Raakaa VIHAA

Eilen oli... harvinaisen kurja päivä. JA siis ihan tosissaan. Ei ihan pikkusenkaan kurja vaan aika helvetin kurja.

Mulla oli eilen ruokaterapeutin tapaaminen, ja se mesta oli Tapiolassa, jonne ei tietenkää pääse ilman bussia. Positiivista: sain nukkua yheksään. Se on aika luksusta mulle. Mutten ehtiny kouluun. Lähin siinä jossain yhentoista maissa meneen sinne, eli junalla hesaan ja sieltä bussilla Tapiolaan. Masentavaa. Söin aamupalanki siinä jossain yheksän ja kymmenen välissä, weetabixia maidon ja hillon kera.
Pääsin sieltä Tapiolasta lähteen vasta aika myöhään, kipasin jossain kohtaa kirjastoonki. Helsingin päässä tsekkasin pari kirjakauppaa läpi, ja olin vasta siis kello kuudelta takas Kaislikossa. Evästä ku ei ollu mukana niin piti tulla toimeen kioskilta ostetulla limulla ja Tuplalla. Ah miten terveellistä, mut siin vaihees en valita, oli nimittäin jo hemmetinmoinen nälkä, eikä kunnon kauppaan ehtiny koska junaan oli kiire. Kaslikossa sitte sain sapuskaa.
Mut senki myöhässä. Sillä jolla oli ruokavuoro oli ollu koe ja se tuli myöhäs eli ruokaki oli myöhäs. Siihen mennessä olin jo onnistuun kehittää melkosen toispuoleisen päänsäryn itelleni, ja aloin olla niin maan perkeleen vittuuntunu. Ruokailussa ilmotin immeisille, etten oikeesti jaksa mitään paskaa ja et oon niin samperin, niin samperin ärtyny, kettuuntunu ja pinna kireellä. Yks nuorista, se viistoist vee vanha, ei osannu ees kuvitella mua vihaseks. Lucky her. Sen pöksyissä en ees haluis kuvitella. Aikuset ainki tietää mitä se on kun mulla menee käpy.
Mut ihan ku siinnei ois tarpeeks, mun piti viel hoitaa keskiviikkosiivus, ja lattiat kaiken muun hyvän lisäks. Imuri ei oo herran aikoihin imeny kunnolla, joten revin sen suuttimen irti vilkastakseni mikä mättää. Siel oli topsipuikka et kumppanit kasaantunu, ihmekään jossei oikeen taho vetää. Kuka helvetin idiootti imuroi topsipuikkoja?!
Myöhemmin illalla mun vitutus vaihtu sitte masennukseen. Lueskelin sii jonkin aikaa enkuks jotain kirjaa, ja kun sain sen loppuun olin vaan ihan maassa. Alakulonen. Mua vaan alko ihan ilman syytä itkettää aika hemskutin lahjakkaasti. JA kello oli jotain ykstoista illalla, en a) viittiny oikeen herättää aikusia ja b) siellä oli mies sijanen, en oikeen tunne oloo kotosaks sellasten kaa. Joten itkin sen päänsäryn illalla viel pahemmaks. Unta sain vasta joskus yhen maissa aamuyöstä, käsittääkseni. Ja heräilin yöllä muutamaan otteeseen JA jouduin enkunkokeen takia nousemaan jo kuudelta ylös. Notta sillai. Ei ihan nyt taho mennä hyvin mulla. Ei ollenkaan. Ja oon sen takii aika väsyny, henkisesti ja fyysisesti.

Hankaluuksia

Kauheeta olla niin fyysisesti kun henkisestikin väsyny...Tässä on nyt kaikkea aika isoa meneillään mun elämässä, ja nukun sen takii huonosti. Isketään siihen vielä jutskaamista näistä isoista asioista Kaislikon aikusten kanssa nin mukava soppa on valmis. Oon ihan puhki tänään, itkeny ja raivonnu vaan. En oo jaksanu olla realistinen ja aikunen.

Se juttelu aikusten kaa meni ihan jees. Itkin khyl, mut se ei mun kohalla oo mikään ihme. Mut mulla on ollu tänään ruokavuoro, ja VIHAAN sitä. Ja, sitte oli huoneen tarkistus, ja mun roskiksista inuttiin, ja mulla vaan hiukan niinkon napsahit päässä. Huusin, messusin ja raivosin hiukan turhankin kanssa, tiän sen kyllä. Mut kun tuli sellanen raivo et teki mieli paiskoo kamoja ympäriinsä, hajottaa tavaraoita ja huutaa äänensä vihasta käheeks. Ja mitään noista ei voinu tehä. Aika... turhauttavaa. Kun on niin vihanen ettei sanat riitä, ja ihan turhastaki vielä. Mutta... mulla menee hermot välillä aika makian tosissaan.

Muttah, kello on yheksän ja aikuset vie mun netin pois, nin jatkan huomenna. Jos jaksan, jos muistan. VIHAAN tätä.