Olet Vastuussa Onnestasi

Tieten tahtoen tehdyt muutokset ovat tavallaan ne kaikkein vaikeimmat. Jo totuttuja tapoja on yllättävn hankala muuttaa. Mutta se onnistuu. Surkeana esimerkkinä toimii, että kirjoitin ennen A:n terävänä, mutta ihastuin pyöreäkärkiseen A:han ja opettelin kirjoittamaan sen niin. Ja nykyään kirjoitan aina A:n pyöreänä.

Paremman esimerkin luin KG-lehdestä: Opettele uudet asiat pienissä erissä. Kuten esimerkiksi Laihdutus. Pura se pieniin paloihin, ja käytä vaikka viikko kunkin palan pureksimiseen. Vaikka näin: Minun tarvitsee syödä enemmän kasviksia, joten huolehdin siitä että lautaselleni ilmaantuu vähintään puolet lautasen koosta kasviksia. Ja kun tästä on tullut tapa, sitä ei edes huomaa. Ja siitä seuraavaan asiaan! Helpottaa elämäntapamuutoksen tekemistä, koska ainakin itseä sellainen isona pakettina suorastaan karmii. Päässä pyörii vain, kuinka saan ikinä sen valmiiksi!? En ainakaan ajattelamalla niin.

On myös joitain muutoksia, joita haluaisi toteuttaa, muttei oikeasti pysty. Ja nyt ei puhuta "Emmie vaan jaksa tai kehtaa"- en-pysty-tähän-ajattelutavasta, vaan fyysisistä esteistä. Itse rakastaisin samoilla metsissä, kerätä kasveja ja sieniä ja valokuvata metsän elämää. Mutten voi, ainakaan niin paljoa kuin haluaisin. Ensinnäkin, tarvitsisin paremman kameran kuin mitä minulla nyt on, ja toisekseen, siellä missä asun sellaista metsää joka olisi edes hiukan löhempänä luonnontilaa ei ole kovin lähellä.

Sitten on myös muutoksia, jotka eivät suoraan kosketa sinua, mutta liittyvät sinuun kuitenkin. Sellainen kohtasi itseäni juuri äskettäin: isäni oli löytäyt naisystävän. SDe ei haittaa minua lainkaan, enkä tunne oloani mitenkään oudoksia asian suhteen. Jollekin se voisi kuitnekin olla järkytys. Myös ikäni vaikuttaa asiaan: olen täysi-ikäinen, en enää niin vahvasti vanhemmistaan riippuvainen lapsi.

Suurimmat muutokset lähtevät kuitenkin itsestä. Olen itse vastuussa omasta elämästäni ja onnestani. En voi odottaa ja olettaa jonkun muun tekevän kaiken minulle valmiiksi, avustavan ja tukevan. Voin toivoa apua, voin pyytää apua ja saada apua, mutta kukaan, kukaan, ei tee päätöksiä ja valintoja puolestani. Olen itse vastuussa niistä. Ja vastuu on pelottavaa. Olen vastuussa päätöksistäni, olivatpa ne hyviä tai huonoja, ja jokainen, ainakin minä, pelkää tekevänsä huonoja päätöksiä. Kaipaan ja etsin tukea päätöksilleni paljon. Mieluiten antaisin jokun toisen päättää. Mutta koska olen jo täysi-ikäinen, vain minä itse voin tehdä päätökseni elämässäni. Ja kantaa vastuun niistä.

Ja jos aion löytää oman polkuni, juuri sen polun, jota juuri minä haluan kulkea, minun on opittava ottamaan vastuu päätöksistäni. Jotta löytäisin polkuni, on minun kuitenkin ensin kysyttävä itseltäni, mitä haluan elämältäni. Mitä minä haluan elämältäni?

Siihen ei ole todellakaan helppoa vastata. Vastaukset on löydettävä itse, kukaan ei niitä voi sinulle tai minulle kertoa.

Mitä siis vastaan?

En tiedä vielä. On aivan liikaa vaihtoehtoja, on aivan liikaa eri asioita joita voisi tehdä.