Reissuja ja Lupauksia

Heilou.

Vuoden ensimmäinen blogimerkintä, hurraat sille!

Eli tulin sitte pari päivää sitten takas Unkarista. Olin siel tosiaan 20-31 päivä välillä. (ja ina kun pitös kirjottaa "päivä" melkeen kirjotan "päivö").

Alku aina hankalaa. Lähdin lauantaina pikkusiskon luona käymään tuolla Otalammella. koska sinne ei mee bussei ja vielä vähemmän tulee busseja, menin enste Vihtiin bussilla ja pikkusysterin isä haki mut sitten sieltä. Koska asun Hyvinkäällä asti, tartti mun mennä Helsingin kautta bussiasemalle. Helsingin rautatieasemalla hajos lainatusta matkalaukusta vetokahva. Miten ihanaa. Ja siitä kantokahvasta vetäminen oli kyllä syvältä.
Sunnuntaiaamuna, kun piti lähtee lentokentälle, huomattiin et auton toinen takaovi oli jääny auki, eli auton akku oli kokonaan lopussa. Mulle se aiheutti akuutin itkuparkukohtauksen, mut onneks auto saatiin mäkilähdöllä käyntiin. Ahisti kuitenkin koko hemmetin automatkan ajan niin ruotosti, varsinki kun mäkilähtö saattaa hajottaa yhen auton osan jonka nimee en muista. Ja se saattaa aiheuttaa, ettei se auto pääse seuraavasta katsastuksesta läpi. Ja se ois mun syy.

Lentokentälle ehittiin kuitenkin ajoissa. Painelin sen siliän tien check-in:iin, ja annoin ison matkalaukun sinne. Sen jälkeen vaelsin portille. Siellä selviskin, et koneen valmistelu oli myöhässä. Koneeseen sisään päästiin sen 15 minuuttia myöhäs, mikä on suht hyvin kun Emsterdamin kone oli jo 8 tuntia aikataulustaan myöhässä. Koneessa istuin ihan mukavan vähän vanhemman pariskunnan viereen, ja juttelin niiden kaa. Osottautu aika hyväks onneks et sain juttuseuraa, kun istuttiin koneessa tyhjän panttina sen 6 tuntia ennenku päästiin lentoon. Eli noin 8 tunitia koneessa istumista tuli yhteen suuntaan harrastettua.
Rasittavaa oli myös se, et koneen turvasäädöksien takia henkilökunta ei voi tarjota ruokaa ennenkun kone on ilmassa. Vettä kyllä tarjottiin. Onneks kännykät sai laittaa päälle. Kauhee soittelu ihmisille siitä mikä tilanne on. Ja koska en saanu Annuun suoraan yhteyttä jouduin soittaa enste Mardelle ja se sitte Annulle siit et mun kone on myöhäs. Annu venttaili sen kuus tuntia seil kentällä tyhjänpanttina.

Missattiin sit kun vihdoinkin pääsin Unkariin asti Annun kanssa vika bussi ja jouduttiin viettämään yö niiden perhetuttujen luona. Annu sano, ettei se saanu juur nukuttuu, mut mie taas nukuin ku tukki senki edestä. Väsymys paino isosti päälle.
Seuraavana päivänä (tai samana, koska päästiin itseasiassa vasta puol yhen maissa nukkumaan) meijät heitettiin bussiasemalle, mistä sitte jatkettiin bussilla Veszprémiin. Siellä oltiin joskus 12-13 välillä päivällä. Kun päästiin bussista ulos ja lähettiin kävelemään kohtin Annun kotia, myös matkalaukun kantokahva irtos. Siin vaiheessa tuli lievä "tää ei voi olla totta, sano ettei se oo totta!" olo. Koska se oli painava, ja Annulla ja mulla ei ollu toivookaa kantaa sitä niiden talolle asti, Annu soitti faijansa hakemaan laukun. Onneks kuitenkin päästiin perille asti.

Toi alku oli melosta sähellystä tosiaankin. Kaikkein eniten tossa laukkujupakassa harmittaa, et se laukku oli lainassa. Mut omistaja sano, et se on ostettu Turkista, mikä saattaa selittää sen et se hajos niin kovin helposti. Mene ja tiedä. Toivon vaan, ettei se kovin kallis laukku kuitenkan ollu, jos ja kun sen joudun maksaan.

Unkarissa sitte mentiin Annun ja sen jonkun kaverin kanssa kattomaan sen kaverin joulujuhlaa. Se oli aika... kammottava. ne tyypit ei oikeesti osaa laulaa sitten yhtään. Yhetki heebot veti jotain ihme karjumishowta, ja mie toivoin vaan ettei mun korvaparat joutus kärsimään niin mahottoman paljon. Sitte siel oli pari tyyppii, jotka yritti laulaa System Of a Downin kappaleen Atwa, mut feilas niin täysillä et sydämeen sattuu. Se oli jotain niin kammottavaa, se oli suorastaan pyhäinhäväistys.





Kuitenkin siel oli myös yks hyvä esitys, joskaan kaikki ei tuntunu sitä arvostavan samassa mielessä kun minä. Kyseessä oli ikäsekseen tosi taitava napatanssija. Jätkät tietty rakastaa, kerran kyseessä on paljasta pintaa, mutta oma kokemus on, et se tyttö oli tosi taitava. Ohessa video ammattimaisesta napatanssijasta, joka ei siis oo sen yhen koulun tyttö, vaan silkka esimerkki kuinka hienoa se napatanssi voi olla parhaimmillaan.





Ton joulujuhlan lisäks käytiin annun kanssa ostamass autliaisia. Löysin myös itelle kaikkea tosi nättiä. koska en jaksa nyt ottaa kuvaa, laitan myöhemmässä merkinnässä kuvat ;D


Ja sitte, uusvuos. Uudenvuoden lupausten aikaa. Miun pikku lupaukset on aina tähän mennessä menny rikki. mutta tässä jotain joita aion nyt tänä vuonna yrittää pitää.

1. En juo minkäänlaista alkoholia ennen kuin täytän 20 vuotta (eli elokuun 19. päivään mennessä ei yhtään alkomahoolia).

2. Teen tulevan vuoden aikana tavaroistani inventaarion ja hankkiudun ylimääräisestä tavalla tai toisella eroon.

3. Laitan kuukaudessa ainakin 70€ säästöön kuukauden tuloista, jos tuloja on tarpeeksi paljon tuon summan sivuun laittoon.

4. Lisään liikuntaa mm. uimalla, kävelemällä ja uudella lihastreenillä jonka löysin tämän kuukauden cosmosta.

5. Saavutan alle 80 kilon pysyvän painon ja mahdun samalla 40-44 kokoisiin vaatteisiin, vähintään.

6. keskityn koulunkäyntiin aktiivisemmin, eli luen kokeisiin paremmin ja teen läksyt.

7. Muistan pestä hampaani vähintään kerran päivässä. (Kyllä, tämä on mulle ongelma).

siinä oli mun uudenvuoden lupaukset. Ne ehkä vaikuttaa kovin isoilta, mutta osa niistä liittyy niin kiinteesti toisiinsa, että niiden toteuttaminen yhdessä lienee helpompaa kuin jomman kumman yksistään. Toivon kanssa, että kaverit tukis mua tämän kanssa ja lähtis mukaan kävelylle, uimaan jne. ^^

Mulla on myös yksi pienenpieni unelma jonka haluisin toteuttaa jonkun kaverin kanssa tänä vuonna :D ahluisin tehä kirjastossa jonkun kanssa läksyt. Jostain syystä se on yksi mun unelmista. Yksinkään kun ei oikeen kehtaa mennä... Ja kaksin aina kaunihimpi ;D