Olin nyt sitten viikonlopun iskällä. Vuokrattiin pari leffaa ja katottiin ne, joku rokkileffa ja Jurassic Park ykkönen. Jurassic Parkin oon nähny viimeks joskus 8-kesäisenä natiaisena, etten sitten sen nuorempana lainkaan.
Pääideanahan iskällä käynnissä oli kaikkea muuta kuin leffat :3 Asuin puoli vuotta siinä aika lähellä ite, mutta joudun nyt luopumaan kämpästä. Kämppä on siistitty, siivottu ja luovutusvalmis, mutta siivouskamat ja pari muuta juttuu tartti vielä hakea pois, sen takia siellä päin pyörin. Huomenna tulee asunnonvälittäjä tarkastamaan kämpän ja ottamaan avaimet vastaan. Samallla tapaan pitkästä aikaa Katenkin.
On valtavan turhauttavaa joutua useimpina aamuina heräämään kuudelta, kun koulu alkaa kasin jälkeen. Asun sen verran huituntuutissa kouluun verrattuna, että joudun välissä vaihtamaan junaakin. Yhteen suuntaan matka kestää sen vähän alle kaks tuntia, riippuen miten junat menee. Ja milloinkas ne hyvin menis?
Mielialat on nyt onneks ollu paljon paremmat ku toss kesällä noin yleensä. Kaipa sillä on vaikutusta, ettei tullu otettuu lääkkeitä niin tasasesti ku ois pitäny, vaikka oma veikkaus mun ärtyneisyydestä onkin se, että kesällä oli niim KUUMA. yli 20 astetta on mulle kauhistus, ja musta tulee harvinaisen vittuuntunut olento. Nyt on ollu viileempi, ni on mielialatki ollu paremmat.
Siis, pohjatietona niille, jotka ehkä kummissaan lukee ja ihmettelee eikä mua alustavasti tunne: mulla on masennus. Oon jo todennäkösesti pahimman yli päässyt, koskaan en ole itsemurhaa harkinnu ja kovasti olen pirteempi ollut. Mut vielkii se painaa >.<
Silti, ei koskaan mitään niin pahaa etttei jotain hyvääkin. Ainakin tässä oppii koko ajan jotain uutta itestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti