Tänään on ollu... pitkä päivä. Meillä on nyt koeviikko koulussa meneillään, ja tarttis lukee kokeeseen jne... Mulla oli tossa aiemmin YHn koe ja nyt on edessä äikän ja bilsankoe. En muist kumpi enste. Bilsassa viel bioteknologia, yks vaikeimpii... oon jo nyt aika pihalla. Ja äikäs tarttee lukee joku lukukirja ja tehä siittä kirja-arvostelu... Ja lainasin vasta tänään kirjan. Tai oikeestaan kolme. Kun kerran en ollu varma MITÄ lukisin. Jaja... Lainasin Lokki Joonatanin, Työmiehen vaimon ja Ruttokoirat. Luin jo Joonatanin ja Työmiehen vaimon... ne oli molemmat uhteessa aika lyhyitä. Ja Ruttokoirat on nyt kesken, se on niin paljon pidempi.
En oikeen tajunnu Lokki Joonatania kovinkaan hyvin... Se oli... erikoinen, viihdyttävä kyllä, mut erikoinen. Ja... kai ite oon niitä jotka tekee jotain koska saa siitä jotain konkrettista hyötyä, kuin sen takii et on kiinnostunu tuleen täydelliseks siinä. Ja en tiiä... Toisaalta, piirrän ja luen koska haluun tehä niin, en sen takii et saan siitä sapuskaa naamariin. Mutten silti oikeen.... jaksa ymmärtää elämää vain sen takii et haluu tehä itestään täydellisen jossain. Ja kirja-arvostelun teko Lokki Joonatanista ois mulle hiukan hankalaa, koska en ymmärtäny sitä kunnolla.
Ja taas Työmiehen vaimo... Siinä oli itseasiassa toinen Canthin teos myö, novelli, Lehtori Hellmanin vaimo. Se oli enste, joten luinki sen enste. Sen päähenkilö oli tyttökoulussa elävä nuori, joka oli rakastunu lehtoriinsa, just tähän Hellmaniin. Ja käviki niin, et Hellman rupeskatteleen sitä tyttöparkaa sillä silmällä ja lopulta kosi tätä, johon likkaparka heti vastas kyllä. Hellmanin mielestä naisen paikka on kotona ja keittiössä tehden ruokaa, ja tää raukkaparka ei ruokaa osannu laittaa, ja kun niillä oli piika vielä, joka pilkkas rouvaparkaa...
Sitten tää pikkurouva tuli raskaaks, ja mies toivo tietty poikaa mut tyttö tuli. Ja kun lapsenpäästäjä ja Hellman luuli tytön nukkuvan, ne keskusteli siitä, jäiskö tyttölapsi eloon, ja tuore äiti kuuli sen, kauhistu, sai kuumeen ja kuoli....
Tavallaan varsin hämmentävää. Ne oli ollu vuoden naimisissa, ja tää tyttö huomas kuinka tunnekylmä tää äijä oli. Sitä miestä ei kiinnostanu tippaakaan, mitä tää tyttöparka ajatteli, ei halunnu sen näyttävän tunteita tai mitään... Jotenki... ahistavaa.
Ja sit ite Työmiehen vaimo. Se oli varsin samansuuntanen, itse asiassa. Siinä alotettiin hääkohtauksesta, missä tä Risto ja Johana oli just menny naimisiin, ja ulkona heilu ja kiekku joku tyttöraiska joka oli puoliks mustalainen. Johanna halus senki kutsuu paikalle, ja jotkut heebot sitä lähti hakemaan sitte. Ja tää mustalaislikka rupes huutaan ja syytteleen Ristoa, joka oli luvannu aiemmin mennä sen kaa naimisiin, et se on petturi jne.
Myöhemmin, joku vuos tän jälkeen suunnilleen, Johanna käy torilla ostaan leipää tai maitoa. Sillon vaan yks markka käytössä, ja Risto sen huomaa ja rahan ottaa. Johannan ystävä Vappu sille antaa leipää velaks, aj kaikenlisäks hankkii töitä kutojana. Samana päivänä Risto lähentelee tätä mustalaistyttöä jälleen, ja tyttöpähän iski sille hiekat silmiin, aiheuttaen melkeen Ristosen sokaistumisen. Tästä se likka kauhistuu ja alkaa paniikissa katumaan. Lopulta se pakenee mettään ja löytää mustalaisperheen joka sen ois valmis ottaan mukaansa. Mut se päättääkin lähtee Riston matkaan, kun tämä sitä uudelleen vekottelee.
Tällä välin Johanna on vääntäny useemman kyynärän verran kangastilaustaan, ja yhtenä päivänä pyytää ristoa lapsenvahdiks jäämään (joo, on niillä siis jo poikalapskin) kun ite käy ostoksilla tai jotain. Risto vastentahtosesti jää. Ja sitte paikalle osuu Risto juoppokaveri, ja ne varastaa kankaan pantatakseen sen ja käyttää rahat viinaan. Sillä välin Johanna joutuu asian takia ongelmiin, kun rouva jolle se sitä kangasta teki luulee et se on itse sen varastanu, ja alkaa syyttelemään tätä kaikenlaisesta. Ja lopulta Johanna suostuu ottamaan lainaa ja yrittää hyvittää kankaan, niin rouva kuvittelee Johannan myyneen itseään, ja sanoo aikovansa haastaa tämän raastupaan. Ja sitten tulee tieto, että Risto karkas mustalaisnaisen matkaan. Jihanna parka kuolee järkytykseen.
Jotenki tuli näistä olo, että ne vaan kaikki kuolee, niinkun niille ei muuta vaihtoehtoo ois ollu, oikeen alleviivataan niiden kurjuutta tappamalla ne, vaikkei kummankaan mies ollu väkivaltanen, ei lyöny... En oikeen osaa ymmärtää, mie raukka.
Ja kolmas, Ruttokoirat, on Richard Adamsin kirjottama, saman, joka kirjotti Ruohometsän Kansan, ja siin missä se oli yksinkertasesti loistav kirja, tää on... hämmentävä. Tässä on niin paljon hiukan sekavaa kieltä, etten pysy kärryillä ollenkaan. Ja jotenki... on hämmentävää, kun ei jaksa ymmärtää ollenkaan.
Kirjastossa käynnin jälken tallustin Lidliin, ja ostin chilipähkinöitä ja mu lempikarkkeja. Jaja... jotenkin taas tulee lievää itseinhoo, kun kuitenkin tietää ettei pitäs, ja tekee niin kuitenkin. Se ei oo yhtään hauskaa ollenkaan. Mut ehkä sitä sit kompensoi se et alan uimaan.
Ja nyt rupesin miettii koulussa tota vanhojen kurssia... Mullon muutenkin joka aamu kasin aamu, eli pompin jo kuudelta pystyssä, ja sen kurssin takii mullois kolme päivää ku pääsisin vasta neljältä, enkä oikeen jaksas sitä.... Joten varmaan otan sen sittenkin pois. Etten uuvu ihan täysin.
Sitten luin tänään ne kirjat, ja meillä oli ruokaa. Oli salaattia ja lihapullia, tykkäsin. Ja sitte oli AK. Se tarkottaa asukaskokousta, ja on tavallaan jokamaanantainen tilanne, jossa käydään tulevan viikon ohjelma läpi, keskutellaan joistain asioista (kuten ite tänään heitin et vessaan sais tuua lisää papruu ku käyttää vikat)ja vastaavia. Ja sit vähän vaikeempiikin asioita. Kuten tänään, ja mie toimin jotenkin.. puheenjohtajana siinä asiassa, ja olin ihan paniikissa, ja tärisin jaja.... ja kun en silleen koe oikeesti ees et asia koskee mua. Mut tuntu jotenki ettei aikuset ymmärtäny mitä me yritettiin sanoa joten koetin selventää sitä niille. Ja tärisin viel puol tuntii sen jälkeenki, kun oli niin... ahistunu olo. Kun vihaan olla valokeilassa.
Jeps, eli kirjotin tätä eilen vielä varmaan toisenkin metrin, mutta mun kone ja netti!!!!! vammas ihan tosissaan. Tai siis netti. Katkas yhteyden. Et jee, ja nytten en enää muista mitä mä sinne kirjotin.
URGH, olen puhunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti