perjantai 16. heinäkuuta 2010

Shrek ja Ikuinen Onni

Mielenkiintosta, miten onnistunki aina olemaan peeaa. Ja pahasti. Nyt viel tavallista pahemmin...

Menin eilen Helsinkiin hakemaan Huutonetistä huutamani kimonon, joka makso mulle 61€. Ei paha hinta... paitsi et jouduin pummimaan matkarahat kaverilta. Ja nyt meen sunnuntaina kirppikselle (kaveri hakee mut ja kamata lauantaina), niin ei ole vaihtorahaa. Tosin, toivotaan et sen jälkeen on...

Toisaalta... mun pikkubroidi on mulle neljäkymppii auki... ja ite oon yhelle frendille 16 euroo auki. Kääks! Aika masentavaa....

Eilen sitte Helsingissä tapasin kanssa yhen kaverin. Mentiin kattomaan Shrek ja ikuinen onni, ja sen jälkeen keskusteltiin henkeviä. Tai minä puhuin, se vältteli. Kylhän se kuunteli mut.. totuuksien kuuleminen ei oo kenellekkään helppoa. Minä jos kuka sen tiiän. On oikeesti aika ahistavaa joutua ottamaan vastuu omista teoistaan ja päätöksistään... Ja sekin myöns, et ois paljon helpompi jos joku muu päätttäs sun puolesta. Mut kuinka onnellinen ihminen vois sillon olla?

Ei kai kovin?

1 kommentti: