
torstai 4. elokuuta 2011
Ihana uusi sohva

perjantai 22. heinäkuuta 2011
Rahat on loppu
maanantai 15. marraskuuta 2010
Astetta Rankemmin
Hyvin pitkästä.
Asuilen edelleen Kaislikossa ja painin ongelmieni kanssa. Nyt on kuitenkin asiat menneet astetta rankemmiksi.
Mun lääkitykseen lisättiin uus lääke. Se otetaan aamuisin. En ainakaan vielä oo huomannu minkäänlaista muutosta itessäni. Ehkä oon väsyneempi ja alakulosempi, vaikee sanoo. Ja liittyykö sekään sitten siihen että on uus lääke vai ei.
Mun raha-asiat on menneet taas vaihteen vuoksi päin prinkkalaa. Nyt rahat on aikusten takana ja mulla on ostokielto. En saa ostaa mitään, oikeestaan yhtään mitään. Ja nyt myydäkkään, etten ajattelis muita asioita kuin niitä mitä mun pitäs pohtia. Ja mun puheet kuulemma on useimmiten nettitikkuun ja ostamiseen liittyvää. Min pitäs kuulemma miettiä, mitä yritän niillä täyttää.
Hyvä kysymys.
Ja sitten on hygienia-asiat. Ne ei ole koskaan menneet kovinkaan hyvin. Ja nyt ne on menny, hm, tavallistakin huonommin.
Mut on pistetty rasteille. Eli mun hygienianhoitoa vahditaan niin, että aamuin illoin meen kertomaan tehneeni ne asiat. Sisältää puhtaat vaatteet, dödön, suihkun, aamupesut ja lääkkeet. Ja hampaiden harjauksen. Lääkkeet ei ole ongelma, ne hoidan kyllä muutenkin. Puhtaat vaatteet tulee yleensä kanssa vaihdettua. Suihkussa oon aiemmin käyny suunnilleen joka toinen päivä, joka ei tuolla nyt sitten riitä. Hampaidenpesu on suurin ongelma. En saa sitä hoidetuksi.
Ja sitten on se iänikuinen huone. En saa sitä pidettyä niin kasassa kuin ois tarvis. Se oli tossa välissä ihan ok, mutta nyt mua itteäni on ryhtyny ihan tosissaan kyrpimään koko touhu. Sinne syntyy koko ajan merkillisiä kasoja, mulla on niin paljon vaatteita ettei ne enää taho mahtua kaappiin. Mulla on rutosti koriste-esineitä. Mulla on ihan liikaa kaikkea.
Ja sitten on vaateongelma vielä toisessakin mielessä. Mun reidet hankaa yhteen ja tappaa mun kaikki housut hajalle. Eli mun huosujen käyttöikä on murto-osa normaalipainosten housujen käyttöiästä. RARGH!!!
Mutta ongelmahan siis oikeesti on mun pääni. Miksen saa hommiani hoidettua? Miksen pysty pitämään päätöksistäni kiinni? Miksi haluan dataa ja ostaa tavaraa?
Oon muutaman kerran aina kysyny kyllä miksi. Lopputulos useimmiten on vaan se, että mun ajatukset ohjautuu asian vierelle. En vastaa itse kysymykseen. Ja jos yritän.... On tyhjää, pelkkää tyhjää. Ikäänkuin valkonen seinä.
Ja tää nyt on se tärkeä kysymys. Miksen huolehi itestäni? Tai aikusten sanoin, välitä?
Ehkä se onkin niin. Muut on tärkeämpiä mulle kuin minä itse. On vaan oikeasti aivan uskomattoman kamalan vaikeaa myöntää jotain sellasta itelleen. Oikeasti.
Tiedän pelkääväni päätöksistä syntyvää vastuuta. Koska joutuu kantamaan omien päätöstensä vastuun silloin kokonaan itse. Mutta apuahan voi aina pyytää, niin kaikki sanoo ja niinhän se on. Mutta kuinka vaikeeta se avun pyytäminen loppujen lopuks onkaan! Vaikeeta, ainkin mulle. Sen myöntäminen, ettei kaikki meekkään suunnitellusti.
Oon uskomattoman taitava valehtelemaan itelleni. Ja jos valehtelee itelleen, kaikki muutkin luulee sen olevan totta.
Mä yritän sanoa sen niin että itekkin ymmärrän.
Nyt ei mene hyvin. Nyt on aika kuunnella muita ja tehdä asialle jotain.
Ja pyytää siihen apua.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Shrek ja Ikuinen Onni
Menin eilen Helsinkiin hakemaan Huutonetistä huutamani kimonon, joka makso mulle 61€. Ei paha hinta... paitsi et jouduin pummimaan matkarahat kaverilta. Ja nyt meen sunnuntaina kirppikselle (kaveri hakee mut ja kamata lauantaina), niin ei ole vaihtorahaa. Tosin, toivotaan et sen jälkeen on...
Toisaalta... mun pikkubroidi on mulle neljäkymppii auki... ja ite oon yhelle frendille 16 euroo auki. Kääks! Aika masentavaa....
Eilen sitte Helsingissä tapasin kanssa yhen kaverin. Mentiin kattomaan Shrek ja ikuinen onni, ja sen jälkeen keskusteltiin henkeviä. Tai minä puhuin, se vältteli. Kylhän se kuunteli mut.. totuuksien kuuleminen ei oo kenellekkään helppoa. Minä jos kuka sen tiiän. On oikeesti aika ahistavaa joutua ottamaan vastuu omista teoistaan ja päätöksistään... Ja sekin myöns, et ois paljon helpompi jos joku muu päätttäs sun puolesta. Mut kuinka onnellinen ihminen vois sillon olla?
Ei kai kovin?
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Tavoitteita
Joten kokeillaampas sitten ongelmanratkaisua.
Mulla annettiin lippulappu, mitä tavoitteita mulla on?? Jaajaa, alotetaans...
Mitä tavoitteita sinulla on koulun suhteen?
Helskarin hyvä kysmys. Pohditaanpa:
Alotin lukion koska en osannu ies ajatella ammaria oikeena vaihtoehtona. Toisaalt, ei mullois ollu hajuukaan siitä, mitä oisin halunnu tehä. Ja eka vuos jo meni perseelleen, kun nyt tosiasioita kohdataan. Se meni niin persiilleen, ja mie kuvittelin koko ajan et kaikki on hyvin, hyvin hyvin. Jaa, eipä ollu. No, sitte mie muutin omaan kämppään, ja aijaijai, sillonkos asiat meni pieleen. Mulla iski masennus, niin etten jaksanu nousta sohvalta muuallekku kauppaan ja vessaan, noin karkeesti ottaen. eli en menny kahteen vai kolmeen jaksoon kouluun, tarkottaa kahta tai neljää kuukautta.
Ja nyt on kolmas jakso, mulla on 30 (34 nyt) kurssii takana ja joudun todennäkösesti anoo viidettä vuotta. Ja jos joku puhuu tavoitteista, sanon tyyliin "kuhan nyt läpi pääsee..." Ilmeisesti väärä vastaus.
Onglma tässä on, et oon tottunu yläasteella pääsemään läpi ilman ongelmia... Ja se ei toimi nyt. Voisin saada äikästä ja enkusta molemmista kympin jos tekisin töitä. Voisin saada varmaan ruotsistakin seiskan, jos tekisin töitä. Voisin hyvässä lykyssä saada bilsastaki ainakin kasin tai ysin, jos tekisin töitä. Mun keskiarvo vois olla kasi, jos tekisin töitä. Eli, the great conclusion, mun tarttee tehä töitä. (mistä muistuu mieleen miun YH:n läksyt.... niiden kimppuun tän jälkeen siis).
Eli... miun tavoitteeni lukiossa just nyt on: Saada lukion läpipääsyyn vaadittava kurssimäärä suoritettua, saada ruotsista hyväksytty arvosana, nostaa englanti mahdollisuuksien mukaan kymppiin ja saada englannin YO-kokeesta laudaturi.
Mitkä ovat tavoitteeni oman huoneen siisteyden suhteen?
Huoneen siisteyden kanssa ON ongelmia. En siivoo sitä niin usein kun pitäis. Tai niin hyvin. Paitsi, tänään riehuin täysillä huoneen kanssa, ja nyt se on aika siisti, kirjahyllyä lukuunottamatta. Suurin taiselu oli mun täydellisen sekasen vaatekaapin kanssa, mut sekin saatiin selätettyä.
Tää on ehkä hiukan yksinkertasempaa kouluun verrattuna. Asia on niin, että mun pitäs mieltää oma huone mun omaks kämpäks, ja huolehtia että se on aina sellasessa kunnossa että sinne kehtaa päästää ihmisiä. Toisin sanoen, mun tavoitteeni tässä on tosiaan pitää huone sellaisessa kunnossa, että sen kelpaa esitellä ihmisille. Tarkottaa imuroitnia ja muuta.
Mitkä ovat tavoitteeni hygienian suhteen?
Ei sen henkilökohtasempi aihe taaskaan... Tosiasia on, että varsinkin hampaiden pesu jää aivan liian usein tekemättä. aikuset on heittäny ilmaan ajatuksen siitä, että jättäisin itteni laimin... kaiki nää ongelmathan liittyy muhun, useemmallakin tasolla, ja mun omaan hyvinvointiin. Siihen on paha sanoa mitään, just nyt ainkaan.
Mutta, taasen tavoitteeni: Pestä hampaat ainakin joka ilta (koska aamulla saattaa hyvinkin tulla kiire ja asia unohtua helpommin). Käydä suihkussa joka päivä, pstä hiukset tarpeen mukaan. Pestä vaatteet tarpeeksi usein, jotteivät ne haise hielle.Käyttää dödöä enemmän (se nimittäin unohtuu about AINA).
Mitkä ovat tavoitteeni raha-asioiden suhteen?
Heh, nytpä heititte pahan... Mulla on aina aika ajoin, joskus enemmän, joskus vähemmän, ongelmia rahan kanssa. Joissakin asioissa oon hitoksen tarkka, joissakin taas en yhtään. En esimerkiksi osta kovin helposti kallista ruokaa, mutta karkkia kyllä. Vaatteita tai kenkiä en myöskään osta kovin herkästi, mut sitten taas kirjoja kyllä.
koska saan opintotukea, on aikusten kanssa keskusteltu siitä, mitä maksan siitä ja mitä en. Just nyt maksan siitä nettilaskun ja kännykän laskun. Ja Unkarin matkan. Loput menee säästöön. Kaislikon viikkorahan (sillon kun sen saan) on vapaasti käytössä. Tavotteena on lopettaa turhan ja ylimääräsen ostaminen, kuten karkit sipsit jne.
Mikä on tavoitteeni Unkarinmatkan suhteen?
Päästä lähtemään sinne, tietysti. No shit Sherlock, tässä kohtaa. Mutta siihen liittyy useempia asioita. Kaislikon rastihommien on vaan sujuttava, ne ei saa jäädä tekemättä. Koulussa on käytävä jne. Mutta tavote yksinkertasesti on: Päästä sinne.
Mikä on tavoitteeni painonpudotuksen suhteen?
Yllättäen: päästä tavoitepainooni. Ja tavoitepaino on 60 kiloa. Välitavtteena on pysyä alle 90 kilon. Tässä apuna toimii kiloklubi.fi sivusto, jonne kirjaan aika ajoin painon ja vyötärönympärystän ja mistä näkee edistymisen. Siellä ois myös mahollista pitää ruokapäiväkirjaa, mutta en koskaan saa oikeesti pidettyä sitä, vaan asia unohtuu jossain välissä.
Kuitenkin, painonpudotukseen liittyy mässyn vähentäminen ja liikunna lisääminen. Mässyä syön nyt paaljon vähemmän kun sillon kun asuin omassa kämpässä. Kuitenkin, nyt taas vähän aikaa on ollu sellanen kausi et syö enemmän. Liikuntaharrastuksen oon jo alottanu, oon alkanu Nekon kanssa uimaan. Kerran viikossa on tavote, menkkaviikolla tuskin tulee luonnollisestikaan uitua. Sen lisäks on se liikunta minkä koulumatkoissa saa.
Kauanko tarvitsen vielä Kaislikkoa, eli minne siirryn seuraavaksi.
Voi veikkoset, kun tietäis! Tän hetkinen sopimus on tän lukuvuoden loppuun, eli muutto kesällä. Mutta sekään ei oo sataprosenttisen varmaa. Ja joudunko kuntoutuskotiin... En usko. en oikeen vaan jaksa uskoa... ja ainakin toivon etten joudu. Olenko mä niin huonossa kunnossa et joutusin? En omasta mielestä, ja multahan on useempaan otteeseen kysytty, olenko mä ylipäätään enää edes masentunu.
ongelma lienee oikeesti asioiden hoitaminen... ja ne pitäs vaan hoitaa.
Mutta... kauanko tarvitsen Kaislikkoa? Toivottavasti en enää ensi kesän jälkeen. Ja minne sitten? Omaan kotiin, yksin tai kimppakämppään.