Kaksikymmentä On Iso Ongelma

On melkeimpä järkyttävää tajuta, että kohta sitä on jo 20 vuotta vanha. Ei olo tunnu yhtään niin vanhalta vielä. Varsinkin kun kaikki kaverit ovat nuorempia kuin minä itse.

Toisaalta, sekin on hämmentävää, miten 19-vuotiaana olo ei ole haitannut ollenkaan. Liekö 20 sitten jonkinlainen rajapyykki? Koska juuri 20 on se joka mielenrauhaani häiritsee.

Ja siinä aasinsilta todellisiin ongelmiini:

1. Miten ja missä järjestän synttärini

2. Mitä halvattua laitan sinne päälle?!?!?!

Jep, ongelmansa kullakin.

Mutta oikeasti. En todellakaan viitsisi pitää taas viisiä, tai jopa kuusia eri synttäreitä vain koska kaikki kaverini eivät tunne toisiaan. Joten olen ajatellut pitää sellaiset synttärit, jonne kutsuisin kaikki kaverini kerralla. Ongelmana siinä taas on, että missä hitossa ne voisi silloin pitää? Koska kavereita minulla on aika monta, ja jos suurin osa kutsutista pääsee paikalle, paikalla lienee jopa lähemmäs 20 henkeä. Kaislikkoon en kahdesta syystä viitsi ihmisiä kutsua: Se on melko pieni sille joukolle, ja sinne meno maksaa melko paljon.

Olen alustavasti ajatellut, että voisi pitää nyyttäripiknikin jossain Helsingin puistossa, mutta sen ongelma on säävara. Mihin mennä jos sää onkin kurja ja sateinen? Joten plan B olisi ihan hyvä idea myös.... Toisaalta, kaikki eivät kuitenkaan yhtäaikaa pääse tulemaan, mikä on harmi. Olen myös miettinyt, pitäisikö minun kutsua pari Traconin tuttua, ja muita vastaavia. Niin kamalan, kamalan hankalaa!

Mitä mie teeeen?

Nyyttäripiknik ja Ota Mitä Haluat

Ihana, ihana, ihana syksy on tullut! Oon syksyihmisiä,tähän lopputulokseen tulin viime syksynä. Kaikkialla on kauniita, kirkkaita värejä, ei oo enää niin tolkuttoman kuuma, ja sataakin paljon enemmän! syksy vaan on miun vuodenaikani.

Mutta, jos hypitään asiasta kukkaruukkuun, niin sunnuntaian olism iun, Kessun ja Aichikon yhteissyndet. Minkä ainua ongelma onkin vaan se, että olin sunnuntaina aatellut tuolla Hvyinkäällä "ota mitä haluat"-päivillä käydä. eli sen idea on, et lauantaina saa viä sinne kamaa, ja sunnuntaina hakea. Eikä sinne o tarvinnu viä mitään lauantaina et sais hakea. Tosin, aattelin ikivanhan putkinäytön sinne viä, ja ehk muutkin. Kattoo nyt.

Mutta ajatuksena tuohon oli, että immeiset tulis sinne Hyvinkäälle, vedettäs vaikka nyyttäripiknik, käytäs porukalla siellä hakemassa tavaraa... Josse vaan kaikille sopii. Siitä en sitten mekkään enää vannomaan, en olleskaan en.

Olivat Kaislikossa kovasti sitä mieltä että oon jotenkin pirteempi ollu taas viime ja tällä viikolla kun toissaviikolla. Paaljon mahollista. Ja multa kysyttiin, mistä vois johtua. ei hevonhaisua.

Muttah, ei kai mulla mitään sen ihmeempiä.

Kesäkuumalla, syksyviileällä, ja mielialat pomppii

Olin nyt sitten viikonlopun iskällä. Vuokrattiin pari leffaa ja katottiin ne, joku rokkileffa ja Jurassic Park ykkönen. Jurassic Parkin oon nähny viimeks joskus 8-kesäisenä natiaisena, etten sitten sen nuorempana lainkaan.

Pääideanahan iskällä käynnissä oli kaikkea muuta kuin leffat :3 Asuin puoli vuotta siinä aika lähellä ite, mutta joudun nyt luopumaan kämpästä. Kämppä on siistitty, siivottu ja luovutusvalmis, mutta siivouskamat ja pari muuta juttuu tartti vielä hakea pois, sen takia siellä päin pyörin. Huomenna tulee asunnonvälittäjä tarkastamaan kämpän ja ottamaan avaimet vastaan. Samallla tapaan pitkästä aikaa Katenkin.

On valtavan turhauttavaa joutua useimpina aamuina heräämään kuudelta, kun koulu alkaa kasin jälkeen. Asun sen verran huituntuutissa kouluun verrattuna, että joudun välissä vaihtamaan junaakin. Yhteen suuntaan matka kestää sen vähän alle kaks tuntia, riippuen miten junat menee. Ja milloinkas ne hyvin menis?

Mielialat on nyt onneks ollu paljon paremmat ku toss kesällä noin yleensä. Kaipa sillä on vaikutusta, ettei tullu otettuu lääkkeitä niin tasasesti ku ois pitäny, vaikka oma veikkaus mun ärtyneisyydestä onkin se, että kesällä oli niim KUUMA. yli 20 astetta on mulle kauhistus, ja musta tulee harvinaisen vittuuntunut olento. Nyt on ollu viileempi, ni on mielialatki ollu paremmat.

Siis, pohjatietona niille, jotka ehkä kummissaan lukee ja ihmettelee eikä mua alustavasti tunne: mulla on masennus. Oon jo todennäkösesti pahimman yli päässyt, koskaan en ole itsemurhaa harkinnu ja kovasti olen pirteempi ollut. Mut vielkii se painaa >.<

Silti, ei koskaan mitään niin pahaa etttei jotain hyvääkin. Ainakin tässä oppii koko ajan jotain uutta itestään.