Tänään on vasta tiistai ja tuntuu siltä kun ois koko viikko menny jo.
Ahistaa taas vaihteen vuoksi niin perkeleesti toi paino, ettää.... Taas vaihteen vuoks tullu vedettyy kaikkee mässyy ja sipsii naamariin oikeen olan takaa, ja se ahistaa. Varsinkin kun mun varsinainen ruokailu on täysin ok ja normaalia. Syön tasapainosesti ja hyviä ruokia, enkä nirsoo kouluruuasta. Ja sitten pilaan kaiken ja syön herkkuja. Enkä liiku.
Tähän mennessä liikunnanpuutteen on voinu laittaa lähinnä pitkien koulumatkojen syyks. Ja voi vielä tän jakson ajan. Mutta ens jaksossa vaihan koulua Hyvinkäälle joten mulle jää enemmän aikaaki, voisin jopa harrastaa jotain. En tiiä, liikuntaa. Sulkapallo on kivaa. Ultimate on ok.
Ja jousiammunta on upeeta.
Niin upeeta... niin ihanaa...
Oon aina ollu unelmoija, ja oon aina lukenu eniten fantasiakirjallisuutta, ja oon aika kauan haaveillu siitä et saisin testaa jousiammuntaa, siis ihan tosissaan. Ja nyt sain, hiihtoloman aikana. Ja se oli vaan... niin tyhjentävällä tavalla hienoa. Meditatiivista tavallaan. Katse tauluun, jousen jännitys oikeella tavalla, tähtäys, laukaus. Upeeta. Siinä ei paljon muuta ajattelekkaan. Jos ajattelee, ei tuu yhtä hyviä tuloksia. Ja nyt haluun kokeilla lisää... paremmalla jousella, pitemmällä matkalla maalitauluun, paremmalla ajalla...
Rakastin sitä.
Rakastan sitä vieläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti