Nyt kun taas on ollu aikaa ajatella muutakin kun noita menojaan, niin oon tullu kiintosaan johtopäätökseen.
Mie en todennäkösesti edes pystys yhen illan juttuihin.
En varsinaisesti oo ettiny suhdetta, vaikka sellanen mukava oiski. Silti, vaikka ettisnki suhdetta, haluisin kestävän, koko elämän pitusen suhteen, mahollisuuden perustaa perheen ja hankkia lapsia. Ongelmana on, etten oikeen luota a) jätkiin yleensä b) että MÄ saisin mukavan ja luotettavan miehen joka kanssa haluaa perustaa perheen ja c) että kukaan vois pitää musta.
Ah tätä hyvän itsetunnon hurmaa.
Julmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti