Tänään on vasta tiistai ja tuntuu siltä kun ois koko viikko menny jo.
Ahistaa taas vaihteen vuoksi niin perkeleesti toi paino, ettää.... Taas vaihteen vuoks tullu vedettyy kaikkee mässyy ja sipsii naamariin oikeen olan takaa, ja se ahistaa. Varsinkin kun mun varsinainen ruokailu on täysin ok ja normaalia. Syön tasapainosesti ja hyviä ruokia, enkä nirsoo kouluruuasta. Ja sitten pilaan kaiken ja syön herkkuja. Enkä liiku.
Tähän mennessä liikunnanpuutteen on voinu laittaa lähinnä pitkien koulumatkojen syyks. Ja voi vielä tän jakson ajan. Mutta ens jaksossa vaihan koulua Hyvinkäälle joten mulle jää enemmän aikaaki, voisin jopa harrastaa jotain. En tiiä, liikuntaa. Sulkapallo on kivaa. Ultimate on ok.
Ja jousiammunta on upeeta.
Niin upeeta... niin ihanaa...
Oon aina ollu unelmoija, ja oon aina lukenu eniten fantasiakirjallisuutta, ja oon aika kauan haaveillu siitä et saisin testaa jousiammuntaa, siis ihan tosissaan. Ja nyt sain, hiihtoloman aikana. Ja se oli vaan... niin tyhjentävällä tavalla hienoa. Meditatiivista tavallaan. Katse tauluun, jousen jännitys oikeella tavalla, tähtäys, laukaus. Upeeta. Siinä ei paljon muuta ajattelekkaan. Jos ajattelee, ei tuu yhtä hyviä tuloksia. Ja nyt haluun kokeilla lisää... paremmalla jousella, pitemmällä matkalla maalitauluun, paremmalla ajalla...
Rakastin sitä.
Rakastan sitä vieläkin.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Uskonnollisuudesta
Tuli tossa junassa kuunneltua aika mielenkiintosta keskustelua.
Siinä oli nuori nainen, ehkä joku parikymppinen, joka alko juttelee siinä mun vieressä istuvalle nuorelle miehelle kristinuksosta ja Jeesuksesta. Se mies ei ollu kovin halukas kuuntelemaan, siis tulemaan uskoon tosta noin vaan.
Ja se mies heitti, entä jos tää nainen ois syntynykki Intiassa? Oisko se sitte kristinuskonen?
Kun kattoo historiaa, melkeen kaikki kansat on uskonu johonkin jumalaan, vähintään. Ihmisen perusolemukseen tuntuu kuuluvan kysmykset keitä me olemme ja mistä me tulemme.
Näihin vastaa uskonto. Uskonto myös vastaa siihen, miten meidän tulisi elää.
Kaikki ihmiset uskovat johonkin. Jossei muuhun niin sitten tieteeseen. Tiede vastaa myös kysymyksiin mistä me tulemme ja keitä me olemme.
Me kehityimme apinoista. Me olemme ihmisiä.
Itse asiassa, nykyään useimmat länsimaalaiset ihmiset heittävät uskonnolla vesilintua ja kääntyvät tieteen puoleen niin fanaattisesti, että se on jo uskonnollista.
Ihminen uskoo aina johonkin.
Uusi valtionuskonto siis on tiede.
Siinä oli nuori nainen, ehkä joku parikymppinen, joka alko juttelee siinä mun vieressä istuvalle nuorelle miehelle kristinuksosta ja Jeesuksesta. Se mies ei ollu kovin halukas kuuntelemaan, siis tulemaan uskoon tosta noin vaan.
Ja se mies heitti, entä jos tää nainen ois syntynykki Intiassa? Oisko se sitte kristinuskonen?
Kun kattoo historiaa, melkeen kaikki kansat on uskonu johonkin jumalaan, vähintään. Ihmisen perusolemukseen tuntuu kuuluvan kysmykset keitä me olemme ja mistä me tulemme.
Näihin vastaa uskonto. Uskonto myös vastaa siihen, miten meidän tulisi elää.
Kaikki ihmiset uskovat johonkin. Jossei muuhun niin sitten tieteeseen. Tiede vastaa myös kysymyksiin mistä me tulemme ja keitä me olemme.
Me kehityimme apinoista. Me olemme ihmisiä.
Itse asiassa, nykyään useimmat länsimaalaiset ihmiset heittävät uskonnolla vesilintua ja kääntyvät tieteen puoleen niin fanaattisesti, että se on jo uskonnollista.
Ihminen uskoo aina johonkin.
Uusi valtionuskonto siis on tiede.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Näitä Päiviä
Tää on taas näitä päiviä.
Jos mulla alkaa kaheksalta koulu (8.20, to be precise) niin mun tarttee herätä viimestaan kuudelta ja lähtee käveleen asemalle siinä 25 yli kuus. Ja juna lähtee 6.44.
Eli aikanen herätys.
Ja kaiken lisäks mulla ei oo tässä jaksossa perjantaisin kun se yks tunti.
Väsyttää niin vietävästi.
Mulla oli tossa jokua aika sitte, ennenkun toi koulunvaihto oli päätetty, kauhee stressi päällä ja kai sen takia nukuin huonosti. Kuukauden ajan suunnilleen, heräsin joka halvatun yö ainakin yhen kerran. Sitte oli viikko or so parempaa, ja nyt taas sama juttu. Enkä oikeen ees tiä miks. Mutta rassaavaa se on, olla kuolemanväsyny jatkuvasti.
Uskokaa pois.
Jos mulla alkaa kaheksalta koulu (8.20, to be precise) niin mun tarttee herätä viimestaan kuudelta ja lähtee käveleen asemalle siinä 25 yli kuus. Ja juna lähtee 6.44.
Eli aikanen herätys.
Ja kaiken lisäks mulla ei oo tässä jaksossa perjantaisin kun se yks tunti.
Väsyttää niin vietävästi.
Mulla oli tossa jokua aika sitte, ennenkun toi koulunvaihto oli päätetty, kauhee stressi päällä ja kai sen takia nukuin huonosti. Kuukauden ajan suunnilleen, heräsin joka halvatun yö ainakin yhen kerran. Sitte oli viikko or so parempaa, ja nyt taas sama juttu. Enkä oikeen ees tiä miks. Mutta rassaavaa se on, olla kuolemanväsyny jatkuvasti.
Uskokaa pois.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Tilitystä
Äskön vääntelin tossa Minun sänkyni - haasteen. Ja nyt sitten ihan asiaankin.
Jossei nyt kukaan vielä tiedä, niin jään Hyvinkäälle asumaan ainakin reippaaks vuodeks, ja vaihan tän jakson jälkeen koulua sinne myös. Ja ens syksyllä vaihan iltalukioon. Ja sen takia voin kirjottaa jo syksyllä... Mikä on sinänsä aika pelottavaa. Sitte voinki hakea jo Keravalle kirjastonhoitajalinjalle.
Mutta, tosiasia on, että tulevaisuus on pelottava asia. On pelottavaa ajatella, miten pahasti kaikki voi mennä pieleen... Pelkään esimerkiks, etten saa töitä vaikka mitä tekisiin, tai jos saankin niin saisin potkut.
Toisaalta, tulevaisuutta ei pitäs pelätä ja ajatella liikaa, kai.
Pahinta on ollu huomata, että vaikka oon kuvitellu kulkevani koko ajan eteenpäin, oonkin vaan polkenu paikallaan. Ja sillon kun on tapahtunu etenemistä, joku muu on sysänny. Ei pelkästään antau vauhtia, vaan työntäny siihen pisteeseen missä nyt ollaan. Nyt olis jo korkee aika mennä omin voimin eteenpäin. Ottaa vihdoin ja viimein vastuu omista valinnoistaan.
Ja kai oon jo ottanukkin. Se, että jään Kaislikkoon, ja se, että vaihan koulun sinne on molemmat musta ittestäni lähteneitä päätöksiä. Kukaan ei ollu niitä tuputtanu, vaan se oli kokonaan oma valintani. Nyt täytyy vielä jaksaa käydä asia läpi Kunkun reksin kaa... Ja muidenkin. Vanhemmat tietää jo, ja hyväksyy sen.
Ja sen lisäksi on toi iänikunen painokysymys. Taas oli jollain kilolla noussu paino, kuun eilen puntarissa kävin. Ja se on hemmetin masentavaa. Mitään muutosta ei vyötärönympäryksessäkään ole tapahtunu >.<
Ja kun resepti siihenkin ois mässyn vähennys ja liikunnan lisäys.
Otta aivoon vaan niin massiivisesti toi. Tahon olla paremmassa kunnossa, mahtua vaatteisiin joihin mahuin vielä alle puol vuotta sitte. Haluun, vihdoin ja viimein, kokee itteni ees jossain määrin hyvännäköseks.
Haluun olla normaali.
Jossei nyt kukaan vielä tiedä, niin jään Hyvinkäälle asumaan ainakin reippaaks vuodeks, ja vaihan tän jakson jälkeen koulua sinne myös. Ja ens syksyllä vaihan iltalukioon. Ja sen takia voin kirjottaa jo syksyllä... Mikä on sinänsä aika pelottavaa. Sitte voinki hakea jo Keravalle kirjastonhoitajalinjalle.
Mutta, tosiasia on, että tulevaisuus on pelottava asia. On pelottavaa ajatella, miten pahasti kaikki voi mennä pieleen... Pelkään esimerkiks, etten saa töitä vaikka mitä tekisiin, tai jos saankin niin saisin potkut.
Toisaalta, tulevaisuutta ei pitäs pelätä ja ajatella liikaa, kai.
Pahinta on ollu huomata, että vaikka oon kuvitellu kulkevani koko ajan eteenpäin, oonkin vaan polkenu paikallaan. Ja sillon kun on tapahtunu etenemistä, joku muu on sysänny. Ei pelkästään antau vauhtia, vaan työntäny siihen pisteeseen missä nyt ollaan. Nyt olis jo korkee aika mennä omin voimin eteenpäin. Ottaa vihdoin ja viimein vastuu omista valinnoistaan.
Ja kai oon jo ottanukkin. Se, että jään Kaislikkoon, ja se, että vaihan koulun sinne on molemmat musta ittestäni lähteneitä päätöksiä. Kukaan ei ollu niitä tuputtanu, vaan se oli kokonaan oma valintani. Nyt täytyy vielä jaksaa käydä asia läpi Kunkun reksin kaa... Ja muidenkin. Vanhemmat tietää jo, ja hyväksyy sen.
Ja sen lisäksi on toi iänikunen painokysymys. Taas oli jollain kilolla noussu paino, kuun eilen puntarissa kävin. Ja se on hemmetin masentavaa. Mitään muutosta ei vyötärönympäryksessäkään ole tapahtunu >.<
Ja kun resepti siihenkin ois mässyn vähennys ja liikunnan lisäys.
Otta aivoon vaan niin massiivisesti toi. Tahon olla paremmassa kunnossa, mahtua vaatteisiin joihin mahuin vielä alle puol vuotta sitte. Haluun, vihdoin ja viimein, kokee itteni ees jossain määrin hyvännäköseks.
Haluun olla normaali.
Minun sänkyni!
Otinpa, vihdoin ja viimein, osaa Ewwun heittämään sänkyhaasteeseen. Eli täältä pesee. 1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
Varmaankin... aaa, Lepopaikka? Sängyssä nukutaan, siinä voi istua, lukea, löhötä, sen päällä voi säilyttää tavaraa....
Ja juup, yleensä mun sänkyni on paljon, paljon sotkusempi ;D Koska säilytän sen päällä tavaraa :D
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
Vaikee... Tätä sänkyä en ite valinnu, vaan se oli tossa huoneessa valmiiksi. Parasta ehkä on että se on oma.
3. Mistä taas et niin pidä?
3. Mistä taas et niin pidä?
Varsinkin alussa ärsytti kun sänky on jousipatjalla varustettu. Joka ikinen liikahus aiheuttaa kauheen metelin patjan sisällä, jouset vinkuu ja valittaa...
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
Njet. Ei asu kukaan muu kuin minä. Lasketaanko jos sen päällä istutaan?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
Petauspatjan. Se ryökäle yrittää koko ajan liukua pois sängystä. Mut mukanaan.
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?
Ha, paljastuksia ;D Mieluiten isoon, väjään t-paitaan, ei väliä onko miesten vai naisten, kuhan on väljä, ja alkkareihin. Jos on kylmä niin ihan kunnon yöpukuun, äidiltä perittyyn keltaseen Minni-yöpukuun.
ja viimeisenä boonuksena:
7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?
Ehm... En ketään? Ei sinne mahu kun yksi, tai jos on pakko kutsua joku niin joku kaveri sitten, mie nukkusin sillon lattialla.
Ja haasteloisen pohja:
Minun sänkyni!Näin talvisin tekisi usein mieli vetäytyä talviunille kuten muumit, ihanien muhkeiden peittojen alle! Talviaikaan monet viettävät aikaa sängyssä myös lukemalla, seurustelemalla läheisten kanssa ja miksei piknikkiäkin voisi pitää sängyssä? Levittäkäämme siis sänkyjen pehmeän houkuttelevaa ilosanomaa!
Vastaa kysymyksiin:
1. Millä yhdellä sanalla kuvailisit sänkyäsi?
2. Mikä on sänkysi paras ominaisuus?
3. Mistä taas et niin pidä?
4. Käykö sängyssäsi vierailijoita tai jaatko sen jopa säännöllisesti jonkun kanssa?
5. Mitä muuttaisit sängyssäsi?
6. Usein sängyssä nukutaan öisin, miten pukeudut tähän tilaisuuteen?ja viimeisenä boonuksena: 7. Jos saisit kutsua kenet tahansa vierailemaan sänkyysi, kenet kutsuisit?
Haasteen kysymyksistä vähintään yksi on kuvitettava, muttei kukaan kiellä kuvittamasta jokaista!Tämän jälkeen jaa haaste kahdelle valitsemallesi ihmiselle, jotka linkität haasteen loppuun. Muista myös linkittää ihminen jolta haasteen alunperin sait!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)