja se on kai kausittaista, mut ärimmäisen rasittavaa just sen takii et joudun jo kuudelta pomppimaan pystyssä.

Eli nyt eilen illalla menin siin yheksän maissa sänkyyn, kun meinasin et meen aikasin nukkuun just ton aikasen aamun takii. Ja sit nukahin joskus kymmenen ja kahentoista välillä, ettei oikeen sekään nyt natsannu niinko piti. Ja sit menin ja heräsin siinä... viiden tienoilla, ja kun kuudelta piti jo repii ittensä ylös, ei siinä oikeen ehtiny enää nukkuunkaan kunnolla, joten, väsy olen.

Ja närästääkin vielä. Enkä oikeen ehtiny taas aamulla syyä kunnolla, kaksleipää ja molempien päällä yks kinkkupala, vähärasvanen. Mikä ei siis ole paljoa kun ottaa huomioon et aamupalan jälkeen mulla seuraava ruoka on siinä... kuuden tunnin päästä? Ehtii tulla nälkä juu. Ja jostain syystä on nyt kylmäkin, seison tässä koulun koneella takki päällä.

Mutta, jos nyt siirrytään valitusaiheista ylistysaiheisiin. Eli sain sen iki-ihanan piirtopöydän tossa viime viikolla vihdoinkin. Oon niin tyytyväinen siihen, niin tyytyväinen, että...! Jaja, sitten sen lisäksi meen nyt joululomalla Unkarissa käymään, mun parhaan kaverin luona. Lentoliput ei oo kun sen 180€, plus tietty muut kulut. Eli säästän muuten vaan sen 300€, yht. sen 500€ karkeesti ottaen.

Ja sitten, ihmiset sanoo et näytän hoikemmalta, mikä saattaa hyvinkin pitää paikkansa. Sitä vaan ei aina ite huomaa kun näkee ittensä about joka päivö jos peiliin kattoo. Vaatekokoon sei oo vielä ikävä kyllä vaikuttanu. Tosin... on nyt vähän turvonnu oloki kun on menkat päällä. Joiden takia en voi nyt tällä viikolla uimaankaan mennä, eli sen uimisen alotus menee nyt ens viikolle.

Muuhta, ei kaits miul nyt sen ihmeempiä.

Unkari, opintotuki ja siivoushommia

Tänään on ollu aika normaali päivä, noin loppujen lopuksi. Eilen tosin tuli taisteltua Kaislikon aikusten kanssa, vaihteen vuoksi. Mun pitäs saada siivottua se mun huone sellaseen kuntoon, et se kalpeais niille aikusillekkin, ei vaan mulle.
Ja muutenkin, just nyt tarttis tehä kaikki rastihommat mahollisimman tarkkaan. Jos kerran haluun mennä käymään Unkarissa, mun parhaan kaverin luona. Ehtona on, että hommat hoituu. Mulla on huomenna ruokavuoro, joten sen saa sillon. Täytyy kattoa, jos lauantaina laittas pyykkiä ja siivois sen huoneen. Käytävä ei kuulu mulle tällä viikolla, joten se on out.

Ilosiakin uutisia on, saan opintotukea! Sen 200€/kuukaus. Sillä rahalla painelen sitten Unkariin tapaan sitä frendii. Ajattelin myös käydä Fantsussa ostaan viimesen Il Gatto Sul Gn, ja sitäkin oon odottanu kauan.

Tavallaan oon kauheen väsyny nouseen joka aamu kuudelta, jotta ehtii kaheksaks kouluun. Mut toisaalta, en miillään jaksais vaihtaa koulua. En tunne Kaislikon ulkopuolelta Hyvinkäältä yhtään ketään, eli kaikki kaverit on täällä. Enkä oikeesti uskalla kovin helposti mennä puhumaan kenenkään kanssa. Ja kaiken muun kivan isäks vihdyn tässä koulussa. Olenhan mä aika väsyny joka päivän lopussa, enemminkin henkisesti kun fyysisesti. Mutta silti, ei kiinnosta koulun vaihtaminen ei.