Kone

Niinhän siinä kävi, et en saa konetta ennen ens vuotta. Syitä en jaksa ruotia justiinsa nytten, kun en niitä ihan kokonaan itekkään ymmärrä. Mutta siis saan koneen ens vuoden puolella vasta, 1.1.2011- Bah.

Kuvia ja Koiranäyttelyitä

Kävin eilen lääkärissä. Yks lääke vaihdetaan, ja sen lisäks mulle määrättiin melatoniinia unettomuuteen. Jaja, tapasin Annin. Duh. Juteltiin tosi älykkäistä asioista.

Oon aika väsyny ollu ton unettomuuden takia. Oon jopa nukkunu pommiin, mikä on aika poikkeuksellista mulle. Nukuin tunnilta pommiin. Nukuin jopa koeviikolla yhestä kokeesta pommiin, ja sekös vitutti.

Tossa on muuten kuva, jonka muoksin tänään. Ei mitään suuria muutoksia, lähinnä korjailin vörejä jotka salamavalo oli tappanu. Sinänsä aika onnistunu kuva, kerrankin sellanen josta tykkään.

Ja jostain syystä kaikki kuvat missä mullon Korsetti, lolikamat tai vastaavat releet päällä, ni niissä näytän aina ihan hutsuslta. Ei kiva.

Meen vissiin lauantaina Kessun kaa kattoo Helsingin Messukeskukseen koiranäyttelyy. Ihan asiaa, varsinkin kun eii Kessulaista hetkeen nähnykkään. Harmittaa aivan vietävästi asua hiutuntuutissa kun ei kavereitaan kunnolla näje. Pitää vaan sinne koiranäyttelyyn muistaa ottaa kamera megeen....

Ystväyydestä ja vanhoillisuudesta

Välillä elämä on melkosta. Ja välillä sitä on huolissaan enemmän muista kuin itsestä.

Välillä.

Annanpa valani vahvan, lupaukseni lujittavan,

torvia toitotellen, ystävyytemme ikuiseksi.

Kalevalamitalla on itseasiassa aika vaikea keksiä tekstiä. Mutta Kessu, tää on omistettu sulle, kokonaan. Meijän pitää nähä joskus kunnolla.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun.

Rakastan vanhoja pukuja, ja tässä on yksi malli vanhanaikaisesta puvusta. Selkäosa ei ole kovin pitkä, hame on leveä ja monikerroksinen. Alla lienee enemmän tai vähemmän varmasti joko uskomaton määrä kangasta tukemassa päällihametta, tai vannehame. Tai molemmat.

Tämä on vaan niin ihana! Värit ei ehkä käy mulle, mutta malli uskomattoman upea. Sen lisäksi se on vielä melko inhimillinen; korsetilla ei tarvitse saada ampiaisvyötäröä aikaan. Mahtavaa.

Löysin myös vahingossa Isan kanssa nettiä selatessani vanhojen pukujen kirpputorin. Sieltä löytyi nämä kengät. Siis aivan ihanat! Kuva on pieni eikä kovin selkeä, mutta antanee kuvan kuitenkin kengistä niinkuin ne ovat.

Samantyylisiä kenkiä on itse asiassa ollut melko paljon myynnissäkin, muttei kuitenkaan samanlaisia. Olisi mielenkiintoista koettaa tehdä tällaiset itse.... Tosin en tiedä onko se oikeasti edes mahdollista, omalta kannaltani. Mutta jos voisin, hankkisin tällaiset kengät heti!

Muuten olen huomannu olevani koko ajan enemmän ja enemmän mieltynyt vanhanaikaisiin vatteisiin. Etsin hameita, käytän polvisukkia, vanhanaikaisia kuoseja ja tyyliejä ja pidän hyvästä käytöksestä. Toisaalta "tyyliini" sekoittuu myös nykyaikaa muodossa tai toisessa. Omistan lolitavatteeita siinä missä vanhahtavia villapaitoja ja vekkihameitakin. Ja kaapista löytyy myös muslimihuntu. Tämän voi kaverit todistaa.

Useimmiten ihmiset kuitenkin sanoo vanhanaikaisuuden sopivan mulle. Ja sehän itse asiassa passaa, nautin siitä.

Toisaalta rakasta myös kimonoita. Juuri nytkin himoitsen ties kuinka montaa erilaista kimonoa ja obia. Löysin taas uuden nettikaupan jossa kimonoita myydään, ja tässä vieläpä osa melko halvalla. Ne ovat kaikki käytettyjä, mutta sillä ei ole mulle paljoakaan väliä. Kauppa on Yamatoku.

Tässä on esimerkiksi yksi Furisode-kimono, jonka sieltä löysin. Tämä ei ole halpa, mutta sitäkin upeampi. Itse asiassa, tämä on niin ihanan värikäs ja pirteä kokonaisuus, että siitä tulee hyvälle tuulelle.

Furisode on nuorten, naimattomien tyttöjen käyttämä kimono. Se on tarkoituksella värikäs ja huomiotaherättävä, ja sanotaan, että nuori nainen voi Furisodensa hihaa heilauttamalla kutsua miehen hengen luokseen. Sen vuoksi naimisiinmenon jälkeen ei ole naiselle soveliasta käyttää enää Furisodea, onhan hänellä jo mies.

Himoitsen juuri nyt furisode-kimonoa kaikista eniten. Haluaisin osoittaa olevani nuori, naimaton nainen, ja näyttää kauniilta. Voisin mennä vaikkapa Animeconiin ja muihin vastaaviin tapahtumiin sen kanssa oikein mielelläni. Ja jos se oikeasti saisi mieheht kiinnostumaan musta, aina parempi.

Yamatokun lisäksi netistä löytyy Kimono Flea MArket Ichiroya. Sieltä olen kuolannut lähinnä kankaita. Ohessa pari esimerkkiä.

Ihania, eikö?

Paljon Puuhaa Ennen Joulua

Eilen oli melkonen päivä. Menin ja touhusin ja hösäsin koko päivän, ja silti ei ollu kiireen tunnetta ollenkaan. Oli itse asiassa tosi mukava päivä.

Toissapäivänä mulla tuli kaveri, Anita, yöks käymään. Anita on Honkongista, eikä puhu suomea. Mentiin sitten eilen käymään kiinalaisessa syömässä, sellanen mesta kuin Oriental Food Palaca Hyvinkäällä. Erinomasta ruokaa ja ystävällinen palvelu. Mun naama tiedetään siellä jo.
Sen lisäks laitoin pyykkiä, siivoilin, ompelin ja ties mitä. Ompelin siskolle joululahjaks vanhoista farkuista laukun. Saa nähä tykkääkö se siitä ollenkaan. Musta se ainakin on viehättävä. Meinasin muutenkin tänä vuonna ommella tai muuten ite tehä ison osan lahjoista kavereilel ja suvulle.
Sekin on vielä auki, missä vietän joulun. Kun mun mutsi asuu tätä nykyä miesystävänsä luona, ja sen miesystävän tytär haluis ulkomaille. Ite menisin mielellään mutsille jouluks, niin oon aina tehny. Melkeen aina. Mut voi olla, et jos ne lähteeki, nin Saku jää paikalle, voisin sillon viettää joulua sen kanssa. Ja jos iskä ja Samiki tulis.... Tosin ois ihanaa viettää toisaalta joulu Annun kanssa, se vaan ei taida päästä tulemaan... tosin voishan sitä aina kysyä.

Mutta tällästä...

Astetta Rankemmin

Kirjottelen taas hyyvin pitkästä aikaa.

Hyvin pitkästä.

Asuilen edelleen Kaislikossa ja painin ongelmieni kanssa. Nyt on kuitenkin asiat menneet astetta rankemmiksi.

Mun lääkitykseen lisättiin uus lääke. Se otetaan aamuisin. En ainakaan vielä oo huomannu minkäänlaista muutosta itessäni. Ehkä oon väsyneempi ja alakulosempi, vaikee sanoo. Ja liittyykö sekään sitten siihen että on uus lääke vai ei.

Mun raha-asiat on menneet taas vaihteen vuoksi päin prinkkalaa. Nyt rahat on aikusten takana ja mulla on ostokielto. En saa ostaa mitään, oikeestaan yhtään mitään. Ja nyt myydäkkään, etten ajattelis muita asioita kuin niitä mitä mun pitäs pohtia. Ja mun puheet kuulemma on useimmiten nettitikkuun ja ostamiseen liittyvää. Min pitäs kuulemma miettiä, mitä yritän niillä täyttää.
Hyvä kysymys.

Ja sitten on hygienia-asiat. Ne ei ole koskaan menneet kovinkaan hyvin. Ja nyt ne on menny, hm, tavallistakin huonommin.
Mut on pistetty rasteille. Eli mun hygienianhoitoa vahditaan niin, että aamuin illoin meen kertomaan tehneeni ne asiat. Sisältää puhtaat vaatteet, dödön, suihkun, aamupesut ja lääkkeet. Ja hampaiden harjauksen. Lääkkeet ei ole ongelma, ne hoidan kyllä muutenkin. Puhtaat vaatteet tulee yleensä kanssa vaihdettua. Suihkussa oon aiemmin käyny suunnilleen joka toinen päivä, joka ei tuolla nyt sitten riitä. Hampaidenpesu on suurin ongelma. En saa sitä hoidetuksi.

Ja sitten on se iänikuinen huone. En saa sitä pidettyä niin kasassa kuin ois tarvis. Se oli tossa välissä ihan ok, mutta nyt mua itteäni on ryhtyny ihan tosissaan kyrpimään koko touhu. Sinne syntyy koko ajan merkillisiä kasoja, mulla on niin paljon vaatteita ettei ne enää taho mahtua kaappiin. Mulla on rutosti koriste-esineitä. Mulla on ihan liikaa kaikkea.

Ja sitten on vaateongelma vielä toisessakin mielessä. Mun reidet hankaa yhteen ja tappaa mun kaikki housut hajalle. Eli mun huosujen käyttöikä on murto-osa normaalipainosten housujen käyttöiästä. RARGH!!!

Mutta ongelmahan siis oikeesti on mun pääni. Miksen saa hommiani hoidettua? Miksen pysty pitämään päätöksistäni kiinni? Miksi haluan dataa ja ostaa tavaraa?

Oon muutaman kerran aina kysyny kyllä miksi. Lopputulos useimmiten on vaan se, että mun ajatukset ohjautuu asian vierelle. En vastaa itse kysymykseen. Ja jos yritän.... On tyhjää, pelkkää tyhjää. Ikäänkuin valkonen seinä.

Ja tää nyt on se tärkeä kysymys. Miksen huolehi itestäni? Tai aikusten sanoin, välitä?
Ehkä se onkin niin. Muut on tärkeämpiä mulle kuin minä itse. On vaan oikeasti aivan uskomattoman kamalan vaikeaa myöntää jotain sellasta itelleen. Oikeasti.
Tiedän pelkääväni päätöksistä syntyvää vastuuta. Koska joutuu kantamaan omien päätöstensä vastuun silloin kokonaan itse. Mutta apuahan voi aina pyytää, niin kaikki sanoo ja niinhän se on. Mutta kuinka vaikeeta se avun pyytäminen loppujen lopuks onkaan! Vaikeeta, ainkin mulle. Sen myöntäminen, ettei kaikki meekkään suunnitellusti.

Oon uskomattoman taitava valehtelemaan itelleni. Ja jos valehtelee itelleen, kaikki muutkin luulee sen olevan totta.
Mä yritän sanoa sen niin että itekkin ymmärrän.

Nyt ei mene hyvin. Nyt on aika kuunnella muita ja tehdä asialle jotain.

Ja pyytää siihen apua.